Journal

Suomi innovaatiopolitiikan välittäjän roolissa

Suomi on pyrkinyt herättelemään Jyväskylässä EU maita innovaatiopolitiikkaan. Jyväskylään ei saatu juurikaan hallitustason edustajia. Teollisuuskomissaari Verheugen totesi kohteliaasti kuinka kokous oli hyödyllisin epävirallinen kokous, jossa hän ollut mukana. Jo aiemmin Sitran yliasiamies Esko Aho oli nuhdellut Eurooppaa vuoden 2000 Lissabonin sopimusten laiminlyönneistä. Hän vertasi Unionia takavuosien Neuvostoliittoon. Asetetaan tavoitteita joihin ei edes pyritä. Tiede ja teknologia ei ole mediaseksikäs aihe.
Helsingin Sanomien (12.7) mukaan kokous viestitti yritysmaailman asiasta. Paikalla oli rahoittajan, yritysten ja yritystutkimuksen edustajia. Kilpailukyky on yritysten ongelma ja päähuomio kiinnittyikin heihin.
Innovaatiopolitiikka on yritysten toiminnan elinehto. Se selittää talouden kasvusta pääosan. Eurooppa on jäänyt Yhdysvalloista ja Aasista yhä kauemmas. Suomalaisten huoli ei ole turha.
Innovaatiopolitiikalla ja innovaatiolla yleensä ymmärretään Euroopassa hyvin eri asioita. Se on paljon moniselitteisempi kuin perustuslakikiista. Seuraava puheenjohtajamaa Saksa on ollut sulkeutunut kansainvälisestä yhteistyöstä ja sen aiempaan perintöön liittyi tieteen diffuusinen hyödyntäminen ja haku ympäri maailmaa. Uudet tiedeinstituutiot ja innovaatioiden hyödyntämiskeinot eivät ole tätä kansallista traditiota muuksi muuttaneet. Ajatus vahvasta yhteistyöstä esim. elitistisen Ranskan suuntaan on vaikea elätellä. Sen traditioon kuuluu kansallista arvovaltaa ja omaa taloutta tukeva tiedeinstituutio. Suomen on mahdoton lähteä tuomitsemaan jalkapalloilija Zidanea. Se on heidän oma asiansa ja sitä he eivät tee. Brittien baconilainen hyötynäkökulma, jossa tieteen teossa siirryttiin jo varhain hajautettuihin malleihin, ei ole sekään pragmatismiltaan ja amerikkalaiselta liikemiesmentaliteetiltaan kaikille tuttu. Me ymmärrämme sitä kuitenkin hyvin.
Oma tapamme myydä strategiaamme muille on usein vieras ja esim. ranskalaiseen ajatteluun kokonaan sopimaton. Ranskan tiedepuisto- ja teknologiakeskuksia, koko sen globaalia järjestöä, johti kauan maataloutta ja agropoliksia edustava henkilö. Sellainen olisi ollut Suomessa kauhistus. Ymmärrämme omalla innovaatiolla ja innovaatiopolitiikallamme pääsääntöisesti kapeampialaista ilmiötä, teknisiä keksintöjä, löydöksiä tai taloudelle toimintamalleja. Kapeana ja pragmaattisena se sopii ehkä osalle brittejä ja kansakunnille, jotka ovat täysin ulkona koko toiminnasta. Nämä edustavat EU:n uusia jäsenmaita. Osaamisemme on lähinnä tiedon siirrossa, kommunikoinnin helpottamisessa, markkinoinnissa ja perustason koulutuksen järjestämisessä. Sen sijaan yliopistomme eivät lukeudu maailman huippuihin. Jalkapallojoukkueemmekin menestyy niitä paremmin. Emme me kaupittele jalkapallo- osaamistamme maailmalla. Vain yksittäiset jalkapalloilijat voivat näin tehdä ja edustaa maataan koottuna ympäri maailmaa sen suurseurojen pelaajina.
Parhaiten suomalaiset voisivat onnistua yhdistämällä oman osaamisensa EU:n ja Venäjän yhteistyöhön. Tämä palvelisi paitsi tiedettä myös yrityselämän intressejä. Samalla se olisi palvelus sellaiselle innovaatiopolitiikalle, jonka voimavarana on oma kulttuurimme ja kykymme rakentaa verkostoja ja oivaltaa klustereiden synergiset edut.

12.07.2006
Matti Luostarinen