Journal

Elämme kasvojen kohotuksen aikaa

Viikonloppu oli sellainen kuin korruptioviikko ansaitseekin. Luoja rankaisee kuritonta ja vilpillistä kansaa. Edellisen blogini valoisaan kirjoitukseen Google oli asettanut mainokseksi Mustan Raamatun. Siellä sentään ollaan aina hereillä.

Ensin Teräsbetoni oli vain valurautaa ja formulapoikamme ajelivat törmäillen Monacon ruhtinaskunnan sateessa autonsa ikävään kuntoon. Heikki Kovalaisen piste ei odotusten viikonlopulta suomalaista lohduta. Monacossa asuvien veropakolaisten tulisi jo pysyä tiellä kotinurkillaan kurvaillessaan. Toisaalla kaikki onnettomuudet tahtovat tapahtua joko kotona tai lähellä tutuksi ja turvalliseksi koettua ympäristöä.

Onneksi Venäjä voitti viimein. Se kohottaa siellä itsetuntoa heti jääkiekko kullan jälkeen. Kaksoiskotkan molemmat päät lähettivät onnittelut voittajille. Kauppatorilla ihailen aina tuota kaksoiskotkan päätä kalkkunan näköisessä kotkassa. Suomalaisten on aina ollut turvallista elää sellaisten kansakuntien välissä, jossa itsetunto on kohdallaan. Ruotsalaisten itsetuntoa ei tarvitse viisuilla nostaa.

Virolaisten viisusta olisi voinut tehdä kesähitin Suomeen, ellei siinä olisi niin hävyttömät kertosäkeen sanat. Virolaisten tulisi opetella sanomansa tarkemmin. Kansojemme välille syntyy jatkuvia ikäviä väärinkäsityksiä. Eikä suomalaisten historiankirjoittajien tulisi provosoida herkkähipiäistä pikkuveljeä. Eikö Ruotsi ole meitä siinä jo riittävästi nöyryyttänyt? Pitääkö vahingon aina kiertää ja hakea hyvitystä? Eivätkö virolaiset ymmärrä suomalaista luonnetta ja omalaatuista huumoria? Vahingossa syntynyttä.

Pisteet tulevat kuitenkin aina rakkailta naapureilta. Niiltä jotka ovat kuunnelleet jo vuosisadat omituista kieltämme. Naapurirakkaus on omalaatuinen ilmiö, kirjoittaa Nina Airisto Forssan lehdessä (26.5). Ymmärrämme vieraita kulttuureja lähiympäristömme kokemuksista. Se on kamalan virheellinen ja pelottava tapa oppia diplomatiaa Aasiaan tai Afrikkaan matkatessa. On ymmärrettävä mitä kotkan päät tarkoittavat tai omat vaakunamme. Patsaiden symboliikka Tuomiokirkon edessä.

Miksi Teräsbetonin piti ulvoa suomeksi? Miksi virolaiset tekivät koomisesta viisusta vielä tahtomattaan entistäkin koomisemman? Kun kalkkuna tuli laulamaan nukahdin ja heräsin jälleen puolalaisen rusketuksen iskiessä piilotajuntaan. Rinnat jotka kannattelevat pukua ovat kuin talo jossa katto kannattelee seiniä. Puolanjuutalainen jenkki sai ääneni eikä ilman ansioita. Hän sai minut valpastumaan! Miehet ajattelevat seksiä kaksi kertaa minuutissa. Naiset kaksi kertaa vuorokaudessa, mutta ehkä syvällisemmin ja pidempään, pukeutuneena siihen myös sisältä.

Forssan lehti (26.5) kertoo pääkirjoituksessaan kuinka dopingsotku suomalaisessa urheilussa syvenee. Suomalaisen hiihtourheilun suurin skandaali ei ollutkaan Lahdessa vuonna 2001 vaan jo aikaisemmassa ajassa. Sillä on ikää kuin sosiaalista pääomaa kannattelevat juuret.

