Journal

Nerojen peli vai Jumalan käsi.

Jalkapallon maailmanmestaruus ratkesi rangaistuslaukauksiin. Rangaistuslaukaus on tapa kurittaa väärin pelaajia. Jokainen EU:n ytimessä toimiva kolonialismin vanha mestari sai yhden rangaistuslaukauksen enemmän kuin niiden alusmaat. Alusmaat karsiutuivat, mutta olivat tyytyväisiä jo luvasta osallistua. Suomi on ollut aina alusmaa ja olisi myös tuosta kunniasta tyytyväinen. Maailmanmestaruus edellyttäisi jo runsaasti taitavaa kaatumista ja se ei tahdo suomalaiselta mieheltä sujua. Ja jos sujuukin, kaatumisen ja tuskaisen kieriskelyn osaavat erityisen hyvin alusmaiden nöyrimmät kansalaiset. Kaatumiskilpailu muistuttaa tyhmyyskilpailua.
Esko Aho puhuu Sitran yliasiamiehenä kuinka arvokasta on innovaatiopolitiikka ja kehittäminen, luova osaaminen (HS 9.7). Siihen tulisi käyttää enemmän varoja koko EU alueella. Suomi käyttää EU:n isännyyteensä yhdessä Itävallan kanssa liki 150 miljoonaa euroa vuoden aikana. Kaikkien luonnonvaroja tutkivien ja kehittävien tutkimuslaitostemme yhteinen budjetti on liki tuo summa. Tähän kuuluvat maa- ja metsätalous, maaperä ja kallio, vedet ja niiden eläimet, riista ja porot, luonnon- ja ympäristönhoito, maaseudun kehittäminen ja yrittäjyys. Tätä budjettia on leikattu ja leikataan kaiken aikaa. Nettomuutto maalle on kuitenkin jo alkanut ja jos se lasketaan tasan jokaiseen 3000 kylään, kukin saisi yli 20 perhettä. Ovatko supistukset nyt oikeassa osoitteessa ja suurkunnat myöhässä muuttovirroista? Ovatko alusmaan kansalaiset ymmärtäneet asioiden laidan paremmin kuin päättäjänsä? Ehkä Matti Vanhasen huikeat kannatusluvut kertovat muusta kuin pelkästä viihdemedian pintailmiöstä?
Me ihailemme EU:n ydintä – ranskalaisia. Ranskalainen jalkapalloilija löi päällään italialaisen kumoon. Kätensä hän oli jo loukannut aiemmin. Kuin nyrkkeilijä Mike Tyson puri vastustajaltaan korvan irti Yhdysvalloissa, olin paikan päällä. Sitä näytettiin satoja ja taas satoja kertoja mediassa. Zidanen teko yritettiin pimentää. Italian mestarit odottavat kotimaansa syytöksiä sopupeleistään. Joskus ydinalueena pidetyt ovat slummiutuneita miljoonakaupunkeja.
Suomi on ollut aina alusmaa. Alusmaan on vaikea ymmärtää mitä on elää ytimessä, opiskella slummiutuvan kaupungin yliopistossa tai joutua sen sairaalaan. Meille suuri on kaunista ja keskittäminen ymmärretään alusmaan sosiaalisen pääoman muistina. Suomi ei ole niinkään maailman luterilaisen tai protestanttisin maa kuin pragmaattisin. Pragmaatikon on vaikea ymmärtää Maradonan ”Jumalan kättä”. Peli jatkui jatkoaikoineen ja rangaistuslaukauksineen, Zidanen temppuillessa ja Platteria odotellessa yli puolen yön. Se oli Jumalan käsi, sanon minä. Oli hienoa juhlia omaa syntymäpäiväänsä italialaisten mukana, ytimessä. Ranskalaisten häpeä ja pelin viivyttely yli puolen yön oli yhteinen sopimuksemme. Periferian ihmisille on yhdentekevää onko juhlat Pariisissa tai Roomassa. Seurata kuukausi nerojen peliä oli upea suoritus yleisradiolle, urheilutoimittajille, valmentajille, kolumnisteille. Ei riitä että nerot osaavat kaatua. On pystyttävä luomaan draaman tuntu. Täytyy osata myös syntyä oikeassa paikassa. Ja vielä tehdä tekoja, joita neroilta odotetaan ja johon on sosiaalinen tilaus. Zidane ei osannut roolihahmonsa viimeistä suoritusta. Se oli surkean näytelmän mieleen jäävä ainut kohokohta.

10.07.2006

Matti Luostarinen