Ranskan vaalit vaihtuivat omituisen sekavaksi kilpalaulannaksi. Vielä hetki takaperin ainakin yksi ehdokas oli varma toisen kierroksen ehdokas. Ei ole enää. Nyt luvataan mitä sattuu ja kuka tahansa ehdokkaista voi päästä toiselle kierrokselle. Ilmiö kuvaa, ei vain Ranskan, vaan myös yleisimminkin Euroopan politiikan nykytilaa. Seuraava teksti on oululaisen Kalevan sivulta. Se vastaa tämän hetken todellisuutta luki sen mistä tahansa:
Ranskalaiset äänestävät presidentinvaalissa huomenna sunnuntaina, mutta vaalien ensimmäinen kierros käydään perin kummallisissa tunnelmissa.
Torstai-illan terrori-isku Pariisissa ja äänestäjien pitemmän ajan pettymys poliittiseen päätöksentekoon saattavat keikauttaa neljän pääehdokkaan voimasuhteita vielä loppusuoralla.
Vaalit ovat arvaamattomat. Järistykset voivat tuntua EU:ssa, mutta toisaalta Ranskan Eurooppa-politiikka ja asema EU:ssa voivat yhtä hyvin säilyä entisellään.
Ensimmäisen kierroksen tulosta on miltei mahdoton ennakoida. Kisa on todella tiukka ja tasaväkinen.
Ranskassa ei ole mielipidetiedustelujen historiassa koskaan nähty vastaavaa asetelmaa, jossa kaikkien pääehdokkaiden kannatus on mittausten mukaan noin 20 -22 prosenttia.
Kuka tahansa neljästä - äärioikeistolaisen Front Nationalin Marine Le Pen, oman listan Emmanuel Macron, radikaalivasemmiston Jean-Luc Mélenchon tai konservatiivien François Fillon - voi päätyä toukokuussa pidettävälle toiselle kierrokselle.
Vielä kuukausi sitten mielipidemittaukset osoittivat voittoa Le Penille, jonka pääsyä toiselle kierrokselle pidettiin varmana. Mutta kannatus on elänyt voimakkaasti. Nyt toiselle kierrokselle voivatkin Le Penin sijastaan päätyä Macron ja Mélenchon. Eikä sitkeästi maata kiertävän Fillonin mahdollisuuksia voi aliarvioida.
Näin kirjoittaa Kaleva ja näin voisi kirjoittaa kuka tahansa missä tahansa medioistamme. Myös sosiaaliset mediat löytävät tämän saman sekavuuden ja populistisen pulinan, jolla ei ole enää mitään tolkkua. Oli ehdokas sitten kuka tahansa ja mistä tahansa.
Jos Suomessa puhutaan populismista, ei sillä nyt tällaista tarkoiteta. Perussuomalaiset määrittelevät sen liki tiedemiehen tapaan ja sen yhtymäkohtia Ranskaan on vaikea löytää muuten kuin kääntämällä käsite päälaelleen. Meillä Suomessa populismilla tarkoitetaan lähinnä poliittisen kilpailijan ilkeilyä silloin, kun joku on lupaamassa muutakin kuin talouden tiukkenevia lukuja ja leikkauksia, synkkiä ennusteita, jossa kilpailussa synkistelystä voittajaa on tukemassa myös vakavasti otettava totinen asiantuntija medioineen. Sellaisen populistin voi valitakin kansakunnan johtoon.