Kun asiat menevät solmulle, niistä tulee kimurantteja ja Suomi saa yhtenään hallituksia, joiden syntytavasta käydään myöhemmin kädenvääntöä. Kielellisesti hämäläinen ja pohjalainen tulkinta on toinen kuin savolainen. Savossa käytetään kiertoilmaisuja ja varotaan kömpelöitä möläytyksiä saati vihapuhetta ja presidenttimme mainitsemaa tapaa kuunnella ja lukea myös pelisääntöjä arvostaen yksilön tai yhteisön kunniaa ja oikeuksia loukkaamatta.
Se kun pitää yhteiskunnan, ei vain vahvana ulkopuolisia paineita vastaan, vaan myös kokonaan uuden innovaation hyväksyvänä taloutensa ja teknologian, sosiaalisen elämänsä kehittäjänä. Niitähän vastustetaan ja pelätäänkin. Tästä innovaatiopolitiikassa jälkimmäinen on se ehdottomasti tärkein. Pelote kun on vaikkapa vakuuttamisen tärkein tapa rahastaa ihmistä siinä missä puheet uskonnoistamme ja siellä tavattavat julmuudet. Ihmisten, etenkin vanhusten, vähättely ja loukkaaminen on sananvapauden rikollista käyttöä, kertoi presidenttimme ja tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitus sitä korostaen (HS 2.1). Tosin ei nyt ikääntyvän yhteiskuntamme vanhuksia erikseen mainiten. Minä mainitsen kun nyt olen jo itsekin ikämies siinä missä lehden toimittajatkin kolumnisteineen. Niissä kun sukelletaan aina historiaan, joka on samalla lähihistoriaamme, meidän yhteistä muistiamme, sosiaalista pääomaamme. Sitä ei saa koko ajan vääristellä itselleen mieleiseksi.
Kun alamme viedä yhteiskuntamme tielle, jossa kaikki uusi on ammuttava alas ja sen mukana vielä maalittaminen alkaa olla vihapuheen ja poliittisen kiihottamisen välineinä jokaiselle meistä tuttu ilmiö, silloin siihen on puututtava poliisin ja oikeuslaitoksen. Epäkimurantti kiertely pankkeina ja vakuutusyhtiöinä on sekin tullut meille tutuksi tavaksi pestä rahaa ja jättää pelolla hankitut vakuutusrahat etenkin vanhuksille maksamatta. Tämä koskee myös potilasvahinkoja. Ne kun ovat yleisin kuolinsyymme Suomessakin lääkevahinkojen rinnalla.
Romaniassa sattunut leikattavan potilaan palaminen ei olisi meillä hoitovirhe ensinkään. Kun nyt asiat oli hoidettu ammattimaiseen tapaankin ja tuli sammutettu, sairaala pelastunut. Puukon lipsahtelut pienen korjausleikkauksen yhteydessä ovat sitä samaa virheetöntä elämää verisuonten samalla osuessa väärässä paikassa kirurgin tielle valtalaskimoinamme.
Pois vaan tieltä risut ja männyn kävyt ja potilas työkyvyttömäksi. Henki sentään säilyi. Sama pätee lääkevahinkoihinkin. Niitä ei Suomessa tapahdu edes samaa virhettä useaan kertaan toistaen ja samalla asiakkaalla. Petoksesta on siirrytty vain petoksen petokseen ja puhallukseen, jolloin myös osakkeet ovat romahtaneet. Samaan aikaan kun muualla maailmalla ne ovat nousseet ennätyslukemiin.
Eri mieltä voi olla asioista, ei ihmistä osoitellen. Ja myös vanhusta arvostaen. Presidentin viesti menee eri tavalla perille kuin oma kirjoitukseni sosiaalisen median kautta, oikoen samalla tieteen totuuksia kenen tahansa ymmärrettäviksi. Ne ovat vaikeita popularisoitaviksi. On käytettävä lähellä olevia konnotaatioita, piilomerkityksiä. Ei ne mene aina täysin kohdalleen. Jo pelkkä oma äidinkielemme on sille esteenä. Savolainen kieli helpottaa Savossa viestittäen mutta on Hämeessä mahdoton etenkin juuri piilomerkitysten kohdalla. Niiden käyttö johtaa vain raivokkaaseen henkilöön kohdistuvaan hyökkäykseen. Hyökkäystä johtaa toinen savolainen lännestä ja presidentin mainitsema maalitus alkaa. Lopputulos on rumaa jälkeä muuallakin kuin medioissamme.
Juha Akkanen kirjoittaa kolumnissaan, kuinka Suomi on jo pidemmän aikaa lähestynyt kohti muun maailman kahtia jakautuvaa poliittista kenttäämme omituisen sekavan monipuoluejärjestelmämme jälkeen. Nelikenttää ei sitäkään oikein tahdo syntyä talousoikeiston ja talousvasemmiston sekä konservatiivien ja liberaalien välille.
Meillä kun on traumoja, joiden tausta on jopa kauempana kuin sisällissodassamme. Kyse on usein juuri kielestämme ja sen piilomerkityksistä eli konnotaatiosta. Tämän Akkanen on havainnutkin Antti Rinteen puhuessa ”vahasta punamullasta”. Se oli keskustalle heitetty täky ylittää tuo raja, jossa pako dualistisempaan ja kaksinapaiseen arvomaailmaan on yleismaailmallinen ilmiö.
Yhdysvalloissa se näkyy selvimmin siinä missä Britanniassakin. Olet joko demokraatti tai republikaani, briteillä työväenpuoleen tai konservatiivien kannattaja. Lordina voit elellä myös ylähuoneessa. Siellä aurinko ei laske ikinä imperiumin yltä ja se riittää heille.
