Turvapaikan hakijoista tehdyt tutkimukset ja niistä esitetyt pari tulosta ovat tavanomaisia silloin, kun ihmisiä muuttaa suurehkona joukkona sellaiseen pääkulttuuriin, johon he joutuvat myöhemmin sopeutumaan tai pyrkivät tätä sopeutumista vastustamaan suurehkona muuttajajoukkona. Suomalaiset ovat kokeneet samaa muuttaessaan vaikkapa Ruotsiin 1960-luvulla. Usein kuitenkin yksin ja perheen kanssa, joutuen sopeutumaan pääkulttuuriin. Samalla sitä tuki tuon ajan päämediat ja niin kyllä tukevat tänäänkin. Ilmiöllä on tapana johtaa ghettoihin ja segregaatioon.
Millaisia ennakkoluuloja Suomesta turvapaikkaa hakevilla muslimeilla on kristityistä? Entä millaisia ennakkoluuloja muslimit ajattelevat kristityillä olevan heistä? Muun muassa tätä selvittelevät Helsingin yliopiston teologit ja valtiotieteilijät yhteisessä tutkimushankkeessaan.
Viime talvena alkaneessa hankkeessa tutkijat ovat keränneet aineistoa, jossa he ovat selvittäneet uskonnon roolia ennakkoluuloissa. Tieteellisemmin sanottuna kyse on metastereotypioista, kertoo uskonnonpedagogiikan professori Antti Räsänen Helsingin yliopistosta.
Metastereotypioilla tutkijat tarkoittavat jonkin ryhmän jäsenen arviota siitä, mitä jonkin toisen ryhmän jäsen ajattelee ensiksi mainitusta ryhmästä. Esimerkiksi mitä muslimit arvioivat kristittyjen ajattelevan muslimeista. Olen kirjoittanut runsaasti stereotypioista ja rasismista. Suomalaiset mediat ja oppikirjat olivat takavuosina täynnä stereotypioita ja rasistisia kansojen kuvauksia tai kuvauksia maakunnistamme ja poliittisista puolueistamme, ammateista jne. Kirjallisuus oli populistista, kansanmiesten ja -naisten kirjoittamaa, siinä missä paikalliset mediamme.
Se oli viihdettä kansalle (popula) sen omalla kielellä (populismi). Toimittajaa neuvottiin kirjoittamaan tavalla, jonka jokaisen punaisen mökin mummokin ymmärsi. Jos joku osasi populismin muita paremmin, häntä kadehdittiin tai pelättiin kyläyhteisössä tai pienen pitäjälehden toimittajana, maakuntalehden pakinoitsijana. Nyt nämä ovat globaaleina irti sosiaalisen median sivuilla.
Tutkijat ovat keränneet aineistonsa (147 vastaajaa) kahdesta itäsuomalaisesta vastaanottokeskuksesta. Alustavien tutkimustulosten mukaan muslimit arvioivat, että 81 prosenttia kristityistä on luotettavia ja 78 prosenttia hyvin rehellisiä. He myös pitävät 76 prosenttia kristityistä älykkäinä ja asiantuntevina sekä 75 prosenttia toisten etua ajavina ja hädässä olevia auttavina. Onko muunlaiseen mielipiteeseen oikein varaa muuttaen Suomeen pakolaisena?
Sen sijaan muslimit arvioivat, ettei 57 prosenttia kristityistä pidä heitä erityisen luotettavina tai 62 prosenttia rehellisinä. He myös ajattelevat, että 61 prosenttia kristityistä ei pidä heitä asiantuntevina ja älykkäinä. Eikö sekin ole ihan järkevä asenne muuttaessa vieraaseen kulttuuriin?
Lisätietoa tuloksista voit lukea Räsäsen kirjoituksesta Kotimaan vierasblogissa.
”Ei ainakaan näytä siltä, että turvapaikanhakijoiden joukossa olisi radikalisoitumisen siementä, koska he suhtautuvat luottavaisesti kristittyihin”, kirjoittaa Kotimaa.
Tiedot ovat vasta alustavia, ja aineiston purun on tarkoitus alkaa kesälomien jälkeen, Räsänen toteaa. Tuloksissa huomionarvioista on hänen mukaansa se, että muslimit näyttävät suhtautuvan yleensä ottaen luottavaisesti kristittyihin. Luotin minäkin aikanaan ruotsalaisiin heidän sitä minulta kysyessä medioineen. Sotavankina olisin luottanut venäläisiinkin.
– Tarkempi analyysi jatkossa paljastaa, löytyykö erityisiä ryhmiä tai asenteita, jotka ovat tietynlaisia ja jotka esimerkiksi kokevat suomalaiset erityisen epäluottavaisina. Viisasta on seurata medioitamme ja mainita nyt ainakin persut epäluotettavina.
Jo alustavien tulosten perusteella Räsänen kyseenalaistaa käsityksen siitä, että länsimaissa olisi meneillään uskontoihin sidoksissa oleva konflikti kristinuskon ja islamin välillä. Hän viittaa muun muassa Temppeliaukion kirkon poliisioperaatioon Helsingissä. Kesäkuussa poliisi laittoi betoniesteitä kirkon sisäänkäynnin eteen terrori-iskun mahdollisuuden takia.
– Ei ainakaan näytä siltä, että turvapaikanhakijoiden joukossa olisi radikalisoitumisen siementä, koska he suhtautuvat luottavaisesti kristittyihin. Uskontojen väliset polarisaatiot eivät ainakaan heistä lähde.
