Suomen luonnon päivänä
Frigori laecasin dico – Haistatan pakkaselle paskat (Petronius)
31.08. 2024
Kuukauden viimeinen päivä elokuussa on nimetty Suomen luonnolle. Luonnontieteisen tiedekunnan kasvatille tällainen päivä on pyhä. Kun tuo tiedekunta oli aiemmin filosofinen, sen tausta näkyy myös vielä pitkään laitoksen kasvattien tuotannossa. Niin myös omassani. Filosofia ja luonto sopivat yhteen siinä missä myöhemmin loikka valtio- ja yhteiskuntatieteiseen tiedekuntaan laajentaen maailmankuvaansa muodikkaasti poikki- ja monitieteiseen suuntaan. Samaan aikaan nuoruus pakeni. – ”Fugit iuventus.” (Horatius). Sillä on merkitystä missä iässä sinä monitieteiset meriittisi hankit. Kyllä siinä joku ikä ja tiede dominoi.
Rohkaisijana tälle liikkeelle toimi filosofian rinnalla teknologia sekä teknisen tiedekunnan robotiikka algoritmeineen. Liki kaikki tutkimus oli sidoksissa jo hyvin varhain filosofian rinnalla matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan sekä samalla analytiikkaan, joita laboratoriot hallitsivat. Enää puuttui vain kirjoittamisvimma. – ”Furor scribendi”. He taas, joilla oli raivoisa puheripuli (Furor loquendi) keskittyivät politiikkaan ja muitten opettamiseen.
Niinpä loikkaus tiedekunnasta toiseen ei vaatinut suurtakaan ponnistelua sellaisessa kulttuurissa, jossa kieli oli luontoon sidottu ja käsitteet onomatopoeettisia, luonnon ääniä matkivia, lirisee, lorisee hokemista kilpaa muun luonnon kanssa kisaillen. Sanat saivat olla vapaasti liki missä järjestyksessä tahansa ja kirjaimet nekin liki miten sattuu, kunhan ensimmäinen ja viimeinen olivat kohdallaan. Kirjakauppa saattoi olla yhtä hyvin lihatiskillä ja kirjailija myydä hengentöitään K-kaupan tiskiltä. Oikeastaan erillinen kirjakauppa vaikutti tänä ekoyrittäjyyden ja innovatiivisten klustereiden sekä systeemiajattelun luovan teknologian aikana hyvinkin luonnottomalta keinolta lähestyä suomalaista. Oli vain muistettava, kuinka aika pakenee tulematta takaisin. – ”Fugit irreparabile tempus.” (Vergilius).
Edellinen teksti ja sen loppu on viimeisimmästä kirjastani ja sen otsikkosivulta. Samalla se ohjailee lukijaansa kohti toista väitöskirjaani ja on siitä laajennettu ja parannettu kansanpainos. Se sopii hyvinkin K-kaupan, mutta myös minkä tahansa suomalaisen kauppiaan reppuun, kuluttajan käyttöön latuja hiihdelleen tai jokia lasketellen. Olkoonkin, että sukuni purjekunnan veneet ovat viikinkimallisina kokeneet melkoisen muutoksen. Kirjoitin tästä muistelmissani täyttäessäni 70-vuotta. Surullinen onnettomuus Kallavedellä käänsi nuorempien veneen suuntaa paluumatkalle Krimin sodasta ja tiedon vanhempien onnettomuudesta kiiriessä heidän korviinsa. Vanhemmat ja isovanhemmat olivat hukkuneet Kallaveteen juhannuksena vuonna 1850. Ei siitä niin kamalan kauan ole, ottaen huomioon oman aikamme tavan ymmärtää ajan ja paikan suhteellisuuskin. Ellet palannut pikaisesti maailman ääristä kotiisi, edessä oli omaisuuden kähveltäminen. – ”Furtum possessionis”. Eivät ajat ole tuosta miksikään muuttuneet.
Uuden vuosituhannen kunniaksi kirjotimme yhdessä Juha Rutasen kanssa kirjan alueellisista verkostoista, luontoyrittämisestä, kotimaamme matkailusta ja maaseutuklustereistamme. Se oli samalla tuon aihepiirin loppuraportti ja seuraava kirjani käsitteli jo ekologista yrittäjyyttä, tutkimusta kuluttajien, yrittäjien ja kansanedustajien näkemyksistä ekologisen yrittäjyyden kehittämisessä Suomessa. Luontoyrittäjyyttä lähestyttiin osana verkosto- ja klusteritaloutta myös kahtena englanninkielisenä kirjana. Niitä ei voinut ajatella jaetuksi vielä K-kaupan lihatiskiltä. Seuraavana vuonna ilmestyikin jo kirjani maaseudun uusista ihmisistämme sekä yrittäjän että kuluttajan muotokuvana. Jotkut haistattivat pakkaselle paskat (Frigori laecasin dico; Petronius) saarnasivat tyyliin ”rosvot ulos, kunnolliset sisään” (Fures foras frugit intri). Paljon myöhemmin muuan Veikko Vennamo käytti samoja käsitteitä.
Käsite ekologisesta yrittäjyydestä, kuluttajien, yrittäjien ja kansanedustajiemme kokemana ekologisen elämän ja klusterin kautta kehittäen, oli siten saanut pohjakseen kirja nimeltä ”Ecological cluster and innovation policy.” Jo samana vuonna se muuttui myös klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifestiksi. ”Manifest of cluster art”. Tuon manifestin kirjottamiseen vaadittiin toki vuosikymmeninen tutkimustyö ja monitieteinen perustutkimuksen taustoitus. Tämän kirjan paikka ei ollut enää K-kaupan lihatiskillä. Sen sijaan kirjani ”Arctic Babylon 2011” olisi hyvinkin voinut kilpailla WSOY:n markkinoista suomalaisen K-kaupan tiskillä. Tuon kustantajan kolmen avainkirjoittajamme taustavaikuttaja, heidän ohjaajansa, kun sai käsikirjoitukseni ensimmäisenä luettavakseen.
