Menneen viikon tärkein luettava kotisivullani on otsikko ”Ristiinviestinnän mestarit.” Mikä tässä jo kahdentoista vuoden takaa kirjoitetussa blogissani mahtaisi lukijaa kiinnostaa? Samalla lukijani ylittävät kolmen miljoonan rajan vuoden 2019 lukijoistani. Vuonna 2007 heitä oli vain murto-osa tästä lukijamäärästä. Miljoonan raja ylittyi sekin vasta 2015 syksyllä. Lisäys tapahtuu SYKÄYKSITTÄIN ja seuraava raja on aina edellistä suurempi. Muutokset eivät ole lineaarisia vaan pikemminkin eksponentiaalisia.
Mitä sitten kirjoitin marraskuussa 2007. Kirjoitan tänään omat kommenttini lihavoiden ja numeroiden ne samalla.
maanantai, marraskuu 19, 2007
Ristiinviestinnän mestarit
Surullisten uutisten marraskuu
Onko internet ja globalisaatio, web yhteisö ja Suomea kohtaavat surulliset väkivallanteot sattumoisin yhdessä esiintyviä tapahtumia vai jotenkin toisiinsa liittyviä ja toisistaan selittyviä? Onko Hegelin, Nitezchen tai Platonin filosofialla yhteys suomalaiseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen? Ovatko filosofit Helsingin Sanomissa oikeasti huolissaan, vai liioitellaanko jotakin sunnuntain lehdessä kulttuurisivuilla? Onko media sähköisenä ja osana web ympäristöä jotenkin ulkopuolella ”perinteisestä” mediasta ja kaksinaismoraalin ylläpitäjänä jo liian läpinäkyvä Suomen Kuvalehden hihkaisussa: internet, internet, internet, Apu -lehti sitä myötäillen?
- Tänään tähän on mahdollista myös vastata. Vanhat filosofit ovat olleet oikeassa mutta elivät vain väärässä ajassa. Tuo ajan kuvaukset kaksinaismoraalista ja väkivallasta olivat oikeita, mutta niitä ei voitu mitenkään empiirisesti testata. Kaksinaismoraali on tullut nyt tutuksi etenkin seuraten päätöksenteko politiikassa sekä kommentoiden kansalaisina sitä sosiaalisen median sivuillamme. Perinteinen mediamme ei sitä kommentoi juuri lainkaan. SE hakee sille vain syntiukkeja.
Onko Nokian surmien takana oleva hoitaja Nietzcheä lukeva ja netissä vertaisryhmiä hakenut insuliinin käyttäjä? Pitäisikö insuliini sulkea suomalaisilta hoitajilta? Onko Suomesta yllättäen tullut näin sofistikoitu kansakunta? Luemme filosofeja ja surmaamme vasta sen jälkeen? Ei ole tullut! Kyseessä on massamurha, jossa nainen on nyt hakemassa ennätystä mieheltä. Onko toinen jotenkin siedettävämpi ja helpommin ymmärrettävä, hyväksyttävämpi? Ei ole! Päinvastoin.
2) Vuoden 2007 insuliinisurmat on jo unohdettu. Niitä ei tehty toki lukien ensin kreikkalaisia tai vanhempia filosofejamme. Omatkin jäivät lukematta. Syyt löytyvät kokonaan muualta kuin perinteisen läntisen maailmankuvan ja ylidiagnostisoidun lääketieteen tulkintoinamme. Syyt ovat omassa ajassamme ja sen oikuissa. Ne ovat liian lähellä jotta ne voisi huomata.
Kun kaikki ulkopuoliset syntipukit on haukuttu ja syyttömät rangaistu, olisiko median aika katsoa peiliin ja etsiä ongelmaa omasta kriisistämme? Näkyvin ylilyönti oli uutisointi televisiossa suorana lähetyksenä Jokelan koululta, jossa kameran edessä ja takana kauhistellaan kameran paikkaa, surevien joukossa Jokelan koululla tungeksii toimittajia, ja etsitään yhdessä uutta kuvakulmaa. Web ympäristö oli senkin jo reaaliaikaisena löytänyt ja uusi media oli elämä itse, ihmiset sitä muokaten ja aidosti peläten, mutta myös hakien omille sivuillen uutta kerrottavaa, reaaliaikaisesti. Nyt on aika pohtia, miksi Nokian hautausmaalta löytyy viisi myrkytettyä ruumista lisää. Olisiko siellä ehkä muitakin, myrkyttämättömiä tai sodissa selviytyneitä, vanhuuteen kuolleita? Jatkuuko pelkomme nyt ilman globaalia ja ulkopuolisia uhkia aitosuomalaisena helvettinä?