Sen sijaan Räsänen kiinnittää huomiota siihen, että muslimit ajattelevat kristittyjen pitävän heitä epäluotettavina. Siinäpä se ja alku ghetolle, jossa oma asenne on kohdallaan mutta vieraan asenne epäilyttävä.
– Silloin asia kääntyy niin päin, että kristityillä, tai sanokaamme suomalaisilla, olisi petraamisen varaa. Meidän pitäisi luoda sellainen ilmapiiri ja tunne turvapaikanhakijoille, että he ovat yhtä lailla luotettavia ja ihmisarvoisia ihmisiä kuin kuka tahansa.
Kun nyt suomalaiset ovat maallistuneita ja uskonnon osuus omalla kohdalla vaatimaton, kirkon ja uskonnon osuuden ylikorostaminen on virhe. Kun ongelmia syntyy, niiden syyt ovat kokonaan muualla. Tämä on syytä ymmärtää eikä haukkua väärää puuta kristittyinä, joiden uskonto ei ole uhattuna vaan jotain vallan muuta.
Hankkeeseen kuuluu myös muita aineistoja, kuten suomalaisten käsityksiä siitä, miten uskonnottomat suhtautuvat kristittyihin ja muslimeihin ja miten kristityt suhtautuvat uskonnottomiin ja muslimeihin. Näidenkin tulosten kimppuun tutkijat aikovat käydä syksyllä. Ja hyvä niin.
Oleellista on, ettei prosessin taustalla ole pelkästään uskonto vaan monet muut samaan aikaan kyberturvallisuuttamme uhkaavat ja hybridiyhteiskunnan tuotetta olevat medioittemme uutiset ja niiden tulkinta paikallisella, lokaalisella tasolla ne ymmärtäen globaaleina ilmiöinämme.
Näin ei ole aiemmin ollut eikä niitä ole hallinnut internet ja sosiaalisen median verkostot. Niiden kyky käyttää ilmaiseksi ympäri globaalia maailma tuotettua aineistoa on rampauttanut monen perinteisen ammattikunnan toimeentulon eikä kukaan korvaansa lotkauta.
Näihin kuuluvat etenkin luovat ammatit ja kulttuuri alkaen musiikista, kuvataiteista, kirjallisuudesta mutta myös itse perinteisen median tuotannosta. Kaikkea tätä jaetaan nyt ilmaiseksi, myös tutkimusta ja tiedettä popularisoiden. Niinpä kaikki se, mitä olen tuottanut viimeisen vuosikymmenen aikana, on kaiken aikaa kenen tahansa hankittavissa ja vain kustannukset syntyvät minulle. Parhaimmillaan lukijoita on ollut tuhansia miljoonia. Kirjani ”Social media economy and strategy” oli tyyppiesimerkki tällaisista tuotteista oppaana ja tutkimuksen tuotteena siitä, mistä on kysymys. Talouden ja kulttuurin rakenteen täydellisestä muutoksesta, jossa mukana on myös valtava määrä oman aikamme ”nomadeja” ja joita vieroksutaan ikään kuin takavuosien irtolaisuutta rikoksena sitä pitäen.
Yhdysvaltain presidentin vierailut Euroopassa jatkuvat nekin. Se on tämän päivän näkyvin mediauutinen. Medioitten ylläpitämä kohu Yhdysvaltain vaaleista ja niiden ympärille rakennettu pysyvä kuohunta on oman aikamme ilmiö sekin ja syynä uudella tavalla epämiellyttävään ja moneen suuntaan hajoavaa globalisaatiotamme, jota aiemmin hallitsi kaksinapainen kylmän sodan ilmapiiri. Trump ymmärtää tämän ilmiön arvon ja hyödyntää sitä perheineen. Nyt ovat vuorossa pojat ja vävy sekä heidän hankkima näkyvä globaali maine.
Medioittemme sopeutuminen kybersotineen on hybridiyhteiskunnan tuote sekin. Yhdysvaltain kyky sopeutua
siihen on sille tunnusomainen ja Suomi seuraa sitä niin ikään odotetulla tavalla. Reuters ja BBC sekä Fox ja Yhdysvaltain Trumpin haukutuimmat mediat ovat näiden sotien hybridiyhteiskunnan kantavia voimia ja mukana kybersodan kulussa. Sen ymmärtäminen on uuden talousmallin oivallusta samalla. Sen institutionaalisuus on kokonaan muuta kuin omamme ja sen rapauttava.
Menestyminen tässä kilpailussa on ollut Trumpin ja hänen lähiympäristönsä osaamista, jossa korostuu perhe, suku ja ihmissuhteet. Eivät niinkään perinteiset instituutiot ja niiden suosiminen. Tässä sosiaalinen media ja sen sisällöllinen ilmainen tuote ja villiintynyt tapa käyttää miljoonien ihmisten osaamista ilmaiseksi, on osa sotaa, jossa voittajia on hyvin vähän ja he keräävät voitot muiden työstä ja vaaleissa heidän äänensä. Suomessa viimeisimmät vaalit ja hallituksen toimeliaisuus perussuomalaisten kohdalla on osa tätä ilmiötä, johon oli varauduttava hyvissä ajoin. Kirjani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua” on sekin jo pian vuosikymmenen ikäinen.