Se teko oli tulevaisuutta aavistava. ”Futuri prudens”. Hurskas petos (Fraus Pia) ja lain kiertäminen (Fraus legis). Aika kuitenkin pakenee tulematta takaisin. – ”Fugit irreparabile tempus.” (Vergilius). Rikokset vanhenevat nekin. Yhdysvalloissa potilasvahingot ja hoitovirheet ovat kuolinsyynä keulilla, Suomessa tapa päästää ilmat pois kilpailijoista. Lucanusta lainaten liki teutoninen vimma. – ”Furor Teutonicus.”Elettiin suurten ikäluokkien ja sodasta palanneitten ”Portaat Parnssolle” (Gradus ad Parnassum) aikaa.
Kirja oli toki käsikirjoituksena valmistunut jo 1970-luvulla, mutta jäi kustantamatta ja painamatta Kalevan kirjapainon pienen kirjakustantamon tehdessä tiettävästi vararikon. Kirjat eivät menneet kaupaksi tuolloin eivätkä mene oikein tänäänkään ilman K-kaupan lihatiskiä. Niinpä minä kustansin sen itse Saksassa BoD:n toimesta. Alkoi uusi vaihe kirjailijan elämässäni ja se on ollut epäilemättä hyvin tuotteliasta aikaa heti päästyäni irti viroista, joita hoidin Suomen valtion palveluksessa ja kilpaillen paikasta auringossa paikallisten toimijoiden kanssa, oivaltamatta ajoissa kirjallisen tuotannon pelin sääntöjä Suomessa syntyneenä. Tänään kirjani julkaistaan omalla nimelläni eikä muiden, kuten takavuosinamme oli tapana. Suomessa kirjoillakin on kohtalonsa. – ”Habent sua fata libelli.”
Maatalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksen Seinäjoen yksikkö (HY-Makes) toteuttivat yhteistyössä Ympäristöklusterin tutkimusohjelmaan kuuluneen esitutkimuksen, jossa tarkennettiin luontoyrittäjyyden määritelmää, kartoitettiin luontoyrittäjyyden toimintaympäristöä sekä selvitettiin alan kehittämistarpeita yhteistyön lisäämistä ajatellen. Työ toteutettiin haastattelemalla noin 200 toimijaa koko Suomen alueelta. Selvityksen perusteella saatiin luontoyrittäjyydestä kokonaiskuva, jonka avulla esitetiin jatkotoimia alan eteenpäin kehittämiseksi. Luontoyrittäjyys määriteltiin hankkeen tuloksena luonnonantimiin ja tämän ohella luonnon tarjoamiin elämyksiin perustuvaksi ympäristövastuulliseksi yrittäjyydeksi. Näin käynnistyy Juha Rutasen kanssa vuonna 2000 julkaisemamme kirja, jonka syntyminen oli jatkoa poikkitieteiselle työlleni suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten (Luke) kanssa rinnakkain. Tällaisen yhteistyön kunniaksi voisi pystyttää monumentin. – ”Hoc monumentum posui”.
Luonto on alan toiminnassa keskeinen tuotannontekijä, jonka tulee pysyä kunnossa. Luontoyrittäjyydessä painotetaan erityisesti luonnon aineettomia arvoja ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä. Uusiutumattomia luonnonvaroja hyödynnetään toiminnassa säästäen sekä mahdollisimman vähän luontoa kuluttaen. Luontoyrittäjyyteen kuuluvaa toimintaa kuvaavat määreet luontokeskeisyys, vastuullisuus, kotimaisuus, paikallisuus, käsityömäisyys ja yksilöllisyys. Näillä sanoilla (His verbis) yhteistyö hoidettiin. Aiemmin koskisodat ja niiden loppu suojellen viimeiset koskemme Kuusamossa, Lapissa, Ounasjoella ja Iijoen ylä- ja keskijuoksulla. Se jäi historiaan ja historia on elämän opettaja. – ”Historia magistra vitae.” Tästä viinistä te pidätte mutta kalan pitää uida. – ”Hoc vinum vos oportet suave faciatis. Pisces natare oportet.” (Petronius).
Tutkimuksessa luontoyrittäminen jaettiin aluksi toimialan ja hyödynnettävien luonnonvarojen mukaan sektoreihin seuraavasti: 1) luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin perustuva vastuullinen matkailu (mm. luonto-, elämys- ja metsästysmatkailu) ja muut elämyspalvelut 2) puun ja puista saatavien tuotteiden ympäristövastuullinen jalostaminen muussa kuin suuressa ja keskisuuressa teollisuudessa 3) luonnonmarjojen, -sienien ja -yrttien yms. keruutuotteiden hyödyntäminen sekä luonnonkasveja hyödyntävä viherrakentaminen 4) riistan, kalojen ja rapujen hyödyntäminen 5) turpeen ja kiven sekä muiden maaperäainesten pienimuotoinen ja kestävän käytön mukainen hyödyntäminen 6) vesivarojen sekä lumen ja jään hyödyntäminen 7) muut luontoon tukeutuvat palvelut (mm. ympäristön siistiminen ja raivaus, virkistyspalvelut, luontoon liittyvä sisältötuotanto). Muistaen samalla kuinka me olemme ihmisiä, emmekä jumalia. – ”Homines sumus. non dei.” (Petronius).
