Vuosi: 2021

Suuren taitekohdan vuosikymmen 1990. Kun kirjani 2000-luvun alusta kertoivat hybridiyhteiskunnasta ja sen kouristelusta sekä mediayhteiskunnan kriisistä, niiden taustat oli rakenneltu pääosin 1990-luvun aikana. Se että viimeisin vuosikymmenemme on kuvattu jo kirjani kannessa menetettynä vuosikymmenenä, saa sekin juurensa 1990-luvun tapahtumistamme. 1990-luku oli aiemmin murrokseen ajautuneen globaalin maailman taitekohta, jonka juuret olivat toki traagisissa tapahtumissa alkaen jo kirjaamastani 1950-luvun kokemuksistani lapsena rinnan sotiemme aikaan syntyneiden lasten ja heidän vanhempiensa kanssa eläen. Nyt näistä kirjoittaen yhden aikakauden luonnehdinta…

Se mitä tapahtui 1970-luvulla on suoraa jatkoa niille hedelmille, joita kansakunta poimi seuraavan vuosikymmenen aikana. Omalla kohdalla se oli tapa siirtyä uuteen vaiheeseen, jossa tutuksi tulivat valmistelut EU:n jäsenyyteen ja seuraten loppukaudesta tapahtumia Brysselistä siirtyen hetkeksi myös itärajallaemme Keski-Karjalaan Kiteen talousalueelle ja asuen rajan tuntumassa Tohmajärvellä. Raja oli isäni sulkenut ennen poistumistaan vanhempana konstaapelina ja minulle tuli tilaisuus olla sitä avaamassa. Palata sukuni juurille Valamon luostarin rappiota kauhistellen. Saarelta löytyi vain pieni posti ja pari…

Kasvun ja uusiutumisen 1970-luku Tunnen olevani ensisijaisesti 1970-luvun lapsi. Tuo vuosikymmen loi perustan omalle perheelleni, opiskelulle useammassa yliopistossa sekä poikki- ja monitieteisen valinnan osana luovaa, innovaatiopolitiikalle sekä ympäristölle omistettua ”cluster art ja art of clusters” maailmankuvaani. Kuulun 1970-lukulaisiin enkä voi hyväksyä sitä väitettä, jonka mukaan kulttuuriimme ei kuulunut tuolloin muuta merkittävää kuin Lasse Virenin mitalit ja Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia, väritelevisio sekä simmarit, sammarit, kummarit ja pipo. Näin kokivat vain 1940-luvulla syntyneet. Juuri 1970-luku oli…

Suurten ikäluokkien varjossa syntyneet 1950-luvun lapset kokivat 1960-luvun kokonaan eri tavalla kuin 1940-luvun kapinalliset. Oli täysi syy kuvata heitä unohdetuksi sukupolveksi. Me elimme siinä varjossa jonka sotasukupolven nuoret meille jättivät elääksemme. Se varjo oli synkkä ja peitti alleen etenkin Suomessa syntyen sotien varjossa eläneiden suurten ikäluokkien traumat ja epigeneettiset ilmiöt. Niitä ei korjattu oman aikamme lääkkeillä ja terapiahoidolla. Omalla kohdalla 1960-luku on kuvattu yhdellä sanalla - työllä. Me opimme maaseudulla työkulttuurin ja etenimme kohti uusia…

Sain onnittelukortin merkkinä vuosipäivän lähestymisestä. Täytän heinäkuun helteillä ja suomalaisen kuvataiteen päivänä 70 -vuotta. Kun on kirjoittanut manifestin "Cluster art and Art of Clusters" ja nyt samannimisen muistelmateoksen runsaasti se samalla kuvittaen, tuo päivä on kuin nyrkki silmään. Samalla on syytä palauttaa mieliin muillekin, mitä näiden seitsemän vuosikymmenen aikana on oikein tapahtunut. Ei nyt enää päivä päivältä, kuten esseitä ja blogeja kirjoittaen, Juhani Ahon tapaan lastuja veistellen ja vuosikirjoja niistä kooten, vaan yleisemmällä tasolla. Millainen…

