Journal

Ilkka Konoselle (tikusta asiaa)

Ilkka Kononen on kytkenyt Forssa lehdessä (5.9) urheilun, alkoholin ja dopingin samaan yhtälöön. Samaan kirjoitukseen tulee mukaan maininta kuinka Forssa ei ole negatiivinen kaupunki ellei media sitä sellaiseksi olisi nostanut ja kansalta kysynyt. Forssa ei poikkea muista pienistä paikkakunnistamme, eikä sitä sen vuoksi pidä sosiologien tutkia. Konosen mukaa on olemassa oikeitakin ongelmia. Konosen huumori on mustaa ja päättelytaito aukoton. Joskus tätä tapaa jopa tieteessä ja tutkimuksessa, ei vain lehtien kolumneissa. Syntyy kehäpäätelmiä, joilla halutaan vahvistaa omia ennakkoluuloja tai estää oikean tiedon saapumista. Media käyttää kehäpäätelmiä tavoittena huumori ja lukijan mieltymysten kosiskelu. Lukija huomaa vain 20 % lukemastaan ja usein juuri nuo mieltymykset. Hyvä kirjailija peittää näin jälkensä ja joskus myös sanavalmis tutkija. Kritiikin ulkpuolista populaaria tutkimusta luetaan eniten. Tunneäly on keskivertoihmisen tapa kommunikoida ja Daniel Colemanin keino voittaa kirjalleen lukijoita. Se tekee älykkyystestistä kaikkien hyväksymän ja sosiaalistaa sen. Henkiset piirteet ovat meidän yhteisiä, jokaisen tasapuolisesti saatavilla olevia ja epä-älyllisiä. Kaikki ovat lahjakkaita, luovia ja innovatiivisia. Alkoholi hermostomyrkkynä tekee meistä hetkessä tunneälykkäitä, mutta älykkyyosamäärä laskee kyllä romahtaen. Paljon käytettynä myös tunneäly katoaa ja älykkysosamärämme ei palaa raittiiden aikojen tasolle. Keskushermoston vauriot ovat palautumattomia.

Yhteiskuntatieteilijöiden on syytä kiinnostua aiheista, jotka ovat pienellä alueella ilmeneviä, mutta yleistettävissä myös muille samankaltaisille alueille. Suomessa arkoja aiheita ovat alkoholi, uskonto ja urheilu. Mika Myllylässä ja Matti Nykäsessä ne yhdistyvät ja siksi ne kiinnostavat. Nykänen antaa meille luvan dokata. Aina jollakin näyttäisi menevän vieläkin huonommin ja sopii syntipukiksi. Kirjoittaa toimittaja ja tekee virheitä tai toistelee itseään Helsingin Sanomissa (27.8.06).

Nykänen menestyy meitä taloudellisesti paremmin ja elää rikasta elämää. Nykänen osaa käyttää mediaa ja media hyötyy näistä ilmiöistä osana tapaamme tarkastella omia heikkoja kohtiamme. Toimittajat liitetään alkoholiin vielä useammin kuin lääkärit. Toimittaja on tiedemies, joka ei osaa työtään. Jotenkin se on peitettävä. Toimittajan työ on puoliluovaa puuhastelua. Siinä ensimmäinen ottaa kaiken. Media luo meille yhteiskunnan, joka on sairas.

On totta että Suomessa alkoholin käyttö on yleistä ja osa melkein mitä tahansa tapakulttuuriamme. Tässä Kononen on oikeassa. Juhani Seppänen, lääkäri ja professorin poika, kirjoittaa kuinka se on ollut osa hänen elämäänsä ja akateemisen työyhteisön elämää (HS. 27.8) Viinaa tyrkytetään joka paikassa ja se on keino saada ihmiset paikalle. Mentaaliälyiset eivät ole älyllisesti aivan parhaassa vireessä. Tiede kutsuu eri humalatiloja, etanolimyrkytystä, ikään kuin mentaaliälyn huipun hakemisessa vaadittavaksi orgastiseksi esileikiksi. Shamaanit käyttivät aikanaan Suomessa kärpässientä. Itsensä myrkyttäminen ei ole uusi ilmiö kun tavoitteena on mielihyvän hakeminen tai kuviteltu syvempi luova tunnetila. Kuinka sallittuksi tämä kulttuurissa tulee, on kulttuurisidonnainen ilmiö. Näin toki myös urheilun kohdalla doping on kulttuurinen ilmiö ja vilppi siinä erityisesti sellaisen kulttuurin tuote, jossa sääntöihin pitäytyminen ei ole ollut yhteisön tarkasti kontrolloima vaatimus tai sillä on omat korvaavat vaatimuksensa.

