Journal

Innovoivan yhteiskunnan häiriköt

”Ei ole mitään niin järjetöntä, ettei joku filosofi olisi sitä jo sanonut”, totesi Cicero aikanaan ja määritteli samalla innovaattorin perushyveen.

Innovointi on prosessi, joka vanhan toimintalogiikan näkökulmasta on kiusallista häiriköintiä. Innovaattori on toisinajattelija ja aina oppositiossa. Hyvin harvoin innovaatiot ovat niiden tekemiä, jotka ovat alan parhaita osaajia. Monesti tieto on innovaation pahin vihollinen. Innovaatio voi syntyä vain toimimattomasta tietämättömyydestä.

Professori Liisa Välikangas (HS 13.7) kuvaa tyypillisimmät innovointiin liittyvät väärinkäsitykset paradoksaalilla tavalla. Innovointiin kuuluu jatkumo, jossa korostetaan erilaisuutta ja assosioidaan vapaasti. Innovaatioprosessi on itsepäisten ihmisten parempaa tietämistä tai uudelleen kokeilua, kekseliäisyyttä ja oppimista, erilaisuutta sen itsensä vuoksi. Se on eri asia kuin innovaatio, jolla tarkoitamme jo valmista tuotetta tai vaikkapa palvelua, joka on aluksi häiriötekijä, kunnes on maksanut itse itsensä emmekä tule enää toimeen ilman sen tuloksellisuutta.

Kilpailuetu vaatii hyviä tutkijoita ja vielä enemmän hyviä opettajia. Meillä on valtaisa puute innovaatio-opettajista. Sellaiseksi Suomessa voi nimetä vain yhden kapellimestarin. Jotta ennen innovaatiota valinnut häiriötila loppuisi tarvitaan parempi tapa tai tuote, sen jäljittelijät (imitointi) sekä leviäminen (diffuusio). Yleisin tapa innovoida on kopioida, jolloin samalla alamme vähentää innovaation raaka-ainetta ja kaivo alkaa kuivua.

Innovointi liittyy läheisesti yksilön vapauteen luoda uutta ympäristöä ja toteuttaa unelmiaan. Näin syntyy uutta kokeilua, joka on vanhalle konventiolle häiriöksi. Vasta kun lopputulos on onnistunut, innovaatio on valmis, lopputulos oikeutta resursseihin, joka käytettiin innovaatioprosessin uuden synnyttämiseen. Näin innovaattori työskentelee aina umpihangessa ja vailla tukea, on oppositioasemassa elävä häirikkö muiden näkökulmasta.

Innovoivia yrittäjiä on aina hyvin vähän ja vielä vähemmän innovaatiota suosivia ympäristöjä. Professori James H. Mittelman (HS 14.7) kertoo kuinka amerikkalaiset yliopistot ovat joutuneet kriisiin hakiessaan parempaa innovaatioympäristöä yritysten toimintatapoja imitoiden. Väittely kohdistuu etenkin hallintoon, sisäänpääsyyn ja autonomiaan. Kustannukset maksatetaan ”asiakkailla” tai ”kuluttajilla” ja parhaiten menestyvät eliitti-instituutiot valtavine lahjarahastoineen.

Monet opiskelijat joutuvat miettimään olisiko viisaampaa valita arvovaltaisen yksityisen yliopiston sijasta halvempi julkinen yliopisto. Tuloslaskelmissa käytetään määrällisiä mittareita vaikka pääosa toimista ei ole kvantitatiivisesti mitattavissa. Tieto tiedon itsensä vuoksi ei kiinnosta työmarkkinoita, valittaa Mittelman. Liikkeenjohdolliseen yhtiömalliin liittyy pelko riippumattomuuden vähenemisestä, joka taas vaarantaa koulutuksellista tasoa.

Suomea ei voi innovaatiopolitiikassa verrata Yhdysvaltoihin. Yhdysvaloissa kärkiyliopistoihin hakee vain muutama prosentti vuotuisesta ikäkohortista, kun omassa haussamme on joka vuosi mukana yli 100 % ko. vuoden tai pari vuosikymmentä sitten syntyneistä. On erin asia ylläpitää koko kansa tiedeyliopistoa ja sen rinnalla innovaatiopolitiikkaan erikoistuvia ympäristöjä. Lisäksi meillä joudutaan yhdistämään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen resursseja innovoinnille vieraalla tavalla.

Pienessä maassa todella vakavasti otettavia innovaatioprosesseja ja yrityksiä on vähän. Niiden auttaminen toiminnan käynnistämisvaiheessa ja vaurastumisen hyväksyminen ovat perinteisesti kuuluneet teknologiakeskuksillemme ja tiedepuistoille. Nyt näitä tulisi kyetä laajentamaan uutena menestystekijänä hieman israelilaiseen mallin, jossa on oltava varaa myös kansainväliselle innovaatiopolitiikan kärkiosaajien kaupalle.

Hyvä innovaattori käynnistää keskustelun aina jostain niin yksinkertaisesta, ettei sen sanominen tunnu edes tarpeelliselta, ja päättää johonkin niin paradoksaaliseen ettei kukaan usko sen toteutukseen, vastaisi Bertrand Russell nyt globaalin maailman viheliäisimpiin innovaatioita vaativiin ongelmiimme.

Ps.

posted by Matti Luostarinen  # 9:54 PM