Journal

Historiaan jäävät tapahtumat

Tästä ajasta ja syksystä historiaan ei jää sairaanhoitajien lakko ja sen onnellinen päättyminen. Tuskin myöskään maatalouden 141 sopimus ja siitä kinastelu. Vielä vähemmän suomalaisten urheilijoiden loistavat suoritukset ja jalkapalloilijoiden huominen suoritus.

Tästä ajasta jää historiaan se mediamyllytys, joka alkoi Jokelan koulusta ja jatkui nyt muissa Euroopan maissa hysteerisenä hakuna lapsia ahdistellen. Saksassa se johti ensimmäiseen itsemurhaan. Internet median välineenä on nyt pirun omima ja paholainen käyttää aina pelkoa tehdessään tuhojaan. Kuvitelkaapa koulua, jossa opettajat antavat lapsille tehtäväksi etsiä toistensa joukosta mahdolliset tappajakandidaatit. Näin saksalaisessa koulussa meneteltiin. Siihen tarvitaan jo preussinpunaista ajattelua tai arjalaisia, jotka pilaavat kaiken mihin nyt menevätkin, lainaten arasti Schoppenhaueria ja varoen Nietzcheä. Nietzchen yli-ihmisopit olivat enemmänkin hänen juutalaisvihamielisen sisarensa tuotetta. Nietzche eli lopun elämäänsä syfiliksen runtelemana ja sisar tuotti ja tulkitsi hänen sanomisiaan. Tuohon aikaan kuppa oli yleisempi kuin aids ongelmana pahimmissa taudin runtelemissa Afrikan valtioissa tänään.

Tästä ajasta jää historiaan tapahtumat, joissa suomalainen nainen hoitajana osoittautuu sarjamurhaajaksi sekä tapahtumat, joiden kohdalla sadismin motiivit jäävät ikään kuin selittämättä. Ne näyttäisivät usein kohdistuvan heikkoihin ja puolustuskyvyttömiin ihmisiin. Tällaisia tapahtumia on kirjattu runsaasti ohi medioiden. Sen selittäminen on myöhempien aikojen tehtävä. Nyt ne syyt eivät näy meille selvinä tai olemme liian keskellä sellaista murrosta, jossa itse ilmiö on silmiemme sisäpuolella tai haemme sitä historiasta. Ne jotka ovat nyt hiljaa ja erakoituvat, tekevät niin olettaen sen kuuluvan viisaan ihmisen tapaan varoa ja pelätä itsekin. Se lisää pelkoa ja tuo valtaan niitä, joilla on kova kuori ja kyky sietää silkkaa pahuutta. Ilmiönä sellainen ei ole suotavaa. Yhteiskunnallinen vastuun kanto kuuluu meille kaikille, myös empatiaan kykeneville altruistisille ryhmille. Egoismi, narsimi, hedonismi ja pahuus ovat saman faktorin tuotteita. Ahneus kuolemansynneistä vanhenevan ihmisen viimeinen ja sen koemme nyt kaikkialla suurten ikäluokkien myötä. Siihenkin on vain sopeuduttava.

Olen viimeisimmässä kirjassani ”Arctic Babylon 2011” esitellyt ilmiöitä, joiden historia on toivottavasti riittävän kaukana hakemaan näkökulmaa siihen globaaliin maailmaan, jonka osa Eurooppa ja Suomi ovat. Kirjaa kirjoittaessani en saattanut oivaltaa kuinka ajankohtaiseksi se tulee siinä missä aiemmin tutkimus web ympäristön verkostoista. Helsingissä on nähtävissä jäinen näytelmä, jolla on yhtymäkohtia tuohon samaan prosessiin. Jostakin syystä venäläistä kirjaa ei ole suomennettu ja se on jäänyt vieraaksi. Internet näyttä meille sittenkin vain välähdyksiä siitä maailmasta, jonka osana nyt elämme ja arvailemme paikkaamme vanhojen kompassien lukemista. Internet, internet, internet on kuin kolminkertainen petos rukousmyllyssämme.

Kun maailma menettää ajan ja paikan tajunsa, vanhat kompassit eivät ole käyttökelpoisia. Omat geenimme on kuitenkin koulittu tähän muutaman vuosikymmenen ikäiseen kehoomme ja sen selviytymistarinaan. Ei tuhatvuotiseen ihmiseen, jonka kohdalla aika muuttuu paikattomaksi, vaihtaa suuntaansa, hidastuu ja pysähtyy. Tämän ymmärtäminen vaatii uutta kompassia, uusia globaalin maailman oivaltavia geenejä ja sen hyväksymisen. Poisoppiminen on paljon vaikeampaa kuin uuden hyväksyminen. Kun korjaukset tehdään etuajassa, syntyvät virheet ja muutokset ovat aina pienempiä kuin myöhemmin tehtävät pakkoliikkeet paniikissa. Luulen että tämä on juuri oman aikamme viesti ja murroskulttuurin sanoma tulevaisuudelle. Tästä ja sen oivaltamisesta meidät muistetaan tai halutaan unohtaa mahdollisimman syvälle pimeine geeneinemme.