Journal

Valta sokaisee, täydellinen täydellisesti

Paavo Lipponen listasi valtakunnan viisaat, otsikoi Hesari kulttuurisivunsa 16 toukokuuta. Jostakin syystä Lipposen kirja teeseineen ei saanut toimittajia lämpenemään. Lipposen kirjassa kiinnostavat sen sijaan anti-intellektuellit, Erkki Tuomioja, Heidi Hautala ja Heikki Patomäki.

Oletan että suomalainen älymystö ei käy esittäytymässä nykyisin juurikaan puolueiden jäsenilloissa. Jo varhain internetin välityksellä kansainvälistynyt nuori polvi ei tunnista Donneria, Jakobsonia, Klingeä, Steniusta, yliopiston rehtoria tai piispaa jo kuollutta filosofia. Lipposen kyky sietää kritiikkiä on savolaisille tavanomaista ja Kekkosen ajasta tuttua. Häntä kritisoineet saavat kuulla savolaista sananrieskaa. Kevyet mullat noille muisteloille.

Koivisto muistelee samassa lehdessä miten Saksa päättyi Mannerheimin avuksi. Koiviston pohdinta on tiedemiehelle tyypillistä ja muistuttaa Tuomiojan tapaa kirjoittaa. Lipponen käyttää vähemmän käsitteitä ”toisaalta ja toisaalta”. Jääkiekkovalmentajana hän muistuttaisi Alpo Suhosta, Lipponen Aurinkokuningas Tammista, jonka ego ei mahdu kuullun mukaan samaan lentokoneeseen miehen kanssa. Kekkosen tauti, häiriintynyt narsismi, ei ole samaa kuin karisma. Koskahan se opitaan Suomessa?

Suomalainen jääkiekko on kulttuurina kulkenut pitkän matkan, ja siitä on paljo opittavaa myös muilla elämän aloilla. Televisioviihteenä jääkiekon MM-kisat ohittaa melkein minkä tahansa urheiluviihteen. Se osataan meillä Suomessa. Miltei joka ottelua seurasi yli miljoona katsojaa, parhaimmillaan liki puolitoista. Vastaava koulukunta kulttuuri puolelta löytyy kapellimestari koulutuksestamme. Nämä kaksi lajia osaavat pelkistää oikein ja löytää ydinasiat kansainväliseen menestystarinaan. Nokia on taloudessa saman koulun käynyt osaaja. Luovassa klusterissa niiden parhaat elementit on osattava prosessoida yhteen, ja mikä tahansa voi menestyä globaaleilla markkinoilla suomalaisena osaamisena.

Suomalaiset poliitikot eivät osaa työtään. Kun seksiskandaali päästiin yli haukkumalla Hesari, edessä oli seuraava skandaali. Nyt vielä surullisempi ja oikeasti politiikan uskottavuutta nakertava tapa hankkia julkisuutta venkoilemalla median jauhamassa vaalirahoituksessa. Nytkään media ei jätä kiveä kääntämättä. Tämän kovapäisinkin poliitikko on jo oppinut.

Jos tiede ja yliopisto joutuvat hakemaan tukensa pimeiltä rahoittajilta, tieteen uskottavuus varmasti katoaa. Tieteen ja tutkimuksen on voitava olla täysin riippumatonta. Sama koskee varmasti myös politiikkaa ja lain säätäjä. Jo pelkkä epäily korruption mahdollisuudesta on ilmiönä suomalaisessa demokratiassa veret seisauttava.

Miten on mahdollista, että vasta sanktiot saavat lainlaatijat noudattaman itse .laatimaansa lakia? Antaisiko tämä luvan alaikäisille toimia samoin? Kun alle 15 -vuotiaan rötöksistä ei tule sanktioita, olisiko heillä lupa rikkoa lakia? Millä tasolla sanktioita korostavan kansanedustajan moraali oikein liikkuu? Onko se lapsenkin moraalikäsitystä heikommin kehittynyt? Tästäkö syntyi myös Kanerva -ilmiö ja seksiskandaali? Onko äänestetty rahan voimalla myytyä tavaraa ja hyvin lapsekkaan moraalin hankkineita edustajia?