Liki luetuin blogini eilen etenkin Helsingissä oli kertomus (narratio) takavuosien viisuhäpeästämme ja sen saamasta voitosta kiitos lappilaisten hard rock taitajien. Tämä sama menestys liki toistettiin myöhemmin oululaisena ihmeenä liki sukupolvi myöhemmin. Tällöinkin menestyksen avaimet olivat "hard rock" kansan sielusta kumpuava kerrontamme ja sosiaalinen pääoma. Siis se, jolla Oulu hankki itsellen myös vuoden 2026 Euroopan kulttuurikaupungin komean imagon. Vai olisiko taustalla ehkä muutakin sellaista tarinaa, jonka voima piilee kulttuurisena aiemmin kirjoittamassani kollektiivisessa identiteetissä, jonka sydän sykkii…

Kirjoitin kriisiin ajautuneesta identiteetistä noin vuosikymmen sitten. Sitä oli luettu tänään runsaasti ja ympäri globaalia maailmaamme. Juuri koskaan luetuin blogi tai essee ei ole se viimeisin kirjotukseni. Oma identiteettini ei ole tähän hetkeen sidottu ja aiheetkin vaihtuvat. Lisäksi en kirjoita itselleni vaan lukijoilleni ja heistä valtaosa on muualta kuin omasta tuottavapiiristä, yhteisöstä jota ei oikeastaan ole olemassakaan tai suomalaisista kanssaeläjistäni. Tämä käytäntö syntyi jo varhain, jolloin kirjoitin lukusiin medioihimme mutta myös miesten- ja naistenlehtiin. Niihin…

Sote soppana ja maakunnan identiteetin osana.Kirjoitin 1970-luvulla runsaasti aiheesta, joka liittyy identiteettiin. Maantieteilijänä minua kiinnosti etenkin spatiaalinen identiteetti, juuremme. Tarkoitin näillä juurilla sitä alueeseen tapahtuvaa leimautumista, jossa mukana on lapsuus ja kesällä hankitut kokemukset kontaten ensin lattialla ja myöhemmin rakennellen keväällä kaarnalaivoja tai poimien heinäkuussa ahomansikoita. En siis niinkään sellaista identiteettiä, jossa sen taustalla ovat kuntarajat tai valtioiden nationalismista syntyvät liput ja kansalliset symbolit. Siis muiden meille opettamat ja maakuntakirjallisuuden tai -laulujen tuotteet tänään sote…

Mistä se kertoo kun yli kymmenen vuotta sitten kirjoittamani blogi on edelleen luetuin tuhansien kirjoitusten joukosta? Toiseksi on kohonnut kirjoitus uusimmasta kirjastani "Cluster art and Art of Clusters 70 years". Sen taas kirjoitin hetki takaperin ja kirjaa voi hiven selatakin jo kymmenissä valtiossa osavaltioista nyt puhumattakaan. Näin sen lukukerrat myös kotisivultani selittyy juuri suurella levikillä, mutta miten selitätte ihmisiä kiinnostavan vaikkapa Singaporessa kiusaaminen ammattina Suomessa siitä kirjoittaen? Kysykää vaikkapa suomalaiset perussuomalaisten puheenjohtajalta, vielä hetken sellaiselta,…

Miehet Marsista ja naiset Venuksesta osa II. Jussi Halla-aho ilmoitti jättävänä neljän puheenjohtajuusvuotensa jälkeen paikan muiden täytettäväksi. Demareiden Kalevi Sorsa taas kertoi nuorena miehenä, kuinka kolme vuotta riittäisi. Ensimmäinen menee perehtymiseen uudessa tehtävässä, toinen omien ideoitten toteuttamiseen ja kolmas on jo rutiinia. Sorsa puhui omiaan, kuten moni mies ennen häntä ja hänen jälkeensä. Hänestä tuli puolueelleen vuosikymmeninen ongelma ja aika pysähtyi juuri hänen kohdallaan. Paavo Lipponen jatkoi tätä samaa miehille tyypillistä tapaa johtaa joukkojaan. Se…