Kaiken Ukrainasta tulevan synkän ja syvästi koskettavan kuvametariaalin kohdalla kirjoittaminen lamautuu. Ei oikein jaksa eikä kykene elämään sitä julmuutta, jossa mukana on lapsia, vanhuksia, perheitä, hävitettyä elämää ja toivottumuutta.
Me yritämme kuitenkin hakea arjesta lohdutusta. Keskittyä tähän hetkeen ja auttaa itseämme päivästä seuraavaan. Pohtia sodan mielettömyyttä ikään kuin se olisi shakkipeli ja sillä omat siirtonsa. Eihän se sitä ole, kaukana sellaisesta pohdinnasta, johon sopii mukaan poliittista laskelmointia. Sellainen loukkaa normaalin ihmisen moraalia, arvoja ja psykologista, sosiaalista muistia ja pääomaa elämästä ja sen merkityksestä, pyhyydestä.
Kulutin aikaani lähettäen vanhoja viestejäni sosiaalisen median ystävilleni. Tiedän miten turhaa se on mutta jotainhan meidän on tehtävä päästäksemme yli tästä mielettömyydestä. Sellaisesta jota elimme ensin odottaen pandemiaa, viruksia ja sulkeuduimme ikäihmisinä koteihimme. Nyt sekin tuntuu turhalta. Idästä löytyy ihmisiä, joiden mediatkin ovat muuta kuin sivistyneenä pidetyn lännen. Nyt tämän rajan on oletettu kulkevan Suomen kohdalla. Presidenttimme hakee sille tukea ja suojaa Yhdysvalloista. Euroopan yhtenäisyyttä mitataan kysymättä, kuinka yhtenäinen mahtaisi olla itä ja Venäjä kulttuureineen ja kansakuntineen.
Lainaan yhtä lähettämistäni viesteistä.
Tämä saamani Annamari Heikkilän teksti on tämän illan ja hyvän yön toivotus. Nukkukaa hyvin.Vastauksena näihin kysymyksiin minulla on väite: aikaansaava ihminen on onnellinen ihminen. Positiivisen psykologian lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen voi hyvin kun hän kokee aikaansaamisen tunnetta itselleen merkityksellisessä työssä.
Aikaansaamisen tunne, hyvä ajohiki, syntyy siitä, että tehdään hommia kädet savessa. Leppoisa puuhastelu tai downshiftaaminen ovat hauskoja harrasteita ja tuottavat hedonistista mielihyvää ja poistavat stressiä, mutta ihmiselle tuiki tärkeää aikaansaamisen tunnetta niissä ei synny. En pidä käsitteestä ”harrastaa”, se tuo mieleen puuhastelun.
Aika harva meistä haluaisi aina olla lomalla. Kyllä käsitykseni mukaan ihmiselle on ihan lajityypillistä pyrkiä tekemään jotakin hyödyllistä, riippumatta siitä, onko työsuhteessa vai ei. Elämän merkitystä ei mitata euroissa eikä ruplissa. Sotiinkin lähdetään mukamas tarkoituksena turvata rauha ja omat rajat. Putin filosofina on oppeineen vaarallinen naapureilleen ja edustaen hybridiyhteiskunnan kouristelua, utopia on muuttunut kääntöpuolekseen dystopiaksi.
Aikaansaamisen johtaminen, ja samalla työhyvinvoinnin lisääminen, ei ole mitään ydinfysiikkaa. Ihmisten johtamisen perusperiaatteet, jotka löytyvät kaikkien ismien alta eri tavoin sanoitettuna, toimivat hyvinä tienviittoina. Ei niitä montaa ole. Luettelen neljä nyt mieleeni tulevaa:
1) Varmista, että ihmiset tietävät mitä ovat tekemässä. Ihminen on tavoitteellinen olento, toiminnalla täytyy olla ymmärrettäviä suuntia ja arvoja. Epäselvät toimenkuvat ja hämärät ali- tai ylimitoitetut tavoitteet ovat omiaan herättämään ahdistusta ja epätietoisuutta.
Kun hallinnantunne häviää, häviää myös aikaansaaminen. Maailman yksinkertaisimman motivaatioteorian mukaan ihminen tarttuu tehtävään, kun uskoo pärjäävänsä siinä ja saavansa tekemisestä riittävän palkinnon. Vahvista myönteisellä palautteella ihmisten itseluottamusta ja varmista, että työssä on mahdollista onnistua joka päivä.
2) Työn pitää olla jossain määrin henkilökohtaisesti merkityksellistä ja mielekästä, jotta sitä jaksaa tehdä. Jos firmassa on tehtäviä, jolla ei ole mitään merkitystä, ne kannattaa välittömästi hävittää tai muuttaa toisenlaisiksi. Ensinnäkään kukaan ei voi niistä motivoitua ja toiseksi sellaiset työt eivät myöskään tuota mitään.
3) Viesti ja kommunikoi paljon. Ja varaudu henkisesti siihen, että joka vuosi työhyvinvointikyselyn tuloksena on, että tieto ei kulje riittävästi. Tämä fakta on muistaakseni tiedetty jo 50-luvulta alkaen, joten aina uudelleen ja uudelleen saatavasta tuloksesta ei tarvitse masentua.
Sen sijaan avointa tiedonkulkua, jatkuvaa keskustelua ja erilaisia viestinnän muotoja kannattaa sinnikkäästi rakentaa ja kehittää.
4) Arvosta armottomasti ihmistä. Huolehdi, että organisaatiossa käyttäydytään kunnioittavasti, ystävällisesti ja arvostavasti. Ymmärretyksi tuleminen ja arvostuksen saaminen ovat ihmisen perustarpeita.
Jotta voimme ymmärtää, mitä toisen mielessä liikkuu, meidän pitää kysyä ja ennen kaikkea meidän pitää malttaa kuunnella.
Annamari Heikkilä on Terveystalon työterveyspsykologi ja filosofian tohtori, joka valmistuu kohta kognitiiviseksi psykoterapeutiksi. Annamari on kirjoittanut yhdessä Ilona Rauhalan ja Makke Leppäsen kanssa kirjan: Pääasia – organisaation psykologinen pääoma, joka valittiin kuuden finalistin joukkoon ja sai kunniamaininnan Ekonomiliiton kirjallisuuspalkintokilvassa 2014 .
Vapaa-ajallaan Annamari harrastaa Fustraa, kirjoittaa blogeja ja kirjoja sekä hoitaa puutarhaa. Jostakin syytä jotenkin tutun oloisia harrastuksia:o). Jostakin syystä jotenkin tutunomaista tekstiä ja kirjojakin.
Jatka Annamari äläkä lopeta ikinä kirjoittamista. Sillä ei ole väliä mitä kirjoitat kunhan kirjoitat, ja joka päivä, muutama liuska sivuja. Kun olet ikäiseni, huomaat kuinka maailma on muuttunut, ja se on sinun ansiotasi. Et ole, Luojan kiitos, venäläinen presidentti hävittäen Ukrainaa, surmaten ja tuhoten, tai multimiljonääri pilaamassa kaiken sen, mikä tekee tästä maailmasta elämisen arvoisen.