Journal

Slummikulttuurin lapsia

Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila kantaa huolta nykynuorten kunnosta ja alkoholin hillittömästä käytöstä. Hän tarkoittaa nuorilla asevelvollisuusikäisiä, jotka ovat syntyneet 1980-luvun loppupuolella ja ehkä myös 1990-luvun alussa. He voisivat olla siis lähinnä Ollilan lapsia ja presidentti Halosen lapsenlapsia. Presidentti näytti jakavan televisiossa Ollilan huolen ja piti hyvänä että arkaan aiheeseen on lopultakin puututtu. Arkana aiheena presidentti piti todennäköisesti alkoholismia yhteiskunnassamme ylipäätään. Hänen kotikaupunkinsa ja kaupunginosansa Kallion kirkon liepeillä makoili suomalaisia nurmellanukkujia puolihengettömänä heinäkuussa parhaana päivänä yli kaksikymmentä miestä ja naista. Kävin laskemassa ja tunnustelin joidenkin pulssia. Turvonneimman kohdalla en sitä löytänyt. Akateeminen kalliolainen juo 50 litraa olutta ja viiniä viikossa ja on Ollilan, Halosen ikätoveri, uskoo olevansa kohtuukäyttäjä. Masennusta ja krapulan pelkoa, unettomuutta ja painajaisia voi paeta vain juomalla yhä enemmän. Viina on viisasten juoma.

Eilen kirjoitin kuinka terveyskeskuslääkäri ja kirjailija, professorin poika Juhani Seppänen on uskaltanut ottaa aran aiheen esille sunnuntain Helsingin Sanomissa (27.8). Seppänen pitää itseään alkoholistina, joka oltuaan salaa vuoden raittiina, on nyttemmin joutunut juopottelevan yhteisön silmätikuksi, hylkiöksi ja eristetyksi aikaisemmasta yhteisöstään. Raitista juopot eivät tahdo sietää. Hänen mukaansa kansaa holhotaan alkoholin avulla, joskin käänne on vähin erin tapahtumassa- eliitti raitistuu, vaikka se ei vielä näy tilastoissa. Tätä väitettä uskallan epäillä. Alkoholismi ei parane niin vain eliitin päätöksellä luopua viinasta. Kovin harva alkoholisti onnistuu irtautumaan hermostomyrkystä.

Suomalaiset juovat tänä vuonna uuden maailmanennätyksen ja kotikaupunkini Forssa parantaa vielä siinä kansallista ennätystämme kahdella litralla. Forssalaiset juovat liki 13 litraa puhdasta etanolia eli 130 litraa 10 % viiniä tai 260 litraa 5 % olutta joka ikinen viikko ja imeväiset mukaan laskien. Kun alle 10-vuotiaat lapset ja yli 10 -vuotiaat raittiit jätetään ulkopuolelle, työssäkäyvä forssalainen alkoholin käyttäjä saa juotua viikossa kesimäärin 1.5 litraa olutta joka ikinen päivä. Se on huikea saavutus! Kun se ei mene aivan tasan alkoholin ystävien kesken, noin 30 % aikuisväestöstä juo yli 3 litraa olutta joka päivä. Someron terveyskeskuksessa tehdyn tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet kävijöistä oli humalassa. Jos Seppänen olisi ollut siellä lääkärinä, hän olisi ollut humalassa törkeällä tavalla. Olen tavannut törkeällä tavalla alkoholisoituneita lääkäreitä ja hoitajia työssään. SE on hyvin yleistä. Olen heitä myös paljon hoitanut. Se on joskus epätoivoisen rankkaa ja vaatii muutakin kuin freudilaisen psykologian opinnot, valtiotieteen tohtorin ja biologian tohtorin taidot. Alkoholisti on etanolin pilaaman hermostonsa kanssa erilainen tapaus kuin muut koululääketieteen ongelmat. Myrkytystilat eivät etene samalla tavalla kuin muut tuntemamme sairaudet. Siinä ei ole samaa logiikkaa eikä siihen suhtauduta itse aiheutettuna yhtä vakavasti kuin muuhun sairauteen. Lisäksi sen tutkiminen ja hoito veisi kaikki kansanterveyteen käyttämmme rahat. Aivan kaikki neurologimme ja psykiatrimme eivät voi erikoistua vain alkoholismiin. Eikä tätä taitoa tule hankkia Seppäsen kertomalla tavalla itse empiirisesti, kokemusperäisesti, alkoholisoituen.