Valtakunnansyyttäjävirasto on käynyt Kari Pekka Kyrön tietojen kimppuun. Ei ole oikein uskottavaa että vain toimihenkilöt tietäisivät asiasta ja Kyrö kantaisi kaksinaismoraalin syntipukin taakkaa yhdessä muutaman valmentajan tai lääkärin kanssa hautaan saakka. Samalla purettavaksi tulisivat takavuosien tuomiot medialle (STT) ja tapaus Jari Räsänen purettaisiin. Hiihtäjän kunniaa ei ehkä loukattukaan?

Doping voidaan toki kitkeä urheilusta, jos niin todella halutaan ja johdon älyllinen epärehellisyys sekä opportunismi karsitaan järjestelmästä. Median moittiminen ikävien asioiden julkaisemisesta on turhaa. Se kun on sen tehtävä ja parhaimmillaan yhteiskunnan peilinä. Ei ole sen vika jos kuva ei aina miellytä.

Takavuosina urheilutoimittaja ja urheilija olivat samaa perhettä siinä missä politiikan toimittaja ja puolueen ministeri. Moni narsisti halusi vain puhtoista julkisuutta niin urheilijana kuin poliitikkona. Uusmedia syvensi ihmisten mahdollisuutta nähdä niin politiikan kuin urheilun sisimpään. Kaikkia se ei miellytä. Naiivi yhdessäolo ja verkostoituminen syntyi jo paljon ennen maakuntien lehtiä, jotka olivat puolueiden äänenkannattajia. Nyt joku yrittää sen unohtaa. Ei se hevin unohdu. Lehdistötuki tuli puolueen kautta ja ministeri on samalla asialla kuin maakunnan mediakin, väitettiin satraappien Suomessa. Syntyi suomalaine verkosto, joka Kekkosen aikaan muistutti korruption sijasta yrittäjän hakemaa suojelua. Korruptio on askel eteenpäin suojelusrahoista, näyttäisi moni edustaja nyt vakuuttavan. Hyvä asia isänmaalle! Kunhan vain on riittävän läpinäkyvää.

Kansalaisten luottamus politiikkaan on kokenut saman kohtalon kuin huippu-urheilu. Mukaan on seksi- ja vaalirahoitusskandaalien myötä tullut opportunistinen ajattelu. Se ei ole terveen demokratian merkki ja puoluelaitos on kriisissä. Poliitikkojen ohella ongelmiin joutuvat niiden kanssa operoivat tahot, yrittäjät ja vaikkapa kuvataiteilijat, joiden töitä kerrotaan myydyn kymmenien tuhansien eurojen edestä.

Normaalisti taiteilija pääsee itse vain muruihin tästä ja vuosikymmenten maalaamisen jälkeen. Kymmenien tuhansien hetken ansioista joutuu kyllä näkyvästi esille Jokioisten kunnan tapaan tietotalon seinää koristeltaessa. Ja verot maksetaan viimeisen päälle. Nyt leimataan myös kulttuuria ja taidetta poliitikkojen puolustellessa pimeää rahoitustaan. Korruptiosta ei ole pitkä matka takaisin suojelurahoihin. Syntyy ikävä noidankehä ja yhteiskunta tai alue alkaa slummiutua, kulttuuri on yhden asian liikettä, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma sekä muisti pimeä ja vaikeneva.

MTT:n tutkija Helena Kahiluoto ja maatalousministeriön ylitarkastaja Marja-Liisa Tapio-Biström ruotivat Helsingin Sanoman vieraskynässä (26.5) samaa ongelmaa tieteen näkökulmasta. Kun julkista rahoitusta on liki kahden vuosikymmenen aikana vähennetty joka vuosi asteittain maataloustutkimukselta ja yksityistä samalla lisätty, länsimaissa suuri osa maa- ja elintarviketalouden tutkimuksesta on jo yksityistä, tästä syntyy globaali nälkäongelma.