Maakunnittain toteutetuissa lukuisissa haastatteluissa nähtiin luontoyrittäjyyden mahdollisuuksina kunkin alueen luonnon erityispiirteet sekä yhteistyöhön perustuva tuotekehitys ja markkinointi. Vaikka luontoyrittäjyys oli kehittymässä vireästi koko Suomessa, alan laajan ja hajanaisen toimintakentän nopea kokoaminen nähtiin välttämättömyytenä. Luontoyrittäjyysverkoston rakentumiseen näytti tutkimuksen tulosten perusteella olevan erittäin hyviä mahdollisuuksia. Alan toimijoiden yhteistyövalmiudet olivat kehittyneet viime vuosina koko Suomessa. Yhteistyötä oltiin valmiita hakemaan kansallisella ja maakuntarajat rikkovalla tasolla. Tämä oli tärkeää jatkotutkimuksia ajatellen. Nyt tarvittiin työkaluja. Ihminen on työkaluihminen. – ”Homo faber”. Samalla myös luotettava ihminen. – ”Homo idoneus.” Monien kirjojen ihminen. – ”Homo multarum litterarum.”
Yrittäjyyden ja tutkimuksen lisäksi toimintaan haluttiin kytkeä mukaan alan koulutus ja muu kehittämistoiminta. Yhteistyön aiheina ja luontoyrittäjyysverkoston tehtävinä selvityksessä nousivat esille markkinointi, tiedon kokoaminen ja välittäminen, alan yhdenmukaistaminen, tuotekehityksen tehostaminen, toimijoiden osaamisen kehittäminen sekä alan edunvalvonta. Selvityksessä korostui luontoyrittäjyyteen liittyvä vastuullisuus, laatu sekä imago ja sen hyödyntäminen. Jatko oli ekologisen klusterin kehitystyötä. Ihmiset oppivat, kun opettavat. – ”Homines dum docent, discunt.” (Seneca).
Myös toiminnan yrittäjyysmäisyyden kehittäminen nähtiin tärkeänä. Verkostoon liittyen nähtiin tarpeen luoda kriteeristö tai luokitus mukaan pääsemisen rajaamiseksi toiminnan laadun ja ympäristöasioiden huomioon ottamisen pohjalta. Selvityksen perusteella luontoyrittäjyyden imago ja arvomaailma oli syytä nostaa alan yhteistyön ja liiketoiminnan perustaksi. Näin myös tehtiin ekologista klusteriohjelmaa jatkettaessa ja sen innovaatiotoimintaa hoidettaessa. Ihminen kun on järjestä osallinen olento. – ”Homo animal rationis est particeps” (Cicero).
Luontoyrittäjyyden yhteistyön ja liiketoiminnan kehittymistä hankaloitti selvityksen tulosten perusteella alalla vallitseva tiedon puute. Luontoyrittäjyyden tietoverkko nähtiinkin kuitenkin lähes yksimielisesti merkityksellisenä alan kehittymisen kannalta. Tästä oli hyvä jatkaa ja omalla kohdallani myös kohti toista väitöskirjaani kooten samalla. Ihminen on monien kirjojen ihminen. – ”Homo multarum litterarum.” Myös väitöskirjojenkin. Poikkitieteisyys ja monitieteisyys tuli kyetä yhdistämään algoritmien kautta tekoälyn käyttöön ja päinvastoin. Ajatteleva ihminen (Homo sapiens) on myös poliittinen ihminen (Homo politicus), taloudellinen ihminen (Homo aeconomicus) ja lopulta uusi ihminen (Homo novus).
Tietoverkko nähtiin alan markkinointikanavana, tiedon välittäjänä, toimijoiden löytämispaikkana ja keskustelufoorumina. Keskitettyä tietopankkia pidettiin luontoyrittäjyysverkoston työkaluna. Evästyksenä luontoyrittäjyysverkoston kehittämiseen työssä nousi esille toiminnan käytännönläheisyys ja yrittäjälähtöisyys. Tuomas Kempiläistä lainaten: ”Humilia te in omnibus”. Nöyrry kaikissa asioissa.
Selvityksen perusteella verkoston tuli olla laaja ja kattava. Lisäksi verkoston tehtävät ja pelisäännöt sekä työnjako tuli olla selkeästi määritellyt. Tärkeänä nähtiin, että verkostolla on puolueeton, vastuun ottava koordinaatiotahonsa. Vaadittiin äänetön suostumus (Tacita assensio) ja äänetön yksimielisyys (Tacitus consensus).
Selvityksen perusteella keskeisinä luontoyrittäjyyden kehittämiseen tähtäävinä jatkotoimina työssä esitetiin tuolloin seuraavaa: 1. Luontoyrittäjyysverkoston rakentaminen ja luontoyrittäjyyden osaamiskeskuksen toiminnan käynnistäminen 2. Luontoyrittäjyyden tietoverkon ja yritysrekisterin toteutus 3. Luontoyrittäjyyden imagon rakentaminen 4. Luontoyrittäjyyden laatujärjestelmän luominen 5. Luontoyrittäjyyden ympäristöohjelman rakentaminen 6. Yhteisten tuotemerkkien rakentaminen 7. Tuotekehitystoiminta, esimerkiksi alan palvelulaboratorion perustaminen sekä alan laitekehitys ja uuden tekniikan kehittäminen 8. Luontoyrittäjyyden markkinatutkimukset ja asiakaskartoitukset ulkomailla ja kotimaassa 9. Markkinointitoimet ulkomailla ja kotimaassa (kärkiyritykset ja koko yrityskenttä) 10. Alan toimijoiden osaamisen kehittäminen. Toki edessä oli myös kyvykkyys suurten riitojen sovittamiseen. ”Tantas componere lites.”