3) Oman aikamme media, perinteinen ja uusi, toimivat kuten median on perinteisesti kuulunutkin. Kun julkisuutta haetaan, uutta sensaatiota ja kuvakulmaa kerronnalle, itse asia unohtuu, sen synty ja surulliset taustat. Oleellista on reaaliaikaisuus ja julkisuus, oman median menestys. Tämä sama tapa viestittää on sokaissut meidät kaikki. Se ohittaa menneen maailman normiston ja moraalin sekä antaa väärän viestin siitä, mikä on oleellista ja mikä vain pintailmiötä. Näin myös lapsemme saavat kokea viestintää, joka on kuin stand-up koomikkojen tuottamaa. Siinä pilaillaan vakavilla asioilla ja narrin komiikka perustuukin juuri yllättävään tulkintaan, ristiinviestinnän paradoksiin.
Web ympäristön elämä näyttäytyi muuna kuin perinteinen kokemamme verkosto vuonna 2007 tekemässämme tutkimuksessa. Perkele oli tullut internettiin. Sen vieminen ministeriöön, kuntiin, julkisen hallinnon laitoksiin, on yhtä epätoivoista kuin Jokelan murhaajan teot kerrottuna internetissä etu käteen. Internetissä julkaistua kirjaa ei lueta. Ei edes sähköistä uhkausta tai videota. Me reagoimme vain kirjoitettuun sanaan ja siihen viralliseen mediaan, johon sosiaalinen pääomamme ja kulttuurinen muistimme on meidät koulinut ja hierarkia rajansa asettanut. Siihen eivät kuulu sellaiset viestintävälineet, joiden luonne on virallisen viestinnän ulkopuolinen, toisen ihmisen antama. Kun kyseessä on byrokraattisen ympäristön toiminta tai toimimattomuus suljetun kansakunnan epigeneettisessä muistissa, jota ei voi olla.
4) Olemme oppineet reagoimaan viralliseen viestintään. Se on osa koulutustamme ja vakavasti otettavaakin. Ei stand up komiikkaa tai kenen tahansa viestimää sosiaalisen mediamme sisällöntuottajana. Nyt myös viralliset viestijämme tuottavat sellaista viihdettä, joka on ”reality” maailman amerikkalaista viihdettä. Rajat ammattimaisen työn ja amatöörin puuhastelun välillä ovat hämärtyneet. Samalla perkele käytti tätä hyväkseen ja yhteiskunnan uudessa hybridivaiheessa, jolloin kyberturvallisuus käsitteinä tuli tutuksi, mutta pysyi samalla vieraana. Perinteisestä byrokraattisesta ja turvallisesta ympäristöstä astuttiin tuntemattomaan. Sekä yksilöinä, yhteisöinä että kansakuntinamme.
Vie oman aikansa ennen kuin oma reaaliaikainen mediamme alkaa oivaltaa ja toimia samoin kuin web ympäristön avoimen viestinnän kulttuurit ja ihmiset, joille ihmisen hätä on oivallettava ja ymmärrettävä viesti, johon myös reagoidaan. Riippumatta mistä se tulee! Suomen tapaukset eivät ole globaaleja ja yleistettävissä, väittää brittimedia ja saattaa olla oikeassa. Suomi reagoi sen mukaan kuten itäblokin suljetut yhteiskunnat ja kiusaajien elämä on meillä helpompaa kuin kiusattujen. Innovaatio on meillä innovaation diffuusiota, levinnyt ja hyväksyttävä tai usein torjuttava ilmiö. Ehkä me torjumme ja jatkamme elämäämme oli se miten sietämätöntä tahansa. Se on hyvin suomalainen ilmiö myös netissä. Persoonaton ja vailla psykologista kokemusta. Empatia ei ulotu edes suruliputukseen matkalla Hämeestä ja Forssasta 600 kilometriä Ouluun.
5) Reaalisen maailman ja sen ymmärtäminen viestinnässä on evoluutiomme tuloksena mahdotonta. Me elämme edelleen joko luoliemme suulla sieltä maailmaa tarkkaillen tai lähiyhteisössä ympärillemme lapsina havaintoja tehden. Maailma on sitä millaisena se lähiyhteisössä meille avautuu. Juuri tähän geneettiseen ja psykososiaaliseen maailmaamme murtautui uusi vaikuttaja. Me yritämme jatkaa, ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Oli tämä uusi vaikuttaja kuinka sietämätön tahansa. Emme voi vain sulkea televisiota ja vaihtaa kanavaa. Samalla myös hyvin surullisten tapahtuminen kohdalla empatia ei ulotu suruliputuksena siirryttäessä maailman laidalta toiselle. Jo 600 kilometriä näytti olevan liikaa. Brittimedia kauhistelee meitä, mutta katsoo, ettei Suomen tapaukset ole yleistettävissä. Tänään me seuraamme heidän Brexit käyttäytymistä ja toteamme, ettei se ole koko Eurooppaan yleistettävissä. Huijaamme itseämme sekä paikallisella (lokaali) että globaalilla tasolla samaan aikaan korviemme välissä seikkaillen. Pidämme sen oman tietonamme. Se analysointi ei varmasti onnistu kreikkalaisia filosofeja lukien. Ikävä kyllä vastausta eivät osaa antaa myöskään oman aikamme insinöörit.
