Journal

Terveysväittämistä eettiseen kulutukseen

Luomu on saanut mediassa heinäkuu aikana runsaasti tilaa. Luomulihaa käsitellyt Hesarin juttu (5.7) ärsytti. Sitä sai väärän kuvan luomun nopeasta leviämisestä rinnan muun ekologisen yrittäjyyden ja luontomatkailun kanssa. Luomu ei elä Suomessa marginaalissa vaan on nopeasti levinnyt innovaation diffuusio. Kun kyseessä on valtaisa rakenteellinen muutos alkutuotannosta kulutukseen, se ei tapahdu hetkessä. Kyseessä on sentää korporatiivinen valtio ja globaali talous, jossa muutokset ovat yleensä pieniä. Savupiipun suodatin on eri asia kuin muuttaa koko teollisuushaara uudeksi. Nyt pellolta pöytään ja koko kejun osalta, jossa avain ei olekaan pellolla vaan kulutuksessa ja kaupassa.

Luomu on todellakin innovaatio. Se vaatii yrittäjältä sellaista osaamista, johon perinteisempi maatalous ei konventionsa kautta ylety. Luomu yhdessä muun ekologisen yrittäjyyden kanssa raivaa tietä myös konventionaaliselle yrittäjyydelle. Kaikki se työ, joka tehdään tutkimuksessa ekologisen yrittäjyyden ja luomun hyväksi menee suoraan myös konventionaalisen tuotannon laariin ja otetaan siellä tavalla tai toisella käyttöön. Näin ero luomun ja konventionaalisen yrittäjyyden välillä on kaventumassa.

Heinäkuun lopun Hesarissa (31.7) luomu on esitelty tavalla, joka on sen rehellinen kuva Suomessa. Jalostetussa luomutuotteessa saa olla enintään 30 lisäainetta kun tavallisissa suuhun panemissamme elintarvikkeissa näitä voi olla kymmenkertainen määrä. Ero on valtava. Tältä osin kuluttaja valinta on epäilemättä terveysvalinta.

Ero ei synny pekästään pellolla. Se mitä pellolla tapahtuu on kuluttajalle vaikea asia. Kuluttaja ei tunne elintarvikkeita, ei erota luomua ja vielä vähemmän tietää mitä funktionaalinen elintarvike tarkoittaa. Luomu on terveyteen uskovan valinta, lehden otsikko (HS 31.7) väittää. Oikeammin luomu ja ekologinen yrittäjyys on liki kenen tahansa valinta, ongelmana on vain tietämättömyys ja toistaiseksi myös hinta sekä kykymme edistää innovaatioprosessin seuraavaa suurempaa harppausta. Se ei ole kuitenkaan kovin kaukana. Jopa viimeisimmät vitkastelijat ja halvimman elintarvikkeen valitsevat toki tuntevat luomun ja ottavat kantaa puolesta tai vastaan. Luomu ei ole enää suurkaupunkien kulutusta vaan siihen törmää myös maalla ja missä tahansa, jossa haetaan myös eettistä kulutusta. Kulutuksen luonteessa on tapahtumassa muutos ja siihen olisi reagoitava ajoissa.

Eettinen talous vaikuttaa luomun kulutukseen jatkossa ratkaisevasti. Luomu on verkottumassa muuhun ekologiseen talouteen ja yrittäjyyteen. Seuraava askel luomussa on myös kansainvälisesti suuri. Suomessa tähän on varauduttava ajoissa ja myös kaupan ja kansainvälisen viennin osalta. Riski jäädä jalkoihin on suurempi kuin pärjätä ja ottaa irti syntyvä hyöty. Olemme elinarvikebisneksessä kehitysmaa.

Vielä 1990-luvun alussa meillä oli luomupeltoa sama määrä kuin mitä saimme pellavaohjelmassamme kolmen vuoden aikana öljypellavahehtaareja. Siis noin 1500 hehtaaria. Sellainen ei näy luonnossa pellavana eikä luomuna. 15 vuotta myöhemmin viljelyala on noin 170 000 hehtaaria ja se on jo liki 8 % koko peltoalastamme. Olemme hyvää eurooppalaista keskitasoa. Tällainen peltoala ei ole marginaalissa olevaa yrittäjyyttä. Se on hyvä alku ja sopii ensimmäisen vaiheen innovaattoreiden ja omaksujien käyttäytymiseen tuotannossa ja kulutuksessa.

Hyvä ei pysy Suomessa. Suomalaisesta luomusta liki 70 % menee vientiin. Marjojen ja hedelmien kohdalla jo 12 % on luomua, mutta yhä harvempi marja jää jalosteena suomalaiseen kulutukseen. Löytyy valkuaisainekasveja, jotka eivät juuri muuta olekaan kuin luomua. Palkokasvit ovat typen sitojina välttämättömiä luomupelloilla ja ne alkavat olla pelkästään luomutuotteita. Yrtit ja lääkekasvit tuotetaan luomuna.

Onko luomu terveellisempi vaihtoehto kuin konventionaalinen tuotantomme? Ruokaan liittyvät terveysväittämät ovat aina vähän arveluttavia. Ekologisen tuotteen ja luomun valinta on taajamassa asuvan, pääsäätöisesti helsinkiläisen, akateemisen ja keski-ikäisen naisen valinta. Tai oli vielä hetki sitten. Tässäkin on tapahtumassa muutos ja kuluttajan profiili on laajenemassa ja myös alueellinen jakauma kasvaa koko maan kattavaksi. Ei ole epäilystä etteivätkö ekologiset tuotteet ja yrittäjyys olisi eettisesti perusteltava tapa valita ja toimia. Valistunut kuluttaminen nostaa päätään ja se luo paineita kaupalle ja on kilpailuetu luomulle. Luomun on oltava näkyvissä myös siellä missä perinteisempi ruoka on ollut aiemmin ainut vaihtoehto.

Reilun kaupan osuus ovat kasvanet yhdessä vuodessa 70 %. Reilu kauppa edustaa globaalia eettisyyttä tuotteissaan ja toiminnassaan. Maailma on yhteinen paikka ja gobalisaatio ei ole ainakaan vähentämässä eettisyyden ja samalla luomun kysyntää. Myrskyvaroitus on annettu.

Hyvin keskeinen asia ekologisessa yrittäjyydessä, luomussa ja eettisessä kuluttamisessa on prosessin syventämien kuluttajan suuntaan. Kuluttajille on entistäkin enemmän viestitettävä mistä luonnonmukaisessa tuotannossa on kyse. Samalla viesti ympäristöstä ja sen mutkikkaasta energian ja ravinteiden kierrosta tulee tutummaksi. Kyse ei ole vain arvoista tai terveydestä vaan kyvystämme ymmärtää syvemmin sekä lähiympäristöä että sen suhdetta globaalin talouteen. Luomu on vain osa tätä laajaa eettisen kulutuksen ja ympäristövalistuksen suurempaa innovaatioaaltoa. Sen esittely on kuitenkin ehkä helpointa ja konkreettisinta juuri ruoan, .luomun ja elintarvikkeiden avulla. Tämä on valtava, globaali haaste, johon media on jo tarttunut. Jos tällaisen ei maaseudulla tartuta, mihin viestiin sitten tartuttaisiin?

1.08.2006

Matti Luostarinen