Jo puhtaana lähdevetenä tai virvoitusjuomana 30-50 litraa viikossa, 10 litraa viikonloppuna, tekee varmasti toistaitoiseksi. Toistettuna vuosia se vie taatusti hengen. Outona sellaista lähdeveden tankkaajaa pidettäisiin. Keho ei kestä sellaisia määriä nesteitä tai sen sisältämiä suoloja. Ja etanoli on vahva solumyrkky. Miten akateemiset ihmiset voivat lähteä tällaiseen outoon itsensä tuhoamisleikkiin? Miksi raittiit joutuvat maksamaan heidän hoitonsa, tekemään työt ja korjailemaan jäljestä virheet silloin, kun nämä jotain voivat mielestään tehdä? Miksi nuoria syyllistetään näiden ihmisten tolkuttomista virheistä? Kukaan ei ole niin huippuyliopiston huippu kuin narsismiltaan vaikeasti häiriintynyt alkoholisti. Sama koskee mitä tahansa työyhteisöä. Juopuneen luovuus on ikävää luettavaa. Juopuneen kohdalla velat ovat saatavia. Juopunut valehtelee aina ja eniten itselleen.

Tohtori Juhani Seppänen paljasta juoneensa viikossa olutta 25 litraa ja jokusen litran viinejä. Millä aikaa ja mistä lääkärit kykenevät kantamaan tuollaiset määrät juomista? Seppäsen mukaa hän koki olevansa kohtuukäyttäjä ja vaimokin piti häntä kaikkea muuta kuin alkoholistina. Kotiolot olivat kunnossa, tieteen hakemat typerät selitykset geeneistä eivät kertoneet juomisen syitä, selittelee Juhani Seppänen. Siellä puhuttiin kekkulista, hiprakasta, bilehumalasta jne. Se oli sallittua ja hyve. Valtio ja tiedeyhteisö yhdessä varmistivat, että alkoholia oli koko ajan saatavilla ja töppäilyt olivat kohtuullisen viattomia, kertoo Seppänen. Kun kaikki juovat muuttuu kulttuuri. Kun enemmistö on alkoholisteja, se ottaa niskalenkin vähemmistön eli raittiiden oikeuksista. Näin Seppänenkin teki yhteisössään ja aikoo jatkaa samaan malliin nyt ”kohtuukäyttäjänä”.

Enemmistö on oikeassa silloinkin kun sen moraali ja normisto on hengenvaarallista. Oleellista on että sitä ylläpitävät lääkärit, tuomarit ja opettajat, ylin poliisi. Tärkein on kuitenkin kansakunnan eliitti. Kun se osoittaa heikkoutensa, on rappiolla, koko kansakunta saa olla rappiolla. Slummissa on koulut, yliopistot ja omat Nokiansa, huippupalkkaiset ja kadulle unohdetut nurmella nukkujat. Ammoniakin lemu tuntuu kaikkialla.

Seppänen edusta ikäluokkaa, jonka kohdalla herätys tuli omilta lapsilta. Näin hän itse kertoo tapahtuneen kaupan kassajonossa. ”Älä osta olutta, pappa”. Olut oli siis Seppäsen perheen ongelma ja lapset sen suurin kärsijä. Se ei ole nykyisin harvinaista. Tämän päivän nuoret ovat valveutuneempia kuin vanhempansa. Etenkin suurten ikäluokkien kohdalla moraalitonta menoa seuraa lapset ja lastenlapset. Tämä on tuttu jokaisessa suomalaisessa perheessä ja suvussa. Nuoret ovat seuraamassa jopa 90-vuotiaiden saati 60-vuotiaiden tolkutonta juomista ja osa älähtää, vetäytyy pois tai eristetään. Suomessa on jo syntynyt historiamme fiksuin sukupolvi. Sitä ei pidä syyllistää niiden, joiden kontolla ja omallatunnolla on kuollut Itämeri, raiskattu globaali ympäristömme ja lähiympäristömme luonnonvarojen tolkuton ja tuhlaileva käyttö. Öljyn jalostajan on turha huudella moraalisaarnoja kuolleen Itämeren rannalla. Ei se ole uskottavaa. Ei uusi sukupolvi niin tyhmää ole kuin Ollilan ja Halosen edustama oli ja on ryyppyraatoineen.