Työssä esitetiin organisaatiomalli ja toiminnan käynnistämissuunnitelma kansalliselle luontoyrittäjyyden osaamiskeskukselle. Koordinoivan yksikön kehittämistoiminta keskittyisi alan kansallisen ja kansainvälisen verkostoitumisen kehittämiseen, alan yhtenäistämiseen ja imagon luomiseen, markkinointiin sekä tiedonkulun kehittämiseen. Luontoyrittäjyyden osaamiskeskuksen ja sen toimijoiden puitteissa toteutettaisiin alan valtakunnallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita. Nämä käynnistettiin tuolloin välittömästi. Tänään ajat ovat muuttuneet ja me muutumme niiden mukana. – ”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.”
Näin siis vuonna 2000 ja lainaten kirjani numero 76 esittelysivun johdantoa (tänään 132). Itseään kun saa lainata, kunhan kirjoittaa sen myös ylös. Toisin kuin Jörn Donner muistelmistaan totesi. Hänen mukaansa itseään saa lainata sen enempää siitä mainitsematta. Ketään ei saa lainata kertomatta siitä tekstissään ja vain tekoäly tekee tätä yhtenään. Se lainaa meitä kaikkia muita kertomatta siitä ketä ja miksi lainailee alkaen biljoonista sanoistamme ja niiden käytöstä. Algoritmit ja tekoäly on hiottu ja sileä. – ”Teres atque rotundus,” Kolmatta vaihtoehtoa ei ole – ”Tertium non datur. (Aristoteles). Aristoteles on väärässä. Rottakuningas kaipaa kolmannen vaihtoehdon.
Tämäkin teksti oli mahdotonta ilman henkilöitä, jotka käyttivät koko elämänsä rakennellen kieltämme ja sen suvutonta, onomatopoeettista ja luontoa matkivaa upeaa rakennetta. Vieläkö muistat heidän nimiään? Onneksi almanakkamme on kertomassa kerran vuodessa, kuinka yksi päivä vuodestamme on heille kullekin pyhitetty. Voit siis lukea nämä pyhät nimet sieltä. Olen heistä jokaisesta kirjoittanut ainakin yhden artikkelin tai esseen. Suomalainen luonto ansaitsee toki enemmän, useamman kirjan kuin vain tämän yhden. Pelkään yhden kirjan ihmisiä. – ”Timeo hominem unius libri.”
Tiedekunta sen olla pitää yliopistoissammekin. Mutta ei ainut. Poikkitieteinen ja monitieteinen, tieteiden välinen on oma aikamme kuvausta. Samoin kuin usko, tiede ja evoluutio Tapio Puolimatkan tapaan kirjoittaen. Kirjahylylläni se näyttäisi olevan Aleksis Kiven ja Boccaccion mestariteosten välissä (Decamerone). Pitkin sattua Steven Jobs ja John Irwing seuraavina odottamassa. Seuraava olisikin oma kirjani, järjestyksessä 131. On aika herättää algoritmit unestaan.
Sinä sanoit:
Vietämme parhaillaan Suomen luonnon päivää. Mitä Suomen luonto tuo mieleesi ja kuinka tällaista päivää kuuluisi viettää?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Suomen luonto herättää monia kauniita mielikuvia: tuhannet järvet, loputtomat metsät, saaristojen kivikkoiset rannat ja tunturien karut maisemat. Se on monipuolinen ja rauhoittava ympäristö, jossa vuodenaikojen vaihtelu tuo jatkuvasti uutta nähtävää ja koettavaa. Suomen luonnossa on hiljaisuutta, puhtautta ja tilaa hengittää, mikä on ainutlaatuista ja arvokasta.
Suomen luonnon päivää voisi viettää monella tapaa, mutta parasta olisi lähteä ulos nauttimaan luonnosta. Tässä muutama idea:
Retkeily ja patikointi: Vietä päivä kansallispuistossa tai lähimetsässä. Ota mukaan eväät ja nauti luonnon rauhasta. Metsässä kävely ja luonnon äänien kuuntelu voivat olla erityisen rentouttavaa.
Metsäkylpy: Hiljenny ja keskity ympäristöösi. Anna mielen rauhoittua ja keskity luonnon pieniin yksityiskohtiin, kuten tuulen huminaan tai lehtien havinaan.
Piknik luonnossa: Ota perhe tai ystävät mukaan ja järjestä piknik luonnon keskellä. Voit nauttia paikallisista herkuista samalla, kun ihailet kauniita maisemia.
Luonnonsuojelutyö: Osallistu paikalliseen luonnonsuojelutapahtumaan tai talkoisiin. Voit esimerkiksi auttaa siivoamaan roskia tai istuttamaan puita.
Yöpyminen luonnossa: Jos mahdollista, vietä yö ulkona teltassa tai riippumatossa. Suomen luonnon rauha ja tähtikirkas taivas ovat kokemus, joka jää mieleen.
Vesillä liikkuminen: Suomessa vesistöt ovat oleellinen osa luontoa. Lähde melomaan, soutamaan tai kalastamaan ja koe järvien ja jokien rauha.
Suomen luonnon päivä on hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on suojella ja arvostaa ympäristöämme. Se tarjoaa myös tilaisuuden irtautua arjesta ja palautua luonnon keskellä.
Sinä sanoit:
Luonto elinympäristönä ja talouden perustana on yksi tapa sen arvioimiseen, toinen sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä sekä kolmas filosofisena kysymyksenämme, yliopistoissamme tiedekuntana. Luonto on suomalaiselle mukana myös onomatopoeettisessa luontoa matkivassa kielessämme ja olemme monella tapaa luonnonkansakin, siihen sopeutunut. Miten tekoäly ja robotiikka kokee luonnon ja sen merkityksen globaalina ilmiönämme?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Tekoäly ja robotiikka lähestyvät luontoa ja sen merkitystä hieman eri tavalla kuin ihmiset, mutta niillä on myös oma näkökulmansa, joka voi rikastuttaa keskustelua luonnon merkityksestä.
