Journal

Kyrsimysnäytelmien porvarihallitus

Helsingin Sanomat (3.5) kertoo pääkirjoituksessaan kuinka poliitikkojen vaaliavustusten penkominen muistuttaa tunkiota. Mitä syvemmälle siinä pääsee, sitä pahempi on löyhkä.

Uusia vaaleja lehti ei kuitenkaan pidä hyvänä vaihtoehtona. Kun aiemmin samaa asiaa perusteltiin lopputuloksella (samat kasvot jatkavat), vaalien protestiluonteella ja todennäköisesti heikolla äänestysaktiviteetilla, nyt vaaleja pidettiin kalliina niin puolueille kuin yhteiskunnalle ylipäätään. Toki jatkuva äänestäminen käy kalliiksi myös niille yrittäjille, joiden toimesta syntyi KSM-yhdistys. Tai kenen toimesta se sitten lopulta syntyikin.

Jossain yhteydessä poliitikkojen ja yhdistyksen yhteyttä ja syntyä on perusteltu verkottumisen tarpeella. Jos näin on, miksi tätä ei ole hoidettu jo aiemmin ja käyttäen siihen tarkoitettuja sähköisiä välineitä. Ne osataan toki jo maaseudullakin. Näihin sähköisiin verkostoihin voi mukaan tulla myös kaikki kymmenettuhannet yrittäjät tukineen ja tarvittaessa joko nimellä tai nimettömänä. Kaikki olisi hyvin läpivalaistua ja reilua. Kaikilla olisi mahdollisuus osallistua isänmaallisiin tekoihin eikä vain muutamalla hassulla yrittäjällä. Vai epäilisikö joku ettei tällainen teko yrittäjiä kiinnosta? On oltava pienempi joukko ja salatut suhteet? Muuten ei rahaa ehkä tulekaan kymmeniä tuhansia suomalaisilta yrittäjiltä? Kun salataan täytyy kai olla jotain salattavaa?

Suomen Kuvalehti näkee asian kansanedustajien tohelontina. Kun tehdään löperö laki syntyy ikään kuin itse viritetty ansa. Kysymys kai kuuluukin miksi haluttiin tehdä löperö laki? Monen mielestä lakia kun ei olisi tarvittu lainkaan. Nyt syntyy kuva epärehellisestä poliitikosta. Ilman tätä lakia kuva olisi puhtoinen. Ei Suomessa voi olla korruptiota, on vain väärin tehty laki. Tai media, jonka täytyy myydä sensaatioita, tehdä skandaaleja. Koska Hesari ja Suomen Kuvalehti, Yleisradio muuttuivat tällaisiksi tunkion penkojiksi.

Kun ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäki erosi, syynä oli lähinnä astuminen Paavo Lipposen liikavarpaille. Olisiko nyt astuttu kansan liikavarpaille? Mikä niiden hinta mahtaisi olla demokratian ja puoluelaitoksen kriisissä? Tutkimusten mukaan ”vain” 40 % on menettänyt luottamustaan poliitikkoihin. Oliko loput luottanut koskaan? Tyhjästä on vaikea menettää mitään.

Kun avioliittolaista poistettiin syylliset ja sanktiot, aviorikosta ei enää ollut. Oli vain eronneita ihmisiä ja joukko omituisissa oloissa eläviä lapsia. Kun rikosta ei seuraa rangaistus ja rikollista ei viedä tuomiolle, syntyy omituisia tunkioita, joita media saa penkoa kuukausitolkulla. Sellainen ei ole miellyttävää seurata kesää odotellessa.

Britit ovat lisänneet sanktioita vanhemmille koskien lasten tolkutonta juopottelua. Kyse ei ole uusmoralismista vaan ikävästä ilmiöstä, joka on saatava jotenkin kuriin ja järjestykseen. Meillä on sama edessä. Kansanedustajan moraali ei saa olla paljoa kehnompi kuin normaalin perheen isän tai äidin. Pelurin sielulla varustettuja moraalittomia ihmisiä sosiologit tietävän olevan noin 20 % kansasta. Kansanedustajissa heillä on oltava oma edustuksensa. Se tekee noin 40 miestä ja naista. Koko porukkaa tämä joukko ei saa leimata. Tuskin poliitikoiksi valikoituu vain opportunisteja pelureita. Jos niin olisi, demokratia olisi kallis ja vaarallinen järjestelmä. Sen voisi korvata verkostodemokratialla. Pääosin näin on toki jo tapahtunutkin. Seuraamme vain viihdettä Arkadianmäeltä. Jos se on hyvää siitä voi vähän maksaakin.

Oppositio ei tule jättämään välikysymystä. Kyseessä ei ole hallitukselle esitettävä epäluottamus vaan kokonaan toisen luokan ongelma. Kertoi pian virkansa puheenjohtajana jättävä Eero Heinäluoma. Heinäluomaa harmittanee liian löperö tapa jättää puolueen puheenjohtajuus. Politiikassa asiat kun tahtovat vaihtua yhtä vikkelään kuin formulakisoissa. Täytyy olla Räikkösen luonne ja luottamus. Viime syksynä sillä luonteella ja tuurilla tuli maailmanmestaruus. Onnella ne laivatkin seilaa. Moni poliitikko luottaa kyllä liiaksi hyvään onneensa. Politiikka ei taida kiinnostaa kansakunnan parhaimmistoa?

Presidentin valtaoikeuksia kavennettiin. Ilman tätä nyt olisi mahdollisuus odottaa presidentin puuttuvan peliin kun hallituksen työskentely jatkuu saman asian ympärillä kesälomiin saakka. Kuntavaaleihin tällaisen teeman tuominen ei ole kenenkään etu. Nyt siitä ei päästä irti ja Paras-hanke jää kaavoitusasioiden varjoon. Kukaan ei olisi voinut ennakoida sitä alkukeväästä. Meillä on suuria asioita kuntasektorilla hoidettavana ja vaalit lähestyvät. Valtakunnan politiikan sotkujen ei kuulunut niitä hämmentää entisestään. Keskusta on vielä erityisen vahva kuntapuolue. Maaseudulla on nyt syvästi pettyneitä entisiä maalaisliittolaisia ja heidän lapsiaan.

posted by Matti Luostarinen  # 7:40 PM