Urheilutoimittajilla on eri kulttuuri kuin useimmilla urheilun suurkuluttajilla viihteenä. On myytti väittää suomalaisten olevan jotenkin sääntöihin paremmin sopeutuvia ja riskejä vältteleviä. Etanoli on myrkky, jota suomalaiset eivät välttele eivätkä ole kovin pahoillaan jos urheilijat käyttävät vilppiä, kunhan menestyvät eivätkä käryä.. Urheilu opettaa meille kaksinaismoraalin aakkoset jo lapsena. Miksi suomalaiset olisivat erityisen kurinalaista kansaa? Eikö tilaisuus tee suomalaisesta varkaan ja ensimmäinen ottaa kaiken? Media opettaa meille jälkimmäisen jo lapsena. Media on epä-älyllistä tiedon tuottamista, jossa jokainen uutinen on tehtävä ja saatava istumaan sen ajan agendaan. Hyvä tiedemies on äärimmäisen kehno toimittaja.

Kun Juhani Seppänen raitistui, hänestä tehtiin tuon yhteisön ulkopuolinen hylkiö ja raittiina syrjäytetty (HS 27.8). Näin pitkälle on siis edetty. Porukasta ei saa lipsua edes lääkäri. Sama koskee urheilua ja sen doping -ilmiöitä samassa suomalaisessa kulttuurissa. Joukkueena mennään kisoihin mutta yksitellen palataan. Urheilua viihteenä kuluttavalle riittää menestys, jossa keinoista ei piitata ja mentaaliäly saa vauhtia etanolista. Kokemus ilma etanolimyrkytystä ei ole riitävän syvä. Pavlovin koirien tapaan liitämme ne lopulta toisiinsa reflekseinä. Elimistömme alkaa "kuolata" etanolia jo kun lähestymme urheilua viihteenä. Sama koskee dopingia ja menestystä kisoissa. Urheilijan psyykkinen valmennus on mentaaliälyn kohtuullisen soraviivaista operointia, jossa mukana on myös televisiosta näkemiämme koomisiakin rituaaleja. Doping on myös plasebona merkittävä vaikuttaja. Ehdollistetut refleksit ovat suurin osa myös urheilijan suoritusta ja ne toimivat etenkin kun kyseessä ovat tuhansia kertoja toistetut liikeradat.

Työpaikan sadismi ja luovan innovaation vastustus ovat samaa erilaisuuden kieltävää alkujuurta, jonka tausta on jo kodissa ja koulussa. Koulun tärkein kasvualusta oli vielä 1960- ja 1970-luvulla koulukiusaaminen. Siihen osallistuivat sekä oppilaat että opettajat. Suomalainen poikalyseo oli kasvatuslaitos. Vanhemmat häpesivät kiusattua lastaan. Kun yksi ottaa lopulta kaiken ja älyä ei voi kaikille jakaa muuten kuin tunneälynä, se on rakennettava päihteitten väärinkäytöllä. Kyse ei ole niinkään nuorten "kokeiluista" kuin kulttuurisista juuristamme ja sen tavasta "rohkaista" lapsia toimimaan tietyn sosiaalisen kaavan edellyttämällä tavalla. Sinänsä nuorisokulttuuri on aina ollut hyvinkin koneservatiivista ja ennustettavaa. Urheilussa nuorta joudutaan aina pikemminkin rohkaisemaan rajojensa ylittämisessä tai niiden tavoittelussa kuin päinvastoin.

Monet opettajamme olivat 1960-luvulla juovuksissa työpaikallaan ja kesät lentokenttätöissä vankilassa rattijuopumuksesta. Yliopisto laitoksena ei poikennut tästä juopottelukulttuurista lainkaan. Parhaiten menestyivät ne, jotka hakivat jäsenkirjan ja hoitivat osuutensa puolueen kautta. Yliopisto nimesi virkamiehensä niin ikään näistä uskotuista. Akatemialla oli ja on puolueisiin sidotut mandaatit. Tiedemies oli siis puolueen jäsen ja teki sen odottamaa tulosta. Näin kaikissa valtion viroissamme ja kunnissa, kun kyse oli siivoojaa merkittävämmästä työstä. Tulos oli ja on yliopistoissamme sen mukainen. Muutama (5) sijoituu 500 joukkoon maailmassa.

Tiedettä tekevät joutuvat vaikeuksiin siinä missä lääkäri Juhani Seppänen tänään työpaikallaan. Poikkeavat on siirrettävä sivuun joko tavoiteet liian helposti saavuttavina tai mentaaliälyisinä ilman etanolia. Näin etanolista on tullut suomalaisille lääke, ei hermomyrkky. Hermomyrkkynä tunnemme tämän lääkkeen vasta paljon myöhemmin. Ajatus alkoholisteista sairaana on omaa lääkinnällistä peruamme. Lääkitsimme vielä hetki takaperin myös eläimiä etanolilla. Jos viina, terva ja sauna ei suomalaista auta, tauti on kuolemaksi. Alkoholisti on reppana, joka kaipaa hoitoa ja hoitona on etanoli. Sama parantaa saman. Krapularyyppy on tätä lääkinällistä taustaa.

