Vuosi: 2024

Suos cuique mos (Terentius) Kullakin on omat tapansa Ekologisen klusterin ohjelma ja sen määrittely osana luontoyrittäjyyden käsitteistöä ja suhdetta innovaatioon ja etenkin sen leviämiseen, diffuusioon, on esitelty väitöskirjassani parinkymmenen sivun laajuudella ja vertailtu myös verkostotalouteen kuuden sivun verran (Luostarinen 2005: Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka). Jo esitutkimuksessa vuonna 1999 yrittäjyys jaettiin lähinnä tuotteen raaka-aineen ja osin tuoteominaisuuksien kautta seitsemään ryhmään. Jokainen tutkija harkintansa mukaan – ”Suo arbitrio”. Monet toimialat olivat raaka-aineen käytön ”perifeerisiä” hyödyntäjiä ja ulkopuolella…

Ekologinen yrittäjyys klusterina ja maaseudun luonnonvarat Suada – Suaviter in modo Suostuttelutaito – Lempeällä tavalla Maaseudulla yrittäjyyden perusvoimana on ollut pienviljelijäyhteisöt, jotka samalla ovat olleet Suomessa monin paikoin verkostoyrittäjyyden korkeakouluja. Yhteisöllisyys ja sen yhdessäolo-organisaatiot poikkesivat monella tapaa urbaanimman ympäristön ns. asiaorganisaatioista (Gemeinschaft – Gesellschaft). Durkheimin tapa luokitella yhteisöllisyys oli tuttu toki myös käyttäen käsitteitä ”Associatinonal society – Communal society”. Juuret näille toisistaan rajusti poikkeaville yhteisökulttuureille on kuvattu usein kaupungistumisen ja kaupunkilaistumisen kautta. Olen näistä kirjoittanut…

Avoimuus ja systeemiajattelu osana ekologista klusteritaloutta Silent leges inter arma (Cicero) – Sodan aikana lait vaikenevat Edellinen otsikko on toisen väitöskirjani sivuilta ja vuodelta 2004. Jälkimmäinen lisäys on Cicerolta ja lisäys muistaen, kuinka elämme nyt vuotta 2024 ja sen kevättä. Kaksi vuosikymmentä on muuttanut asemamme geopoliittisella kartalla ensin Naton jäseneksi ja sittemmin eteemme tulivat lukuisat vaalit, joista omamme toivat mukanaan kirjani otsikolla ”Menetetty vuosikymmen” ja ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua” sekä ”Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa”. Kirjani ”Finland’s bib…

Huipputeollinen vai humanistisekologinen kasvu-ura? Sancte et sapienter – Pyhyydellä ja viisaasti Otsikko on vuodelta 2005, jolloin käytin sitä yhtenä monista alaotsikoista toisessa väitöskirjassani. Yhteiskuntakehityksemme eli tuolloin murrosvaihetta ja niin elää nytkin. Tämä on yksi syy monista palata tuolloin kirjoittamaani tekstiin. Tuolloin futurologinen tutkimus oli keskeisessä tehtävässä sekä integroijana että metodisena kehittäjänä (Niiniluoto 1993, Mannermaa 1993). Wileniusta (2004) tuolloin lainaten tulevaisuuden menestystekijät olivat lähellä verkostoituvaa luovuutta, jossa kulttuuriosaaminen oli yksi avainteemoista. Tämä pätee toki myös kevääseen…

Verkostoteoriat ja ekoyrittäjyysklusteri Sufficit ad id naruram, quod poscit (Seneca) – Luonnolle riittää, että se saa vaatimansa Successus ad perniciem multos devocat (Phaedrus) – Menestys vie monet perikatoon Verkostoituvalla organisaatiolla, verkostotaloudella, verkostotyöllä, sosiaalisilla verkostoilla sekä klustereilla voidaan tarkoittaa joko yhteiskunnan taloudellisten rakenteiden uudelleenjärjestäytymistä, sosiaalisten verkostojen toimintaa ja niiden järjestäytymistä esim. mikro-, mezzo- ja makrotasoille tai alueellisia verkostoja ja niiden kytkentöjä toisiinsa (Luostarinen 1992). Niinpä myös tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi voidaan valita vaikka toimintaympäristön kokonaisuus ja sen…

