Journal

Vanha, nero toimittajalegenda.

Toimittaja Ville Pyylammen (HS 12.7) mukaan keski-ikäiset usein pelkistävät ja sitten kärjistävät nuorten elämänkulkua. Niinpä hän katsoo oikeudekseen tehdä heille samoin ja kertoa kuinka nämä löysivät töitä jos nyt jonkun tutkinnon suorittivat, yliopistoja oli heitä varten joka kylässä ja inflaatio söi opistolainat. Eikä opiskelun rinnalla tarvinnut tehdä töitä. Riitti kun liittyi puolueeseen oli vallankumouksellinen ja sai jäsenkirjaviran. Tuolloin näitä jäsenkirjanuoria oli paljon. Nyt jäsenkirjaa ei ota kukaan. Hyvä näin.

Ville Pyylampi on oikeassa. Juuri näin kävi 1960-luvulla ja oikeassa myös siinä että jo muutaman prosentin työttömyys johti Kekkosen hätätilahallitukseen ja että vallankumouksellisilta otettiin paras terä pois kutsumalla heidät Tamminiemeen. Pyylammen mukaan tällainen olisi rikollista paapomista tänään. Totta tämäkin.

Yhteiskunnan ulkopuolelle jäänet nuoret ovat varmasti kapinassaan yhtä voimattomia kuin 1990-luvun maanviljelijät. Vielä 1960-luvulla heitä hieman pelättiin. Oli populistista liikehdintää ja joukkovoimaa, toimiva vasemmisto, korpi- ja teollisuuskommunismi. Tänään niitä ei enää ole. On vain verkostot ja globalisaatio, markkinavoimat ja pätkätyöt. Vaatimukset kasvavat ja niin pitääkin. Kun maapallon väkiluku moninkertaistuu myös kilpailu ja vaatimukset kasvavat. Ne ovat nyt suuremmat kuin koskaan historiamme aikana. Nyt ei ole paapomisen aika. Nuoret ovat valmiimpia ja osaavampia, kypsempiä kuin koskaan aikaisemmin. Näin oli tarkoituskin. Sotien jälkeinen välisukupolvi on osuutensa viestissä juossut ja nyt on nuorien vuoro. On ymmärrettävä että juopunut ja märkä sukupolvi läähätti ylipainoisena ja rasvamaksalla loppumetrit. Surkea suoritus toimittajalegendoilta.

Olen pahoillani Ville Pyylampi. Jäsenkirja ei nyt pelasta laiskimpiakaan, kuten vielä 1960-luvulla ja kauan sen jälkeen. Nyt on tehtävä töitä, opiskeltava ja valmistuttava nuorena, tehtävä pätkätöitä ja elettävä sitä kautta rikasta elämää. Opiskellen ja työtä tehden. Jos vanhemmilta liikenee rahaa ja perintöjä, tukea opintorahan lisäksi, se on tietysti aina etu. Jotkut elättävät lastensa lisäksi vielä vanhempansakin. Ja ovat huolissaan lastenlapsistaan. Kutsuvat sitä rikkaaksi elämäksi. Sitä se onkin. Kolmas elämä. Kymmenen vuoden kuluttua he kertovat kuinka voittivat talvi- ja jakosodan. Kunhan hoitavat ensin viimesenkin sotaveteraanin hautaan ja alkavat kuluttaa heidän perintöjään. Ellei perintöjä ole veroja kiertäen siirretty suoraan seuraavalle sukupolvelle.

Villen kanssa samanikäinen Joanna Palmen (HS 12. 07) on vihainen kun ranskalaiset eivät ymmärrä rangaista kansallissankariaan Zidanea. Jopa jalkapallo seuraamattomat kulttuuri-ihmiset käyttävät käsittämätöntä ilmaisua ”Ne touche pas Zizou” – älä koske Zidaneen. Edes vitsailla ei saa. Zinedine on juuri nyt aiempaakin suurempi nero, kansallissankari ja suojeltu. Jos hän olisi käyttänyt päätään toisin kuin mitä teki, hänet olisi pian unohdettu.

Zizoun ylistyslaulut ovat vanhan kulttuurin tapa hoitaa lyötyä sankaria ja yhteisöllisyyttä, kansallistunnetta, nationalistista ylpeyttä. Sitä samaa odotin meiltä kun hiihtäjäsuuruutemme lyötiin ladulla Lahdessa. Mutta me löimme lyötyä ja nautimme siitä yhdessä ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Yhdessä vanhojen keski-ikäisten toimittaja- ja selostajalegendojen, nerojen kanssa. Niiden jotka ovat kuin puhevikaisia, mutta saivat ne oudot poliittiset virkansa, joista Ville oikeutetusti nyt moittii. Se on perifeerisen korpimaan ja alusmaan tapa. Neuvostoliitossa heitä oli noin 6 % kansasta. Puolueen jäseniä. Se häpeää nyt itseään ja häpäisee sankarinsa. Se on merkki huonosta itsetunnosta. Se on merkki pelosta, joka tule Sinun kohtaloksi, jos teet oikein tai väärin. Vanhanen, isä, ei halua edes ymmärtää, kirjoittaa Ville. Sen suurimmat sivistyssanat ovat kiitos ja anteeksi. Niitä se ei osaa. Anteeksi pyytäminen on heikkouden merkki. Zizou, haavoitettu enkeli, on kaikkien yhteinen pyhimys ja anteeksiannon kohde. Pragmaattinen, pelkistävä kulttuuri, ei ymmärrä Maradonan Jumalan kättä eikä Zidanen kohtaloa. Se on pelkkää typeryyttä Ville ja Joanna. Äläkkä Te jatkako kohdallanne sitä.

Hyvää kesää Joannalle ja Villelle. Aika korjaa niin teidän kuin suuren ikäluokan pienet puutteet.

12.07.2006
Matti Luostarinen