Ilmiö on kiintoisa kun sen esittää kriittinen tiedemies ja kirjailija Seppänen. Seppäsen kohdalla kohtuullinen alkoholin käyttö tarkoitti aikanaan liki 30 litraa olutta ja muutamaa pulloa viiniä. Joka viikko. Forssassassa joka kolmas aikuinen ylittää tämän kulutuksen ja osa reilusti. Ensimmäistä yli 10 promillen humalaa auton ratista odotetaan. Rutinoitunut kuluttaja ei ole edes humalaisen oloinen vielä parin promillen kaatokännissä. Elimistö tottuu etanoliin kuten mihin tahansa myrkkyyn. Annostusta on nostettava. Forssan pumpulienkeleitä ja heidän jälkeläisiään on syytä seurata kun kuvittelemme millaiseksi Suomi on muotoutumassa lähivuosina. Forssa on edelläkulkija.

Etanoli on voimakas hermostomyrkky, joka rottakokeissa olisi sallittu elintarvikkeissamme noin teelusikan annoksena päivässä viinin vahvuudella. Jos käsittelisimme etanolia elintarvikemyrkkynä, kuten tietysti kuuluisi. Pyrimme välttämään elintarvikkeissamme lisäaineita, ympäristömyrkkyjä ja jopa rasvoja, mutta jostakin syystä tapoihimme kuuluu juoda kymmeniä litroja voimakasta hermostomyrkkyä ja mitätöidä puhtaan suomalaisen ruuan meille antamat edut. Se vie pohjan koko elintarvikeketjumme tutkimukselta, tuotteiden keittelyltä ja terveen ruuan tuottamiselta. Me syömme jo kohtuullisen terveellisesti, mutta juomme itsemme hengiltä. Lääkärin näkökulmasta ei voi olla "kohtuukäyttöä" etanolille. Kulttuurisesti toki sellaisia rajoja voi esittää mielin määrin. Kieltolain aikaan se oli lähellä nollaa ja nyt vain taivas on rajana. Monelle helvetti.

Etanolin hinnan lasku nosti sen kulutuksen Suomessa maailman huipulle. Sen kansantaloudellinen merkitys sairauksina, tehottomuutena työssä ja kotona, inhimillisinä kärsimyksinä, ovat huikeita. Kuinka kauan raittiit ovat valmiina maksamaan, kun omat peltomme tuottavat etanolin ja työuupumus syntyy etanolin myrkytyksistä? Miksi raittiin on jaksettava olla töissä myös alkoholistin työvuorot ja tehtävä näiden suoritteet tiimissä?

Tutkimusten mukaan meillä on pelkästään 3000 äitiä vuosittain suurkäyttäjinä raskaana. Meille syntyy vaikeasti vammaisia lapsia joka vuosi etanolimyrkytyksen seurauksena. Suuret ikäluokat ehtivät synnyttää parin vuosikymmenen aikana kymmeniätuhansia etanolin vahingoittamia jälkeläisiä, joista nyt kannamme vastuun nuorina aikuisina. Nokian ja Shellin johtaja Ollila oli huolissaan nuorista miehistä ylipainoisina alkoholin käyttäjinä. Presidentti Halonen säesti häntä arassa aiheessa. Kodin ja ympäristön antamaa esimerkkiä on vaikea korjata. Kohdussa saatua myrkytystä mahdotonta. Kyse ei ole moralisoinnista vaan kansantaloudesta, riihikuivasta rahasta.

Lähivuosina meillä tuotetaan etanolia joka neljännellä peltohehtaarilla. Näin on tapahtunut viimeksi 1800-luvulla. Ruotsin kuningas puuttui suomalaisten tapaan polttaa viljastaan viinaa myös katovuosina. Tuolloin viina ohitti leivän. Meitä oli koko ajan holhottava. Niin meille tehdään myös nyt urheilussa, jossa doping alkaa olla suomalainen kestoilmiö. Sama koskee etanolia ja sen käyttöä silloin kun se on vapaana luonnosta jalostettava myrkky tai rahdattavissa Tallinnasta. Näitä ilmiöitä olisi tutkittava ajoissa. Suomalaisen luonteen itsetuhoisuus ja melankolia, musta huumori sopivat yhtälöön, jossa viina ilman urheilua on teeskentelyä ja suomalainen etanoli puhdasta, ei mitään ylikäynyttä rusinamehua.