Miksi media yhdistelee asioita toisiinsa kertoen yhteisöllisyyden olevan sekä syy että seuraus huonoon oloomme? Onko yhteisöllisyys pysähtyneen kulttuurin luovaa joutenoloa ja kykyä säilyttää maaseutumainen traditio, kuten HS:n yliö kertoo 19.11.2007 ja hekumoi sen perään? Meidänhän kuului vihata ja halveksia maaseutua ja maalaisia tuon saman median julistuksena, ja syynä juuri tuo samainen ahdistava yhteisöllisyys! Kumpaa tämä ristiviestintä palvelee; pelon maantiedettä vai turvallista kotiseutua?
Vai onko HS keksinyt uuden määritelmän yhteisöllisyydelle? Ehkä koditon raha ja sen juurettomat globaalit kulkurit, teosofi materialistit ja pelurit ovatkin uusi kotimme, Jumalamme ja seurakuntamme kasvottomat jäsenet?
6) Ristiinviestintämme pahaan oloon haetaan selityksiä. Yksi yleisimmistä on perinteinen yhteisöllisyys ja sen tuoma turvallisuus. Toinen on sosiaaliset rakenteet ja normistot, sosiaalisen pääoman kuljettama kulttuuri, jossa uskonto on ollut aina kirkkona osa myös psykologiaa, sosiologiaa, taloutta, perimää, syntymää ja kuolemaa, taivastodellisuuttamme, monella tapaa rakenteellinen tukijalkamme. Sen rapauttaminen on ollut yhtä arveluttavaa kuin vaikkapa sukupuolettoman kielemme muuttaminen vielä sukupuolettomammaksi. Kieli on kuitenkin väline, jolla viestitämme, ajattelemme, näemme unemmekin. Vieraat kielet eivät sitä ole eivätkä välttämättä myöskään tunnekieltämme. Kun siirrymme sen käyttäjiksi, heitämme samalla tunteet turvallisesti nurkkaan. Tunteeton ihminen on psykososiaalisesti pelottava ilmiö. Pidämme sellaista ihmistä psykopaattina.
Kuka ehtii rakentaa Lapin altaat, ennen kuin Helsinki hukkuu Jäämeren jäistä vapautuvaan hyiseen olotilaan? Noita altaita rakennettiin alun perin Enso Gutzeitin toimesta ja tavoitteena myös Lapin teollistaminen ja puunjalostus. Näin kertoo Enson tuolloisen vuorineuvoksen ja isoisäni veljen jälkeensä jättämät paperit Pohjolan Voiman perustamisasiakirjana. Miksi nyt viestitään ristiin Jyväskylässä asuvan ministerin toimesta? Lisääkö se pelkoa vai yhteisöllistä hyvinvointia?
7) Olen koko ikäni joutunut paikkailemaan menneitten sukupolvien aiheuttamia ekologisia ja emotionaalisia, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia etenkin Lapissa, saamelaisten asuinpaikoilla. Silloin kun näiden elinkeinot, vuosituhantinen kestävä elämäntapa, näiden vanhat elinkeinot on pilattu. Minulle on tullut jonkinmoinen käsitys näiden muutosten synnystä ja luonteesta myös seuraten vastaavia muutoksi Afrikassa. Aasiassa ja Amerikassa, Venäjällä, Euroopan niillä alueilla, josta muutos on lähtöisin. Muutokset ovat dramaattisia ja samalla traumaattisia. Jos ne tapahtuvat tietämättä, salakavalasti ja valehdellen, parempaa luvaten, silloin ne ovat rikollisia. Kun nyt tästä rikoksesta on tullut hyve, sen tekijöitä palkitaan ja samaan aikaan paetaan poliittista vastuuta, uudistukset eivät enää etene lainkaan. Tämän ilmiön, ongelman, ratkaisu on jokaisen meidän hoidettava omalla kohdallamme. Siihen ei löydy ratkaisua ulkopuolelta, uskotellen johonkin meitä viisaampaan, moraalisesti parempaan ja luotettavampaan.