Yhdysvalloissa MIT:n ja Harvardin tutkimukset aiheineen eivät ole toki kaukana suomalaisesta tieteestä ja sen tutkimista aiheista. Ohessa esimerkkejä vaikkapa omista töistäni. Jo pari työtä näyttäytyvät hyvin samankaltaisina kuin globaalin tieteen kärki Yhdysvalloissa. Näin jo puolen vuosisadan ajan. Eikä Suomi ole tässä välttämättä jälkijunassa, päinvastoin.
Ensimmäisestä väitöskirjastani ja väitöspäivästä on kulunut pian 40 vuotta ja toisestakin kymmenen vuotta. Taloustieteessä Nobel jaettiin nyt tutkimuksesta joka on kiinnostunut talouden psykologiasta. Ihmiset kun eivät käyttäydy rationaalisesti. Eivät toki aina yrittäjätkään.
Oheinen teksti on tiivistelmä toisen väitöskirjani sisällöstä muutamalle rivillä noin 300 sivua tiivistäen.
SE on hyvin lähellä nobelistin tutkimusalaa eikä ollut kaukana ensimmäinenkään ympäristöpsykologiaa lähestyvänä tutkimuksena. Alan ensimmäisinä maailmalla.
Siinä tarkasteltiin ympäristön vaikutusta juuriimme, spatiaaliseen leimautumiseen, identiteettiin ja sen syntymiseen. Aiheesta keskustellaan nyt Suomessa itsenäisyytemme juhlavuonna mutta toki myös Kataloniassa ja EU:n sisällä mutta myös pakolaisten kohdalla. Ekologinen yrittäjyys on taas osa selviytymisstrategiaamme ilmastomuutoksen yhteydessä.
Maaseudun ekoyrittäjät tarvitsevat aitoa innovaatiotoimintaa ja klustereita imitointiverkostojen sijasta
Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka ovat maaseutuyrittäjyydessä avainteemoja. Haasteena on se, miten ekologinen yrittäjyys, kestävä kehitys ja innovaatioita tuottavat ympäristöt kykenevät paremmin palvelemaan ekologisesti tietoista asiakasta.
Kuluttajat ja yrittäjät vastinpareja toisilleen
FT Matti Luostarisen väitöstutkimuksen kuluttajaosassa kävi ilmi kuluttajien ympäristötietoisuus ja halukkuus satsata ekologisiin tuotteisiin. Valtaosa piti ekologisuutta tulevana megatrendinä yrittäjyydessä. Tyypillinen vihreä kuluttaja on Etelä-Suomen kaupungeissa asuva, korkeasti koulutettu keski-ikäinen nainen. Maaseutu ei sen sijaan ole erityisen ekologista kulutuksessaan. Kuluttajarakenne poikkeaa muutenkin juuri niillä alueilla, joissa maaseudun ekologiset yrittäjät toimivat. Lisäksi yrittäjien sosioekonominen tausta on miltei päinvastainen kuin taajamien kuluttajien. Yrittäjät ovat keski-ikäisiä tai vanhempia, heikosti koulutettuja miehiä. Tuotannossa reagoidaan innovaation jälkiaallolle eikä tuotanto ole kehittynyttä saati innovatiivista.
Tietotekniset verkostot vanhahtavien fordististen organisaatioiden korvaajiksi
Tutkimuksessa kuluttajat on jaettu kymmeneen ryhmään ja yhdistetty lopuksi lähinnä postmodernin ihmisen nykysosiologian kuvaamiksi suurtyypeiksi. Näistä ekokulutuksen näkökulmasta tärkeimpiä ovat kuljeskelijat (flaneeraajat), turistit, kulkurit ja pelurit sekä ns. ”telecity” -ryhmät. Näiden metropolialueiden kuluttajien palvelu vaatii yrittäjien klusteroitumista. Yksin yrittäjät eivät voi tavoittaa metropolialueiden segmentoituneita erikoiskuluttajia.