Olen syntynyt 1950-luvulla. Edustan pientä ns. ”unohdettua” sukupolvea. Sodan aikana syntyneet ikäluokat kulkivat edellä polttaen kaiken altaan ja myös sillat takanaan. Heille rakennettiin yliopistot, mutta siellä he eivät viihtyneet ilman vallankumouslaulujaan ja juomiaan Jopa olematon liikenteemme sai aikaan heidän toimestaan liki viisinkertaisen määrän kuolonuhreja 1970-luvun alussa kuin mitä nyt. Heillä ei ollut pienintäkään kunnioitusta ihmisen henkeä kohtaan edes tiellä liikkuessaan. Kaikki yhdyskuntien jätevedet päästettiin suoraan vesistöihin ja uutta teknologiaa palvottiin. Sen riemuvoittoa ja ympäristön alistamista. Se oli kakki tässä ja nyt sukupolvi. Ei tämä nykyinen. Se on fiksuin ja syyllistetyin, pätkätöitä (paskaduunia) tekevä ja nöyrä, alistettu. Kun ihmiselle tulee ikää, viimeinen jäljellä oleva pahe näyttää olevan ahneus. Oma pahe nähdään viattomimmassa, lapsessa.

Herra Ollilla oli valmiissa pöydässä hakemassa koulutusta ensimmäisen polven akateemisena. Nykyisin hän on palkkarenkinä palkkarengin sielulla. Tällaisia Suomesta löytyy pilvin pimein. Nykyinen työnantaja hänellä on öljyn jalostaja. Sen edut ovat uusiutumattomien luonnonvarojen tolkuttomassa käytössä. Niistä meidän nyt tulisi päästä eroon ja nopeasti. Meidän on päästävä eroon olliloista. Valta ja vastuu on siirettävä seuraavalle sukupolvelle. Ei vain vastuu vallasta, jota on käytetty tuhlaillen ja väärin.

Jo 1970-luvulla Suomen lukiot ja yliopistot kouluttivat meitä kuinka öljy on uusiutumaton luonnonvara siinä missä oikeasti myös vaikkapa suomme turvevarat. Niitä ei pidä yhden sukupolven tuhlata. Tarvitsemme niitä joskus kipeästi muuhun kuin polttamiseen. Saati viedä tislettä maalle ja ottaa sieltä normaalin ekologisen kierron kautta meille energiaa ravinnoksi tappiollisen tilinpidon kautta. Eikö tämä oppi mennyt suomalaiseen päähän? Me syömme velaksi ja heitämme roskat mereen. Pinta-alataan suuressa maassa, jossa olisi voitu toimia myös eologisesti järkevällä tavalla. Tämä kaikki oli tiedossa jo 1970-luvun alussa!

Suuri ikäluokka söi tulevien ikäluokkien pääomat ja saastutti luonnon, tappoi Itämeren. Tänään tuo sama juopotteleva jengi vaatii siitä korvauksia maamme fiksuimmilta sukupolvilta, omilta lapsiltaan. Ollila kertoo kuinka nämä ovat ylipainoisia ryyppyraatoja. Onko osoitus ehkä sittenkin poliittinen manööveri ja suunta nyt tarkoituksella väärä? Suuret ikäluokat ovat hoikkia, raittiita, elämänsä oikein eläneitä kuntoilijoita ja nyt äänet tulevalle presidentille? Shellin toimitusjohtaja ei tarvitse Nokian tapaan nuoria kännykän kuluttajia. Miten Ollilan elämä poikkeaa Matti Nykäsen elämästä? Kumpi tekee nyt moraalisesti suurempaa rikosta?

Tällainen on mahdollista Helsingissä, kuollen Itämeren ”helmen” syleilyssä. Ei kuitenkaan enää maalla Forssassa. Niin tyhmiä nämä maalla asuvat ihmiset eivät ole. Totuus on liian lähellä silmien edessä ja yhteisöllisyys vielä toimivaa, ekologinen kierto kenen tahansa havaittavissa. Kaikki eivät ole renkejä. On myös isäntiä ja isännän ääni. Ollilan puheessa mikään ei vaikuttanut olevan kohdallaan. Paitsi tietysti tolkuton juopottelu ja siihen puuttuminen. Juoko Ollila samalla tavalla kuin Juhani Seppänen? Onko Shellin edut samat kuin Nokian?

Ovatko ne myös Suomen kansallisia etuja ajavia? Eivät ne ole.