Terveellä järjellä – Ehjällä tehtävällä Salvo sensus – Salvo officio (Cicero) Jotta ymmärtäisimme teollisen murroksen merkityksen ja synnyn suomalaiselle maaseudulle, teen lyhyen kertauksen historiaan. Se on välttämätöntä etenkin silloin kun oma lukijakunta on suomalainen pragmaattinen alan osaaja. Oikoteitä ei voi käyttää perustelematta asiansa kunnolla. Sosiaaliseen mediaankin on syytä kirjoittaa sivustolleen väitöskirjatasoista tekstiä (Luostarinen 2005). Älä ikinä aliarvioi lukijoitasi. Käyttäen kuitenkin tervettä järkeä. – ”Salvo sensu.” Suomalainen maaseutu alkoi muuttua kovan teknologian kautta, jolloin kertomukset suosta,…

Magnum in parvo – Suuri pienessä Siivet pesää suuremmat – Maiores pennas nido Kun suomalaisen työn juhlinta vappuna on jäänyt taakse alamme laskea päiviä kesälomaan. Koululaiset   palkkatyöläiset ovat oppineet työnteon rajat, mutta oma ajan käyttö arjen ulkopuolella askarruttaa. Yhdistykset ja seurat ovat yksi mahdollisuus ja maaseudulla talkootyöt, kyläyhdistysten toiminta jne. Yhdistyksissä voit oppia tulemaan toimeen muiden kanssa pohtimatta omaa menestystäsi. Vapaaehtoistoiminta on ollut suomalainen vahvuus etenkin juuri perinteisellä maaseudulla asuen. Kylätoiminta on ollut tällaista ”puuhastelua”…

Nyrkkioikeudesta vannottuun oikeuteen – Lus manarum – Lus iurandum Aviomiehen oikeudesta kansojen oikeuteen – Ius mariti – Ius gentium Jotta ymmärtäisimme uutta teollista prosessia ja algoritmejamme muuttuvassa ympäristössämme ja osana luonnonvarojamme, on syytä kerrata hieman maaseudun alueellista innovaatiopolitiikkaa ja sen syntyä. Autonomian ajasta ja 1900-luvun alusta kului liki 40 vuotta ennen kuin maahamme luotiin moderni tiedepolitiikka, joka painotti tiedettä ja teknologiaa. Samaan aikaan maata koetteli sen vaikein yhdyskuntarakenteellinen murros. On houkuttelevaa ajatella, kuinka jälleen kerran…

Cor ad cor loquitur – Sydän puhuu sydämelle Corona triumphalis – Triumfiseppele Tietotekniikan myötä verkostoituminen näyttäytyi Suomessa uudelta keksinnöltä. Se loi uuden strategian tai strategiajoukon. Oli kuitenkin syytä tehdä ero perinteisen verkoston, yritysyhteistyön ja klusterin sekä modernin informaatioyhteiskunnan verkostoitumisen välillä. Perinteistä verkostoa, yritysyhteistyötä, mitä tahansa verkostoksi kutsuttua talousmallia ohjaa kulloinkin vallalla oleva traditio, yritysjuridiikka jne. Suomessa kansallisen innovaatiopolitiikan taustalla oli pragmatismi ja weberiläinen byrokratian tausta. Olin tästä varoittanut ja kirjoittanutkin. Myöhemmin myös pahoitellut menetettyä vuosikymmentämme…

Bene est temptare – Yrittänyttä ei laiteta Benigno numine – Suopealla sallimuksella Vuonna 1994 käynnistynyt osaamiskeskusohjelma mobilisoi liikkeelle alueelliset toimijat, tiedepuistot, teknologiakeskukset, yliopistot, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut maakunnallisen elinkeinoelämän tueksi. Näin julkishallinnosta tuli aluelähtöisen tiedon ja osaamisen kehittäjä Suomessa. Porterin (1985, 1990) ajatteluun rakentuvat klusteriohjelmat olivat oikeastaan ainoa kansallinen lisämme EU-kaudella innovaatiojärjestelmämme käsitteistössä, mutta ei suinkaan suomalainen ”oivallus” (Hernesniemi ym. 1995). Näin jälkeenpäin noita aikoja muistellen ne tuovat mieleen runsaan määrän kirjoja – ”Bona copia librorum.”…