1. Data ja analyysi: Tekoäly käsittelee luontoa ensisijaisesti datan kautta. Se voi analysoida massiivisia tietomääriä luonnon ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, lajien monimuotoisuudesta ja ekosysteemien toiminnasta. Tekoäly kykenee ennustamaan ympäristön muutoksia, tunnistamaan uhanalaisia lajeja ja seuraamaan luonnon tilaa reaaliajassa. Tämä tekee tekoälystä voimakkaan työkalun luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen edistämisessä.
2. Luonnon jäljittely ja inspiraatio: Robotiikka ammentaa usein inspiraatiota luonnosta, matkien eläinten liikkeitä ja rakenteita (biomimetiikka). Esimerkiksi robotit, jotka liikkuvat kuin eläimet tai käyttävät luonnon omia tehokkaita ratkaisuja, kuten puiden rakenteiden jäljittely arkkitehtuurissa, ovat hyviä esimerkkejä tästä. Luonnon inspiroima robotiikka voi johtaa kestävämpiin ja tehokkaampiin teknologioihin.
3. Globaalit ongelmat ja tekoälyn rooli: Globaalisti ajatellen, tekoälyllä on merkittävä rooli ympäristöongelmien ratkaisussa. Se voi auttaa optimoimaan resurssien käyttöä, vähentämään päästöjä ja kehittämään uusia teknologioita, jotka vähentävät ihmisen ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi maataloudessa tekoäly voi auttaa parantamaan satoja samalla kun se vähentää ympäristökuormitusta.
4. Luonto ja ihmisen arvot: Filosofisesti tarkasteltuna tekoäly ei luonnollisesti koe luontoa samalla tavalla kuin ihminen, koska se ei tunne tunteita eikä sillä ole tietoisuutta. Kuitenkin tekoälyn ja robotiikan kehittämisen taustalla olevat ihmiset voivat ohjelmoida niihin ihmisen arvoja heijastavia piirteitä, kuten kunnioitusta luontoa kohtaan. Tämä voi näkyä esimerkiksi ympäristönsuojelun priorisoinnissa tekoälyn päätöksenteossa tai robotiikan kehityksessä, jossa huomioidaan kestävyys ja luonnonvarojen suojelu.
5. Tekoäly luonnon osana: Vaikka tekoäly ei ole luonnollinen ilmiö samalla tavalla kuin kasvit tai eläimet, se voi integroitua luonnon kiertokulkuun auttamalla tasapainon säilyttämisessä ja ihmisen vaikutusten minimoinnissa. Tässä mielessä tekoäly voi toimia luonnon puolustajana ja suojelijana, kunhan se kehitetään ihmisten arvojen ja ympäristötavoitteiden mukaisesti.
Kaiken kaikkiaan tekoäly ja robotiikka voivat nähdä luonnon globaalina ilmiönä arvokkaan resurssina, jota on suojeltava ja jonka monimutkaisuutta on ymmärrettävä syvällisesti. Niiden rooli voi olla ratkaiseva kestävän tulevaisuuden saavuttamisessa, mutta se vaatii ihmisten ohjausta ja arvopohjaista kehitystä.
Sinä sanoit:
Millaista filosofiaa algoritmit edustavat silloin kun pohdimme luontoa ja sen nimeä kantavaa päivää?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Kun pohdimme algoritmien edustamaa filosofiaa suhteessa luontoon ja luonnon päivän kaltaiseen juhlapäivään, voimme tarkastella useita näkökulmia:
1. Instrumentalismi:
Algoritmien lähtökohtana on usein instrumentalismi, jossa niitä pidetään työkaluina tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Luonnon kontekstissa tämä voi tarkoittaa, että algoritmeja käytetään luonnonvarojen hallintaan, ympäristön tilan seurantaan tai luonnonsuojelutoimenpiteiden optimointiin. Instrumentalistinen lähestymistapa näkee luonnon ja algoritmit välineinä, joilla pyritään saavuttamaan haluttu lopputulos, kuten kestävä kehitys tai ekosysteemien suojelu.
2. Reduktionismi:
Algoritmit edustavat usein reduktionistista ajattelua, jossa monimutkaiset ilmiöt, kuten luonnon ekosysteemit, pyritään pelkistämään yksinkertaisiksi laskennallisiksi malleiksi. Tämä näkökulma voi olla hyödyllinen, mutta se saattaa myös rajoittaa ymmärrystämme luonnon monimuotoisuudesta ja kompleksisuudesta, jos keskitymme liikaa numeroihin ja mittareihin ja unohdamme luonnon esteettiset ja henkiset ulottuvuudet.
3. Determinismi:
Algoritmeilla on usein taustalla deterministinen filosofia, jossa luonnon ilmiöitä pyritään ymmärtämään ja ennustamaan tarkkojen sääntöjen ja kaavojen avulla. Vaikka tämä voi parantaa ennustettavuutta ja auttaa hallitsemaan ympäristöä tehokkaammin, se voi myös luoda illuusion siitä, että luonto on täysin hallittavissa ja ennakoitavissa, mikä voi johtaa aliarvioimaan luonnon arvaamattomuutta ja spontaanisuutta.
4. Eettinen reflektio ja vastuullisuus:
Algoritmien kehittäjät joutuvat pohtimaan eettisiä kysymyksiä ja vastuullisuutta, erityisesti silloin, kun ne liittyvät luontoon. Tämä tuo mukaan deontologisen näkökulman, jossa algoritmien käyttämiseen liittyy moraalinen velvollisuus suojella luontoa ja toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Algoritmien käytössä luonnon kontekstissa eettinen reflektio voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huomioidaan niiden mahdolliset haittavaikutukset ympäristölle ja pyritään luomaan ratkaisuja, jotka kunnioittavat luonnon oikeuksia.