Tutkimus joutuu keskittymään vain rikkaiden ongelmiin ja liki 80 % maapallon väestöstä on tästä kärsinyt. Saharan eteläpuolella, jossa kaikki ongelmat tahtovat nyt kasautua, ruokatuotannon tutkimukseen käytetään vain summa, joka vastaa yhden yliopiston budjettia. Asian on nostanut esille arvovaltaisin maatalouden tutkimusfoorumi IAASTD.

Yksityinen raha keskittää myös vaalirahoituksena ja johtaa aina huonoon lopputulokseen. Siinä raha tulee rahan luokse. Kun joku väittää amerikkalaisen mallin olevan hyvän ja siitä osoituksena tummaihoisen Barack Obaman menestyksen mustien tukiessa pienin rovoin hänen vaalityötään, hän elää kyllä väärällä 1600-luvulla ja puuvillapeloilla. Obama on Columbian ja Harvardin yliopistojen tuote, New Yorkin kasvatti Illinoisin senaattori. Perheen äyrit ovat komeaa miljoonaluokkaa. Obamanin kirjoitukset ovat olleet jo kauan Yhdysvaltain luetuimpia ja siinä hän muistuttaa vaikkapa suomalaista Erkki Tuomiojaa taustoiltaan.

Obama saa tukensa erityisen rikkailta ja edustaa amerikkalaista elitismiä. Ongelma on hieman sama kuin Tuomiojalle Sdp:n vanhan ”puoluerungon” siedettävänä 1960-luvun lopulta. Kommunistit kokivat samoja kouristuksia Suvi-Anne Siimeksen suunnalta toki hieman eri syistä. Oululaiselle Korhoselle äärimmäisen punainen vaate. Jotain punaiseen häivähtävää löytyy vielä sieltäkin suunnalta.

Clinton kerää äänensä köyhimmiltä ja alemmalta keskiluokalta. Yksityinen raha tukena demokratialle on erittäin arveluttavaa erityisesti vähävaraisten ja köyhien alueiden ja yhteiskuntien, ihmisten menestymisessä. Lisäksi varaton on aina helpommin ostettavissa kuin varakas. Tosiasiat ovat usein päinvastoin kuin väitetään tai uskotellaan omien selittelevien poliitikkojemme suulla.

Suomalainen yhteiskunta on pesemässä eettisiä kasvojaan ja tekemässä nuorennusleikkausta vähän joka puolella. Ehkä parhaiten tämä näky nyt oppositioissa, jossa Sdp:n puheenjohtaja Heinäluoma esittää presidenttiehdokkaakseen kommunistien pois savustamaa Suvi-Anne Siimestä ja nuori Jutta Urpilainen on nousemassa Sdp:n 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun ”puoluerungon” valinkauhaan.

Tuon käsitteen ”puoluerungosta” lanseerasi aikanaan Kalevi Sorsa. Tuomiojalaisuus näkyi Urpilaisen kannanotoissa kauan ja vielä vuoden alussa hän tuki Tuomiojan aloitetta neuvoa antavasta jäsenäänestyksestä. Esiintymiskyky ja asioiden tiivistäminen ymmärrettäväksi on hankittu opettajana siinä missä Jyrki Kataisenkin.

Kataisen joka esittää verotuksen painopisteen siirtämistä tuloverosta pääomaveron suuntaan. Voisi olettaa ohjelman olevan kommunistien tai Sdp:n ohjelmasta. Mutta asiat ovat nyt 180 astetta toisin. Näistä uusista äänestäjistä käydään nyt kilpailua ja se edellyttäisi myös Sdp:n kohdalla jossittelun lopettamista. Puolueessa alkaa joko täysin uusia aika tai sitten se katoaa kokoomuksen ja keskustan väliin jauhautuen, punavihreiden liberaalien syliin ja äärivasemmalta iskee perussuomalaisten Timo Soini. Mistä löytyisi uskottava puheenjohtaja ja presidenttiehdokas? Paavo Lipponen on jo historian hahmo.

posted by Matti Luostarinen  # 3:32 PM