Journal

EU ei ole kauppapoliittinen saareke.

Venäjän tie maailman kauppajärjestöön WTO:n jäseneksi on ollut kivikkoinen. Kun muu maailma on miltei kokonaisuudessaan sen jäsenenä Venäjällä on alettu pompotella. Kiinan vastaava liki 15 vuotta kestänyt taival ja jäsenyys vuonna 2001 avasi myös Venäjän tietä. Viime vuosina Venäjä on joutunut käymään kahdenvälisiä neuvotteluja ja etenkin Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvallat haluaa ulkomaisten pankkien ja vakuutusyhtiöiden toimilupia Venäjän markkinoille. Taustalla on toki myös Dohan -sopimuskierros ja maatalous. Yhdysvallat ei ole valmis joustamaan maataloustukiensa alentamisessa. Eu:ta herkistää taas eurooppalaisen maatalouden suojeleminen ja kehitysmaita oman, kehittyvän teollisuustuotannon suojeleminen.
EU.n puolesta WTO-neuvotteluja käy läpi Euroopan komissio. Mikäli ennen Euroopan lomia ei edetä, Dohan -kierros on uhattuna. Sopimusjärjestelmän kaatuminen taas johtaisi uskottavuuskriisiin ja edessä olisivat kahdenväliset neuvottelut.
Rikkaiden maiden huippukokouksessa Pietarissa ei nyt saarnata demokratian jaloista periaatteista, median kontrollista tai kansalaisjärjestöjen toiminnasta. Venäjän sysääminen syrjään G8:sta olisi paluuta vanhoihin aikoihin. G7 oli alun perin rikkaiden maiden Yhdysvaltojen, Saksan, Britannian, Japanin, Italian ja Kanadan yksityisluontoinen kokous. Siellä haettiin lähinnä yhtenäisiä linjauksia ja sisäpoliittisia pisteitä, ei merkittäviä päätöksiä.
Venäjän sitoutuminen WTO:n pelisääntöihin olisi viesti sekä maan sisällä Putinin asemasta että toisaalla tapa kertoa kuinka maan luonnonvarojen siirtyminen hämärissä huutokaupoissa ei ole maan tapa vaan murrosajan poikkeus. Energiatalous siirtyisi esim. pörssiin listautuen maailman energiamarkkinoiden ohjailuun. Tämä loisi vakautta eikä energia olisi poliittisen vallankäytön väline, kuten Jacques Chirac (HS.13.7) asian esitti. Muita Chiracin huolenaiheita olivat ilmastonmuutos, fossiilisten polttoaineiden käytön rajoitukset, siirtyminen öljyn jälkeiseen maailmantalouteen sekä Afrikan maiden humanitaariset kysymykset. Kansainvälisen kumppanuuden mahdollisuudet Afrikan kanssa on kuitenkin mahdoton ilman markkinatalouden toimivuutta, kävi ilmi mm. Bill Gatesin puheenvuoroista, tämän tarjoutuessa hoitamaan Afrikan ongelmia myös markkinatalouden ulkopuolisilla toimilla. Solidaarisuus Afrikan hätää kohtaan ei ole vain moraalinen velvoite vaan taloudellinen etunäkökohta. Afrikan nuorille on kyettävä tarjoamaan sellainen tulevaisuus, joka ohjaa pois terrorismin, väkivallan ja ääriliikkeiden tieltä. Köyhät, malariaa, aidsia ja tuberkuloosia sairastavat orvot eivät ole toimivaa markkinataloutta.

Suomelle sovun syntymien Pietarissa helpottaisi oleellisesti tavaroiden ja palvelujen vientiä. Meille ajankohtaiset energia-, ilmasto- ja kauppahaasteet, öljyn sekä maakaasun markkinoiden toiminta, kauttakuljetusmaiden vuoropuhelut, kaipaavat nopeita ja sitovia päätöksiä. Viime kädessä kyse on siitä millä ehdoilla ja hinnalla suomalaiset vientituotteet pääsevät myyntiin ulkomailla. Edessä voi olla kahdenkeskisiä neuvotteluja, mikä ei välttämättä ole niin hyvä vaihtoehto kuin monenkeskinen sopimus. Kärjistäen jokaisella on vapaakauppaneuvotteluissa yksi herkkä aihepiiri, jonka puolia ne pitävät. Suomen rooli on puheenjohtajamaana pitää EU-maat yhtenäisinä. Pietarin G8-kokous kuvaa sitä miten vaikeaa tämä on kun kyseessä on lopulta globaali kauppa.
EU:n alkuperäinen tavoite yhtenäisestä kauppa-alueesta on edennyt todella kauas alkuperäisestä tavoitteestaan. Kuka edustaa EU:ta Pietarissa? Tarvittaisiiko toinen lautanen?

14.7.2006
Matti Luostarinen