Maaseudulle jo syntyneet yrittäjien verkostot ovat pääsääntöisesti vanhakantaisia ja väärässä järjestyksessä koottuja. Niissä on mukana lähinnä vain konventionaalisia ryhmiä ja monialayrittäjiä. Klusterin kansainvälistä innovaatioluokitusta mukaillen niistä puuttuvat miltei kokonaan meklarit, promoottorit, toiminnan suuntaajat ja arvioijat, teknologioiden portinvartijat ja palkitsijat. Mukana on lähinnä vain organisoivia ja kontrolloivia ryhmiä sekä kokemusvälittäjiä, joita virheellisesti pidetään innovaattoriryhminä. Ongelmallisina toisinajattelijoina ja kriittisinä ryhminä innovaattorit puuttuvat yleensä verkostoista kokonaan.
Innovaatioiden diffuusiosta aitoon monikulttuuriseen luovaan talouteen
Luostarisen tutkimuksen mukaan Suomesta löytyvät kaikki kansainvälisen klusteritoiminnan innovaatioryhmät mutta ne edellyttävät alueellisten ja maakunnallisten rajojen ylittävää toimintaa. Samalla perinteinen innovaation leviämiseen ja imitointiin liittyvä pragmaattinen käsitejärjestelmämme tulisi muuttaa lähemmäs verkostotalouden työorganisatorisia ja manageriaalisia käytäntöjä.
Lopuksi ekologisen klusterin ohjelma on jaettu kuuteen edellytykseen ja yhtä moneen tavoitteeseen. Edellytyksistä tärkeimmät liittyvät imagoon, palvelujen sisällön uudistamiseen, paikallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen ja yhteisten intressien tunnistamiseen.
Ohjelmallisessa ratkaisussa tärkeimpiä ovat elävien kontaktipintojen luominen verkostotalouden periaattein, yrittäjäkoulutus ja hautomotoiminta käyttäen agropolis- ja tiedepuistostrategioita, klusterin kilpailuedun kohentaminen luomalla kullekin alueelle oma elinkeinopoliittinen erikoistumisalueensa, kansainvälistyminen ja kansainvälistäminen sekä yhteyksien luominen kansainvälisiin partnereihin ja verkostojen kumppanuussuhteiden syventäminen parantamalla kommunikaatio- ja johtamiskulttuureja. Maaseutu tarvitsee toisen polven osaamiskeskuksia, joissa pyritään aitoon innovaatiotoimintaan pelkän imitointiverkoston sijasta.
Taloustieteen Nobel-palkinto on myönnetty yhdysvaltalaiselle Richard H. Thalerille. Häntä pidetään käyttäytymistaloustieteen perustajana, koska hän on tutkinut muun muassa talouden psykologiaa.
Thalerin tutkimusten mukaan ihmiset eivät ole perinteisen taloustieteen odottamia rationaalisia toimijoita vaan tekevät myös muita kuin järkeviä päätöksiä. Palkinnon saajan julkistamisen jälkeen tiedotustilaisuudessa olleiden toimittajien oli mahdollista haastatella Thaleria puhelinyhteyden välityksellä. Thaler sanoi haastattelussa tutkimustensa tärkeimmäksi havainnokseen sen, että talouden toimijat ovat ihmisiä, mikä pitää taloustieteen malleissa huomioida.
Thaler toimii Chicagon yliopiston taloustieteen professorina käyttäytymistieteellisen taloustieteen tutkijana.
Taloustieteen Nobel ei ole virallinen Nobel-palkinto, sillä se ei ole ruotsalaisen tiedemiehen Alfred Nobelin alulle panema. Tunnustus rahoitetaan Ruotsin keskuspankin varoilla. Palkinnon suuruus on noin miljoona euroa.
Viime vuonna palkinnon jakoivat Massachusetts Institute of Technology -yliopistossa työskentelevä suomalainen Bengt Holmström ja Harvardissa työskentelevä britti Oliver Hart.