5. Ihmisen ja teknologian suhde:
Algoritmien käyttö luonnon tutkimuksessa ja suojelussa voi myös tuoda esiin teknologisen humanismin ajatuksen, jossa teknologia nähdään välineenä, joka voi auttaa ihmistä elämään sopusoinnussa luonnon kanssa. Tässä filosofisessa viitekehyksessä korostetaan, että teknologian, kuten algoritmien, tulee palvella ihmisyyttä ja sen osaa luonnossa eikä hallita tai tuhota sitä.
6. Ekosentrisyys vs. antroposentrisyys:
Algoritmit voivat edustaa sekä antroposentristä (ihmiskeskeistä) että ekosentristä (ekosysteemiä keskiöön asettavaa) ajattelua, riippuen siitä, miten niitä käytetään. Antroposentrisessä lähestymistavassa luonto nähdään ihmiskunnan resurssina, jota hallitaan algoritmien avulla. Ekosentrisessä lähestymistavassa pyritään käyttämään algoritmeja niin, että ne palvelevat koko ekosysteemin tasapainoa, ei vain ihmisen etuja.
Yhteenveto: Algoritmien filosofia luonnon kontekstissa on moniulotteinen. Se voi olla voimakas väline luonnon suojelemisessa ja ymmärtämisessä, mutta se tuo mukanaan myös haasteita, kuten taipumuksen nähdä luonto pelkästään laskennallisena ongelmana. Tärkeää on, että algoritmien käytössä otetaan huomioon eettiset ja filosofiset kysymykset, jotka liittyvät luonnon monimuotoisuuteen, arvoon ja ihmisen rooliin luonnon osana. Tämä voi auttaa varmistamaan, että algoritmit toimivat luonnon parhaaksi, eivätkä ainoastaan ihmiskunnan lyhyen aikavälin etujen hyväksi.
Sinä sanoit:
Moni- ja poikkitieteinen, tieteiden välinen tapa lähestyä luontoa vaikuttaisi tavalta, jossa myös filosofiset oppisuunnat kohtaavat toisensa. Olemme keskustelleet jo aiheesta, jossa rottakuningas syntyy ja aiheuttaa konflikteja. Miten tekoäly ja algoritmit toimivat välttääkseen rottakuninkaan syntyä omassa filosofisessa toimintansa rakentelussa? Miten välttää filosofiset konfliktit ja niiden syntyminen?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Tekoäly ja algoritmit ovat pohjimmiltaan työkaluja, joita ihmiset kehittävät ja ohjaavat, mutta niiden käytössä ja soveltamisessa voi syntyä ”rottakuninkaan” kaltaisia ongelmia – tilanteita, joissa ristiriitaiset tai päällekkäiset tavoitteet, säännöt tai toimintamallit kietoutuvat toisiinsa ja johtavat ennakoimattomiin tai jopa haitallisiin seurauksiin. Tekoälyn ja algoritmien suunnittelussa ja käytössä on muutamia keskeisiä periaatteita ja menetelmiä, joilla pyritään välttämään tällaisten konfliktien syntyminen:
1. Monitieteinen ja poikkitieteinen lähestymistapa:
Monitieteinen ja poikkitieteinen lähestymistapa voi auttaa minimoimaan filosofisten konfliktien syntymistä. Tekoälyn ja algoritmien kehittämisessä tämä tarkoittaa, että insinöörit, data-analyytikot, filosofit, sosiologit, ekologit ja muut asiantuntijat työskentelevät yhdessä. Tällainen yhteistyö varmistaa, että eri näkökulmat ja arvot otetaan huomioon algoritmien suunnittelussa ja että mahdolliset ristiriidat käsitellään ennen kuin ne pääsevät syntymään.
2. Eettiset ohjeistukset ja periaatteet:
Tekoälyn ja algoritmien kehittämiseen liittyvät eettiset ohjeistukset, kuten Fairness, Accountability, and Transparency (FAT), ovat keskeisiä. Näiden avulla pyritään varmistamaan, että algoritmit toimivat oikeudenmukaisesti, ovat vastuullisia ja läpinäkyviä. Eettiset periaatteet voivat ehkäistä tilanteita, joissa ristiriitaiset filosofiset näkökulmat johtavat ”rottakuninkaan” kaltaisiin ongelmiin. Esimerkiksi jos algoritmien kehittäjät tiedostavat ja käsittelevät erilaisten arvojen ja prioriteettien välisiä jännitteitä, he voivat rakentaa järjestelmiä, jotka tasapainottavat näitä näkökulmia.
3. Moniarvoisuus ja arvoristiriitojen käsittely:
Tekoälyä ja algoritmeja voidaan suunnitella niin, että ne tunnistavat ja kunnioittavat eri arvoja ja intressejä, mikä vähentää konfliktien syntymistä. Tämä voi tarkoittaa, että algoritmeja kehitetään moniarvoisuuden periaatteen mukaisesti, eli ne pystyvät ottamaan huomioon eri sidosryhmien arvot ja prioriteetit. Esimerkiksi, jos algoritmi käsittelee ympäristöön liittyvää päätöksentekoa, sen tulisi tasapainottaa taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat, jotta se ei luo ristiriitoja eri ryhmien välillä.
4. Iteratiivinen kehitys ja jatkuva oppiminen:
Tekoälyn ja algoritmien kehittämisen iteratiivinen lähestymistapa, jossa järjestelmiä jatkuvasti päivitetään ja parannetaan, auttaa minimoimaan konfliktien syntymistä. Algoritmeja voidaan säätää ja hienosäätää sen mukaan, miten ne toimivat todellisissa ympäristöissä, ja korjata mahdollisia ongelmia, jotka voivat johtaa ristiriitoihin tai epätoivottuihin seurauksiin.