Olen saattanut nurmella nukkujia 1940-luvulla syntyneitä myös nurmen alle. Poikkeuksetta syy on alkoholismi, joka on toki näkynyt jo kauan ylipainoisessa ruhossa, tolkuttomassa puheenparressa, eläköitymisessä tai sekopäisessä käyttäytymisessä työpaikalla. Tehottomuus näkyy vertaillen. Siinä missä raitis tuottaa tekstiä ja julkaisuja satamäärin vuodessa, tehoton ei voi tuottaa enää lainkaan. Ei synny enää tekstiä. Luovuus on kadonnut etanolivirtaan ja ammoniakin mukana alas Itämereen. Ei sellainen elämä voi olla enää minkään arvoista. Etanoli jättää ensimmäisenä jälkensä aivoihin, keskushermostoon. 50 litraa viinaa viikossa on jo tarkoituksella itsensä tuhoamista. Se on säälittävää ja surullista. Sellainen ”huipputiimi” on hirvittävää itsepetosta.

Helsingin kauppakorkeakoulu rehtori Eero Kasanen ehdottaa Kauppalehdessä (28.8) yliopistojärjestelmän remonttia. Tätä kommentoi Helsingin Sanomat (30.8) pääkirjoituksessaan. Opiskelijat olisivat asiakkaita ja heillä olisi seitsemän opintoseteliä. Seitsemän laihaa vuotta. Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio on puhunut hieman samaan suuntaan. Kymmeniä mielipiteitä siitä, miten yliopistoa olisi uudistettava. Kunnat tulevat vasta hyvänä kakkosena. Suurten ikäluokkien kourituksenomainen loppukiri on surullista seurattavaa. Voisiko näille järjestää Seppäsen mainitsemia ryyppäyskuntoutuskeskuksia ja kansanhuoltolaitos, jossa ryyppyraadot voisivat ottaa vapaasti korkit auki pulloistaan muun yhteiskunnan vaarantumatta? Se ei ole enää se sama yliopisto ja sama vuosituhat! Eivät nämä lapset tarvitse teidän oppejanne, joista on vain vahinkoa. Vai onko juomisenne jotenkin huikean hieno akateeminen loppunäytös? Ymmärtävätkö nämä nuoret hirressä roikkuvan logiikan jotenkin väärin?

Suomen yliopistot ja korkeakoululaitoksemme on kriisissä. Kehotan nuoria hakeutumaan opiskelemaan sinne, missä yliopistojen sisäänotto on mahdollista vanhempienne rahoilla. Rahat säästyvät kun juodun alkoholin määrästä otetaan pois esim. 40 litraa viikossa. Leikkaus voi tapahtua vapaaehtoisesti tai väkisten. Keinoja valtio löytää. Rahat siirretään lyhentämättömänä teille. Kymmenen litraa on ihan riittävä määrä niin isovanhemmille kuin vanhemmillekin. Maailmalta löytyy tuhansittain ylipistoja ja korkeakouluja, joissa alkoholi ei ole ongelmana ja samalla opitte avoimia, luovia kulttuureja, ette tapaa toistaitoisia viinan pilaamia opettajia ja keskustelutaitonne ei tyrehdy annetun opetuksen mahdottomaan ymmärtämiseen millään kielellä. Slummin kulttuuri ei ole teitä varten. Sieltä voi päästä pois muutenkin kuin vain pelaamalla jääkiekkoa tai jalkapalloa. Ei sen tarvitse olla toki Harvard. Yhtä hyvä yliopisto on vaikka Arizonan valtion yliopisto, jossa professorina työskentelee mm. Keijo Korhonen. Hän on toiminut suomalaisena ministerinä, pienen maakuntalahden päätoimittajana Kainuussa ja nyt siis professorina Yhdysvalloissa. Hänen mielestään meillä ei ole viinan käyttöön kouliintuneita geenejä. Vie aikansa ennen kuin riittävä määrä suomalaisia on juonut itsensä hengiltä ja huonot viinageenit hävitetty. Se on hidas mutta varma tapa hoitaa ongelma hautaan. Korhonen on inhorealisti mutta usein oikeassa Suomen Kuvalehteen kolumnoidessaan. Toinen tapa on valistus ja riittävän monen sukupolven hankkima akateeminen koulutus. Luotan tähän jälkimmäiseen tapaan enemmän kuin Korhosen kylmään biologiseen valintaan.

30-08.2006

Matti Luostarinen