Olisiko mahdollista ettei politiikan teossa olisikaan enää suomalaisen älymystön moraalista edustusta mukana lainkaan? Johtaako Erkki Tuomiojan, Heidin Hautalan ja uusliberalismia kritisoineen prof. Heikki Palomäen kritiikki Lipposen kirjassa ehkä tähän samaan ilmiöön? Edustuksellinen demokratiamme on nostanut huipulle vääriä ihmisiä? Olisiko mahdollista, että heidät on nostettu asemiin rahalla, joka halutaan nyt pitää piilossa? Onko Hesari esitellyt jo pääosan näistä pimeistä rahoittajista maanatain lehdessä (19.5). Se oli pelottavaa luettavaa. Tuli mieleen pahuuden voimat ja alkoi ymmärtää miksi joku ei halua kertoa rahoittajiaan. Pitäisikö Pekka Hyvärisen nuhdella Hesaria? Nyt julkisen sana neuvoston on vaikeampi profiloitua politiikan teon pelastajana. Tuomion antavat äänestäjät, jos nyt vielä demokratiaan jaksavat luotaa ja uurnille vaivautua. Yli puolet gallupin haastattelemista ei näyttänyt olevan enää varma puolueestaan. Ensin kuuluisi tietää kenen rahoittajan asiaa edustaja on ajamassa.

Miten on mahdollista, että kansanedustajat, lain laatijat, alkoivat esitellä rahoittajiaan vasta sen jälkeen kun median paine alkoi kasvaa? Miten on mahdollista että osa oli valmis esittelemään ja palauttamaan pimeää rahaa vasta tapauksessa, jossa edustajalle esitellään selvät sanktiot? Miksi tarvittiin jälleen mediaa? Miksi jotkut edustajien puolesta puhujat ovat niin käärmeissään medialle, pitävät sitä kielteisenä ja kaunaisena ilmiönä? Sehän on meidän ainut toivomme! Kun se korruptoituu, mitään ei ole demokratialle enää tehtävissä.

Takavuosina ministerit veivät lahjuksia piiloon aina rehellistä Johannes Virolaista myöten. Televisio kannettiin lahjana Vironperän ullakolle. Silloin sovittiin käytännöstä, jossa lahjonnan raja oli nollatoleranssissa. Nyt on esitetty muutamaa tuhatta euroa lahjottajaa kohden. Kuinka monen lahjoittajan maine kestää tukea sellaista, jossa mukana on koko ajan palaneen käry, skandaalien mahdollisuus. Voitokkaaseen urheiluun ja kulttuuriin, tieteeseen voi panostaa, mutta kuinka firmat uskaltavat ryvettyä politiikassa? Ovatko poliitikkomme ajamassa lainsäädäntötyön ja yhteiskuntapolitiikan kaikki lohkot näin ahtaalle ja toimimalla jatkuvasti kuin keskenkasvuiset lapset.

Olisiko sanktioita siirrettävä hieman epäilyttäviltä, huonon maineen hankkineilta politiikan harrastajilta ja äänten kalastelijoilta juuri firmojen suuntaan?. Entäpä jos emme syytäkää prostituoitua, usein jopa lapsekkaasti ajattelevaa onnetonta olosuhteitten uhria, vaan prostituution palvelujen hankkijaa? Tämä keskusteluhan on jo kerran käytykin eduskunnassa. Se osataan nyt ja samat kirjoitetut puheet käyvät vain hieman muuteltuina.

Markkinatalous toimii myös uusliberalismissa tavalla, jossa ei saa mokata hankkimalla moraalitonta etua ja edistämällä yhteiskunnan sisäistä rappiota, demokratian selkärangan murtumista. Sitä kuluttaja ei valistuneena ihmisenä siedä. SE toimii uskottavammin kuin sanktiot kilpailevien puolueiden tai niiden sisällä verisesti taistelevien poliitikkojen välillä. Yksityisen edustajan tai ministerin, ehdokkaan, moraali ei ole sama kuin firman osakkeita omistavan äänestäjän moraali laskun iskiessä omaan osakesalkkuun ihmisten kaikotessa Ideaparkista. Markkinatalouden kasvotonta ääntä kuunnellaan ja totellaan myös vaalirahoituksessa. Ei turhilla sanktioilla ja vetoomuksilla yksittäisten ihmisten epämääräiseen ja liukuvaan moraalin ja hämärään rahaan. Tilaisuus kun tahtoo tehdä myös ministereistä varkaita ja valkoisia valheita tahtoo tulla muuten niin nuhteettomilta ihmisiltä. Ainahan ei toki voi tietää kuka rahoittaa eikä rahoittaja tietenkään pyri henkilökohtaiseen hyötyyn tai edun tavoitteluun. Sellaisen epäilykin loukkaa misteriä. Valta sokaisee, täydellinen täydellisesti.

posted by Matti Luostarinen  # 9:09 PM