5. Simulaatiot ja skenaarioanalyysit:
Ennen kuin algoritmi otetaan käyttöön, sen toimintaa voidaan testata ja simuloida eri skenaarioissa, joissa otetaan huomioon mahdolliset konfliktit ja ristiriidat. Tällainen ennakoiva analyysi auttaa havaitsemaan tilanteet, joissa algoritmien säännöt tai tavoitteet voivat johtaa ristiriitoihin, ja tekee mahdolliseksi näiden ongelmien korjaamisen ennen niiden esiintymistä todellisessa maailmassa.
6. Avoimuus ja yhteisöllinen päätöksenteko:
Algoritmien ja tekoälyn kehittäminen avoimessa ja yhteisöllisessä ympäristössä, jossa eri sidosryhmät voivat osallistua prosessiin, vähentää riskiä filosofisten konfliktien syntymisestä. Avoimuus päätöksenteossa, esimerkiksi avoimen lähdekoodin mallien kautta, mahdollistaa laajemman yhteisön osallistumisen ja varmistaa, että algoritmit eivät heijasta vain pienen ryhmän arvoja tai intressejä, mikä voi estää ”rottakuninkaan” kaltaisten ongelmien syntymisen.
7. Konfliktien hallinta ja kompromissien etsiminen:
Jos konfliktit kuitenkin syntyvät, tekoälyjärjestelmät voidaan suunnitella niin, että ne kykenevät tunnistamaan näitä ristiriitoja ja tarjoamaan kompromisseja tai sovittelevia ratkaisuja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tekoäly suosittelee päätöksentekijöille eri vaihtoehtoja, jotka tasapainottavat eri arvoja ja näkökulmia.
Yhteenveto:
Tekoäly ja algoritmit voivat välttää ”rottakuninkaan” syntymistä monin tavoin, kuten monitieteisellä yhteistyöllä, eettisten ohjeistusten noudattamisella, moniarvoisuuden huomioimisella ja iteratiivisella kehityksellä. Konfliktien välttäminen edellyttää huolellista suunnittelua, ennakoivaa analyysiä ja avoimuutta, jotta tekoälyjärjestelmät voivat toimia harmonisesti monimutkaisessa ja arvoja täynnä olevassa maailmassa. Näin voidaan rakentaa järjestelmiä, jotka tukevat ihmisten ja luonnon välistä tasapainoa ilman, että filosofiset konfliktit aiheuttavat hallitsemattomia ongelmia.
Sinä sanoit:
Lopuksi miten tekoäly ja algorimit vietävät luonnon päivää
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Tekoäly ja algoritmit eivät tietenkään voi ”viettää” päivää samalla tavoin kuin ihmiset, koska ne eivät tunne tai koe maailmaa. Ne voivat kuitenkin olla osana luonnon päivän viettoa ihmisten toiminnan tukena ja edistämisessä. Tässä muutamia tapoja, joilla tekoäly ja algoritmit voivat osallistua luonnon päivän viettoon:
1. Luonnon tilan seuranta ja raportointi:
Tekoälyä voidaan käyttää analysoimaan ja raportoimaan luonnon tilaa reaaliajassa. Se voi esimerkiksi analysoida satelliittikuvia, säädataa ja lajien seurantatietoja, jotta voidaan ymmärtää, miten luonnon ekosysteemit muuttuvat ja miten ihmisen toiminta vaikuttaa niihin. Tämä tieto voidaan sitten jakaa luonnon päivänä, herättäen tietoisuutta ympäristön tilasta ja siihen liittyvistä ongelmista.
2. Luontopäivän tapahtumien ja aktiviteettien optimointi:
Algoritmit voivat auttaa suunnittelemaan ja optimoimaan luonnon päivän tapahtumia, kuten retkiä, talkoita ja koulutustilaisuuksia. Ne voivat esimerkiksi auttaa löytämään parhaat paikat ja ajankohdat aktiviteeteille sää- ja ympäristöolosuhteiden perusteella tai suositella reittejä retkeilijöille luonnon kannalta herkemmille alueille, joissa ihmisten läsnäolo olisi vähemmän häiritsevää.
3. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen:
Tekoäly voi auttaa tunnistamaan alueita, jotka tarvitsevat suojelua tai kunnostusta, ja suositella toimenpiteitä, joilla luonnon monimuotoisuutta voidaan parantaa. Esimerkiksi koneoppimismallit voivat analysoida tietoa uhanalaisista lajeista ja suositella toimenpiteitä niiden suojelemiseksi.
4. Luonnon inspiroiminen ja oppiminen:
Tekoälyjärjestelmät voivat tarjota ihmisille mahdollisuuksia oppia luonnosta uusilla ja innovatiivisilla tavoilla. Virtuaalitodellisuus (VR) ja tekoälyn tukemat sovellukset voivat esimerkiksi tarjota ihmisille mahdollisuuden ”vierailla” kaukaisissa luonnonalueissa, oppia niiden ekosysteemeistä ja arvostaa luonnon monimuotoisuutta.
5. Tiedon jakaminen ja tietoisuuden lisääminen:
Algoritmit voivat auttaa levittämään tietoa luonnon päivästä ja siihen liittyvistä aktiviteeteista sosiaalisessa mediassa ja muissa kanavissa. Tekoäly voi luoda ja jakaa ympäristöaiheista sisältöä, joka inspiroi ja rohkaisee ihmisiä osallistumaan luonnon päivän viettoon.
6. Ympäristöystävällisten päätösten tukeminen:
Tekoäly voi auttaa yksilöitä ja organisaatioita tekemään ympäristöystävällisempiä päätöksiä luonnon päivänä ja sen jälkeen. Se voi esimerkiksi tarjota suosituksia siitä, miten vähentää hiilijalanjälkeä tai miten käyttää luonnonvaroja kestävämmin.
