Median puristuksessa elävät poliitikkomme
Helsingin Sanomat (20. 2) tietää kertoa kuinka Puolan ja Tsekin johtajat puolustavat USA:n ohjuskilpeä palvellen Euroopan turvallisuutta. Saksassa tämä herättää ärtymystä. USA:n olisi tullut neuvotela EU:n nykyisen puheenjohtajamaan kanssa. Suomen vastaus omana puheenjohtajakautenaan olisi ollut toinen. Oma onnemme että puheenjohtajakautemme on ohi.
Vladimir Putin jatkaa Yhdysvaltain rajua ryöpytystä. Uutistoimistojen mukaan USA valmistelee hyökkäystä Iraniin. Se mitä Yhdysvallat maailmalla tekee, heijastuu myös Suomeen. Suomessa vaaleihin mennään sammutetuin lyhdyin. Poliittinen keskustelu käydään puolessatoista viikossa hallitusneuvotteluissa. Meillä ei ole traditiota, jossa voisimme äänestää siitä, mitä maassamme aiotaan tehdä seuraavan neljän vuoden aikana. Sellainen käytäntö ei houkuttele äänestäjiä uurnille.
Suomi ei ole enää neutraali. Pelko on joutua teoreettiseksi maaliksi. Natoon liittymisen ratkaisee lopulta koetun uhan määrä ja kansalaismielipide. Lähialueyhteistyön vaikeutuminen ei ole kenenkään etu, mutta kuka sitä kysyy Yhdysvalloissa? Kaivattaisiin Paasikiven aikaista reaalipolitiikkaa. Globaalissa maailmassa ovat maantieteen asettamat ehdot ja moni asia muuttuu seuraavan neljän vuoden aikana. Hyvin koulutettu kansa ei pidä pelinpolitiikasta.
Suomen turvallisuus ei ole vain rajojen hallintaa. Globaali maailma on iskenyt meillä ennekin tavalla, jossa emme itse ole olleet osallisia. Puolan rajat ovat kadonneet moneen kertaan. EU ei ole yhtenäinen suhteessaan Venäjään ja Natoon. Jopa Ruotsin näkökulma on kokonaan toinen kuin omamme. Sekään ei ole meille uutta. Media yrittää etsiä painotuseroja omista puolueistamme kuin pihtisynnytyksellä. Senkin moni poliitikko kokee tuskallisena.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT arvio EU:n päästötavoitteen vievän meiltä jopa 60 000 työpaikkaa. Kaikki vaaleihin valmistautuvat puolueet haluavat torjua ilmastomuutosta, mutta hinta on kova. Saksa ja Ranska kannattavat esitystä, Ruotsi ja Tanska leikkaisivat vielä enemmän, monet Itä-Euroopan maat vastustavat. Mikä on Suomen kansallinen rooli tulevassa maailmantaloudessa? Olemme valtaisan rakennemuutoksen edessä. Se ei koske vain peruspalveluja, hyvinvointivaltiota, kuntien asemaa, vaan koko ekotaloutemme perustaa. Tähän tarvittaisiin nyt vastauksia ennen vaaleja.
Kussakin EU maassa 20 prosentin päästöleikkaus vaikuttaisi Suomen kansantaloudessa selvästi rajummin kuin EU:ssa keskimäärin. Kulutuskysyntä voisi laskea VATT:in laskelmien mukaan lähes kahdeksan prosenttia. Maan koko pääomakanta vähenisi yli neljä prosenttia. Toimialoista kärsisivät heti eniten kemianteollisuus, metalliteollisuus, metsäteollisuus selviäisi hieman paremmin. Pitemmällä aikavälillä tuotannon taso laskisi kaikessa alkutuotannossa ja energiavaltaisessa teollisuudessa. Tästä rakennemuutoksesta ei vaaleissa puhuta ja jälleen media on ilman vastausta puolueiltamme.
Uusi yliopistomalli yhdistää kolme korkeakoulua Helsingissä, kaksi Turussa ja Joensuun sekä Kuopion yliopistot. Etenkin Helsingin mallissa haetaan maailmanluokan yliopistoa; teknistä, kaupallista ja taiteellista osaamista samaan aikaan. Liiketoiminta osaamisemme kaipa laaja-alaista innovaatiokykyä ja parempaa strategista osaamista tulevilta maistereilta ja tohtoreilta. Miten tähän haasteeseen vastaavat ammattikorkeakoulut ja kuinka puolueemme tämän rahoittavat? Mistä löytyvät opettajat ja oppilaat? Opettajista huomattava osa on seuraavan neljän vuode aikana eläkkeellä eikä uusia oppilaita löydy jokaisen korkeakoulun tohtorilinjalle. Kymmenestä suurimmasta yrityksestämme tutkimus- ja kehitystyöstä Nokia vastaa 99 %:n osuudella. Kuka kehtaa puhua innovaatiopolitiikasta?
Susan Kuronen julkaisi kirjan mentaaliälyisestä naisesta. Väite siitä että politiikka on viihteellistynyt voidaan nähdä nyt myös toisin. Viihde on politisoitunut ja tullut osaksi mediaa ja sen tapaa toimia hakien asiakkaansa. Kilpailu on äärimmäisen ankaraa. Seuraavan neljän vuoden aikana webyhteisö ja verkot sekä digiaika on vallannut koko läntisen maailman ja suurimman osan kasvavia Aasian talouksia. Mikä on oma strategiamme tässä muuttuvassa maailmassa?
Pääministeri kertoo kuinka hän kaipaisi paluuta ”vanhaan aikaan”, jolloin puolueet itse kertoivat, mikä heille oli tärkeää. ”Parasta olisi jos esillä olisi vain yksi iso aihe, aloitus- ja loppupuheenvuorot vaalikeskusteluissa. Toimittaja ei johdattelisi”. Mikä olisi se iso asia, johon voisimme vaaleissa keskittyä kun webyhteisö ja globaali maailma nielee meidät tuhansien ongelmien, mutta myös mahdollisuksien ytimeen.
Media ei ole enää se sama "vanha" eivätkä puolueet edusta nekään samoja "vanhoja" arvoja. Edustajaehdokkaat ovat viihdemaailmassa kannuksensa hankkineita julkimoita. Jokainen varteenotettava poliitikko on saanut kannuksensa joko maakunnallisena tai kansallisena ”mediapoliitikkona”. Nettijulkisuus ja webympäristö on jatkossa määräävä ja nuorten käsitys politiikasta toinen kuin heidän vanhempiensa. Politiikan sisältö (policy) kiinnostaa enemmän kuin sen muodot ja peli (politics). Luovat ja innovatiiviset ihmiset ja organisaatiot, puolueet sopeutuvat siihen ennen muita. Paluuta vanhaan ei ole, eikä media kanna siitä vastuuta hakiessaan vastauksia vaalien alla omille asiakkailleen. Asiakaat vaativat medialtaan hyvää palvelua.
20.3.2006
Matti Luostarinen
