Kuukausi: heinäkuu 2021

Muistelmien tiivistetty pohdinta on nyt saapunut 2000-luvun alkuun ja tämän ensimmäisen milleniaalisen vuosikymmenen merkitystä ei voi liioitella. Omat ratkaisut, niin kansalliset kuin globaalit tapahtumat tukivat silloin toisiaan. Näitä olivat etenkin matkani, poistuen hetkeksi yliopistoistamme, Laatokan-Karjalan kautta Kanta-Hämeeseen ja nykyisen Luken palveluun, agropolis strategian (Agropolis strategy) syntyminen ja leviäminen Euroopan ohella Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Aasiaan ja Yhdysvaltoihin sekä "Europena rivers network" -ohjelman kokoaminen palvelivat samaan aikaan yhtäällä liittymistämme Euroopan unioniin, että paikallisia seutukuntien omia pyrkimyksiä.  Samalla ne…

Suuren taitekohdan vuosikymmen 1990. Kun kirjani 2000-luvun alusta kertoivat hybridiyhteiskunnasta ja sen kouristelusta sekä mediayhteiskunnan kriisistä, niiden taustat oli rakenneltu pääosin 1990-luvun aikana. Se että viimeisin vuosikymmenemme on kuvattu jo kirjani kannessa menetettynä vuosikymmenenä, saa sekin juurensa 1990-luvun tapahtumistamme. 1990-luku oli aiemmin murrokseen ajautuneen globaalin maailman taitekohta, jonka juuret olivat toki traagisissa tapahtumissa alkaen jo kirjaamastani 1950-luvun kokemuksistani lapsena rinnan sotiemme aikaan syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa kanssa eläen. Nyt näistä kirjoittaen yhden aikakauden luonnehdinta…

Se mitä tapahtui 1970-luvulla on suoraa jatkoa niille hedelmille, joita kansakunta poimi seuraavan vuosikymmenen aikana. Omalla kohdalla se oli tapa siirtyä uuteen vaiheeseen, jossa tutuksi tulivat valmistelut EU:n jäsenyyteen ja seuraten loppukaudesta tapahtumia Brysselistä siirtyen hetkeksi myös itärajallaemme Keski-Karjalaan Kiteen talousalueelle ja asuen rajan tuntumassa Tohmajärvellä. Raja oli isäni sulkenut ennen poistumistaan vanhempana konstaapelina ja minulle tuli tilaisuus olla sitä avaamassa. Palata sukuni juurille Valamon luostarin rappiota kauhistellen. Saarelta löytyi vain pieni posti ja pari…

Kasvun ja uusiutumisen 1970-luku Tunnen olevani ensisijaisesti 1970-luvun lapsi. Tuo vuosikymmen loi perustan omalle perheelleni, opiskelulle useammassa yliopistossa sekä poikki- ja monitieteisen valinnan osana luovaa, innovaatiopolitiikalle sekä ympäristölle omistettua ”cluster art ja art of clusters” maailmankuvaani. Kuulun 1970-lukulaisiin enkä voi hyväksyä sitä väitettä, jonka mukaan kulttuuriimme ei kuulunut tuolloin muuta merkittävää kuin Lasse Virenin mitalit ja Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia, väritelevisio sekä simmarit, sammarit, kummarit ja pipo. Näin kokivat vain 1940-luvulla syntyneet. Juuri 1970-luku oli…

Suurten ikäluokkien varjossa syntyneet 1950-luvun lapset kokivat 1960-luvun kokonaan eri tavalla kuin 1940-luvun kapinalliset. Oli täysi syy kuvata heitä unohdetuksi sukupolveksi. Me elimme siinä varjossa jonka sotasukupolven nuoret meille jättivät elääksemme. Se varjo oli synkkä ja peitti alleen etenkin Suomessa syntyen sotien varjossa eläneiden suurten ikäluokkien traumat ja epigeneettiset ilmiöt. Niitä ei korjattu oman aikamme lääkkeillä ja terapiahoidolla. Omalla kohdalla 1960-luku on kuvattu yhdellä sanalla - työllä. Me opimme maaseudulla työkulttuurin ja etenimme kohti uusia…