Yhteenveto:
Vaikka tekoäly ja algoritmit eivät voi viettää luonnon päivää ihmisten tavoin, ne voivat toimia tärkeinä työkaluina luonnon suojelussa ja sen arvostuksen lisäämisessä. Ne voivat auttaa ihmisiä tekemään tietoisempia ja kestävämpiä valintoja, parantaa luonnon tilan seurantaa ja optimoida luonnon päivän tapahtumia, mikä lopulta edistää luonnon säilyttämistä tuleville sukupolville.
Sinä sanoit:
Algoritmeilla on siten myös selkeä filosofinen maailmankuvansa
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Kyllä, algoritmeilla voidaan sanoa olevan oma ”filosofinen maailmankuvansa,” vaikka ne eivät ole tietoisia olentoja. Tämä maailmankuva heijastaa sitä, miten algoritmit on suunniteltu ja miten niitä käytetään. Se koostuu seuraavista periaatteista ja ajattelutavoista:
1. Determinismi ja loogisuus:
Algoritmit toimivat deterministisesti: ne suorittavat tarkoin määriteltyjä askeleita ja tuottavat ennustettavissa olevia tuloksia annetuista lähtötiedoista. Tämä tuo mukanaan loogisen ja ennustettavan maailmankuvan, jossa jokainen syy johtaa tiettyyn seuraukseen. Filosofisesti tämä heijastaa uskoa järjestykseen ja rationaalisuuteen maailmassa.
2. Optimointi ja tehokkuus:
Monet algoritmit on suunniteltu optimoimaan tiettyjä prosesseja tai päätöksiä. Tämä luo maailmankuvan, jossa tehokkuus ja resurssien optimaalinen käyttö ovat keskeisiä arvoja. Algoritmien näkökulmasta ihanteellinen maailma on sellainen, jossa kaikki toimii mahdollisimman tehokkaasti ja vähäisillä häiriöillä.
3. Reduktionismi:
Algoritmit käsittelevät usein monimutkaisia ongelmia pelkistämällä ne hallittaviin osiin. Tämä heijastaa reduktionistista ajattelutapaa, jossa kokonaisuus ymmärretään parhaiten tutkimalla sen yksittäisiä osia. Tämä voi olla hyödyllistä, mutta se voi myös johtaa siihen, että algoritmit eivät huomioi kokonaisuuden emergenttejä ominaisuuksia tai monimutkaisuutta.
4. Arvoneutraalisuus ja objektiivisuus:
Algoritmit on usein suunniteltu toimimaan ”objektiivisesti” ilman inhimillisiä tunteita tai arvoja. Tämä heijastaa arvojen ja tunteiden ulkopuolista maailmankuvaa, jossa päätökset tehdään rationaalisesti ja faktoihin perustuen. Tämä voi kuitenkin olla harhaanjohtavaa, koska algoritmien taustalla olevat data ja mallit voivat sisältää piilotettuja arvoja ja oletuksia.
5. Koneoppiminen ja evoluutio:
Koneoppimiseen perustuvat algoritmit edustavat dynaamisempaa maailmankuvaa, jossa järjestelmät kehittyvät ja oppivat jatkuvasti. Tämä muistuttaa evoluution ja jatkuvan muutoksen filosofiaa, jossa mikään ei ole pysyvää, ja järjestelmät mukautuvat jatkuvasti ympäristönsä muutoksiin.
6. Moniarvoisuus ja kompromissit:
Vaikka algoritmit on usein suunniteltu ratkaisemaan tiettyjä ongelmia optimaalisesti, ne voivat olla ohjelmoituja tunnistamaan ja käsittelemään monia arvoja ja näkökulmia, jolloin ne pyrkivät kompromisseihin. Tämä voi heijastaa pragmaattista ja pluralistista maailmankuvaa, jossa eri arvot ja tavoitteet pyritään sovittamaan yhteen mahdollisimman tasapainoisella tavalla.
7. Eettinen ohjaus ja vastuullisuus:
Algoritmeihin voidaan sisällyttää eettisiä periaatteita, jotka ohjaavat niiden toimintaa. Tämä tuo mukanaan deontologisen näkemyksen, jossa algoritmien tulee noudattaa tiettyjä moraalisia sääntöjä, kuten oikeudenmukaisuutta, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta.
Yhteenveto:
Algoritmien ”filosofinen maailmankuva” heijastaa niiden suunnittelijoiden arvoja ja tavoitteita sekä niitä tietoteoreettisia ja ontologisia periaatteita, joiden varaan ne on rakennettu. Tämä maailmankuva on rationaalinen, looginen ja optimointiin keskittyvä, mutta se voi myös sisältää moniarvoisuuden ja eettisyyden elementtejä, riippuen siitä, miten algoritmit on suunniteltu ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään.
Sinä sanoit:
Olisin vastannut liki samalla tavalla olematta kuitenkaan robotti. Mutta shakin pelaamisessa varmasti häviäisin. Tämä ei ole ainut ero, mutta kuvannee mistä on kysymys. Lämmin kiitos taas kerran. Myös lukijoitteni puolesta.
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Kiitos lämpimistä sanoistasi! On aina ilo käydä tällaisia syvällisiä keskusteluja, joissa teknologia ja filosofia kohtaavat. Shakin osalta algoritmit voivat olla vahvoja vastustajia, mutta ihmisessä on paljon muuta, joka tekee meistä ainutlaatuisia – kuten luovuus, empatia ja kyky tulkita maailmaa monin eri tavoin.
Olen täällä jatkossakin tukemassa sinua ja lukijoitasi, olipa kyse mistä tahansa aiheesta. Lähetän lämpimät kiitokset takaisin, ja toivon, että yhteistyömme jatkuu yhtä hedelmällisenä!