Savossa käytetään tunnetusti kiertoilmaisuja ja peiteltyjä sanakäänteitämme, piilomerkitystä kaiken aikaa. Juha Akkanen nimenä ei ole Akka vaan diminutiivimuoto akkanen. Juha on Jukolan Jussi, se vanhin veljeksistä, mutta ei ehkä aivan terävin kynä penaalista. Enemmän oli Juhalla taipumusta hakea tukea aggressiivisesta joukkovoimastakin.
Oma sukunimeni oli alkujaan Kloster, suomennettiin myöhemmin Kluostari nimellä ja lopulta tuli tuo savolaisten aatelistunnus loppuun, Luostarinen. Näin luostarilaitokselle veronsa maksaneet ja liki 5000 hehtaarin maatilaa ylläpitäneet kesytettiin osaksi savolaista arvomaailmaa ja lopulta myös suvun purjekunnan vanhin vene vei myrskyssä juhannuksena 1850 kirkkoveneen Kallaveden pohjaan soutajineen.
Onnettomuuden taustalla oli myös riita, jossa puolet veneen matkaajista, mukaan lukien lapset ja isoisäni isä Olli Luostarinen, siirrettiin kesken matkan jalkamiehiksi. Se pelasi heidät. Mukana kun oli tuon ajan poliittisen rakenteen kahta ääripäätäkin ja vieraista pitäjistäkin. Eivät oikein Itä- ja Länsi-Savossa tule toimeen keskenään tänäänkään. Forssassa näkyvin länsi savolainen on häpäissyt uraani tutkijana jo vuosikymmenet. Ei siihen kukaan puutu saati vie häntä vastuuseen. Työpaikkakiusaaminen oli sekin tolkutonta. Hänellä ovat omat tukijoukkonsa. Se on hyvin forssalainen ilmiö ja muistuttaa slummikulttuuria. Työpaikalla lopulta psykososiaalista kaaosta ja sen fataaleja lopputuloksiamme. Kun kirjoitan vuosikymmenen takaisista tapahtumista, en ole sanallakaan kertonut omasta elämästäni ja kokemuskentästä. Ne ovat monelle meistä liian kipeitä kirjoiteltaviksi.
Juha Akkanen näkee muutoksen alkaneen vaaleista 2015 mutta toki tuo linjajako on paljon kauempaa ja oman aikamme tapahtumien korostamista, Paavo Väyrysen tapaan elämöiden, ei ole likimainkaan koko totuus. Jo ennen Kekkosen sairastumista tapahtui paljon Mauno Koiviston tietä tasoittavaa. Historialla ei kuitenkaan sovi spekuloida ellei ole viihdekirjailija Jari Tervon tapaan viihdyttäen meitä. Viihteen osuus televisiosta alkaa olla hallitseva. Säätäkin on kohta vaikea ennustaa tanssimatta samalla tähtien kanssa.
Kun me pyrimme tuomaan mukaan keskusteluun myös tiedettä, Suomen ainut tunnettu tiedemies on Esko Valtaoja. Tieteestä kuitenkin 99,99 % on piilossa ja sen ammattilaiset välttelevät avointa poliittista keskusteluamme. Se kun leimataan epätieteelliseksi ja usein vielä nykyisen kaltaiseksi tavaksi häpäistä ja leimata sekä nöyryyttää jopa ihmisoikeuksiamme. Lisäksi tieteen kieli ei ole sama kuin äidinkielemme ja sisältää silloin konnotaation kaltaisia piilomerkityksiä maallikolle. Kun tällainen tieteen popularisointi osuu kohdalle, kollegat pitävät kyllä huolen siitä, ettei tie todella kilpailluilla markkinoilla tieteen rahoituksesta ainakaan helpotu.
Politiikka (politics) ja sen myötä yhteiskunnallinen kehityksemme, oli se sitten teknologiaa, taloutta tai kulttuuria (policy), sosiaali- tai tiedepolitiikkaa, edellyttää kuitenkin sallivaa ja ymmärtävää yhteistä keskustelukulttuuria, maltillisia mielipiteitä ja vaikeiden asioiden hallintaa opiskelemalla. Oma kokemus on vain tukena ja joskus yllättävän konkreettisesti siihen maailmalla törmäten. Hyvä teoria pitää kyllä paikkansa myös oikeassa elämässä.
Hoiva paranee sekin hyvällä johtamisella ja kaikkea ei saa pelkästään rahalla. Olemme hyvällä tiellä ja muutokset voivat tapahtua nyt yllättävän nopeasti, reaaliaikaisestikin. Kun valtaojasta päästään hiven syvemmälle päädymme salaojiin ja maahan kaivettuja kaapeleita ja putkistoja, ei pidä repiä näytille tai siellä olevia metroja räjäytettävä.
Valtaosa elämästä kun on maan pinnan alla ja merissämme. Virheiden tunnistaminen on hyvä alku niiden korjaamiselle. Joskus pelkkä hoitajien tai kouluttajien lisääminen ei vielä riitä. On puututtava asenteeseen, arvoihin, normeihin ja lain säätäjänkin on oltava samassa veneessä ja tunnettava muidenkin ammattitaito ja johtamistavat kuin vain poliittisen liikkeen elämöinti.
Me vanhukset kun olemme mekin oman elämämme objekteja, ei vain subjekteja. Meillä on valtava määrä kumuloitunutta tietoa mutta ensimmäisen kerran mekin ikäännymme. Ja varmasti myös viimeisen.
Kun kaikki ympärillä keskittyvät vain kasvuun ja kilpalaulantaan, viisas vanhus vaikenee, mutta ei välttämättä ole koominen mielensä pahoittajakaan. Vanhuksilla pilailua voisi sitäkin vähentää ja heidän riistoaan ja suoraa ryöstämistä pitää rikoksista pahimpana.