Ilmatieteen laitos kertoo kuinka edellisen kerran tällaista säätä on nähty joskus nälkävuosina, jolloin lunta ja pakkasta riitti pienen jääkauden merkiksi keskelle kesää. Linnun poikaset kuolivat pesiinsä mutta samalla halla vei viljankin oraat.
Nyt puutarhassa kukinta pysähtyi Etelä-Suomea myöten ja ilmastomuutoksen oikut ihmetyttävät luontoa. Yhdysvalloissa globaalit ilmastomuutokset eivät aiheuta muuta kuin uuden mahdollisuuden rikastua.
Saska Saarikoski kirjoitti kolumnissaan maailman mafiaveljeksistä (28.5) ja tarkoitti saamaansa suurta oivallusta vuodelta 1988 Hangossa liikkuen, nykyisessä Raaseporissa. Hän oli tavannut siellä kuvataiteilija Carl-Gustaf Liliuksen. Lilius tunnetiin aikanaan totalitarismin kriitikkona ja köyhien ystävänä, rohkeana maalaajana ja piti Neuvostoliiton johtoa rikolliskoplana, puhui mafiavaltiosta.
Saarikoskelle sellainen puhe oli omituista Mihail Gorbatsovin, hyvän ihmisen, valtiosta. Oulussa hän piipahti testaamassa Nokian kännyköitämme ja olin mukana häntä seuraamassa. Tutkimustyön ohella tein juttua mediaamme. Tarkoitus oli markkinoida näin teknopolistamme.
Saarikoski yhdistää aikakausia toisiinsa ja havainnoi kuinka mafiavaltioissa rikollisjärjestöt sulautuvat lopulta valtioon, jota johtaa tänään kummisetä, Vladimir Putin. Kummisetä takaa koplan rikastumisen, sovittelee sisäpiiri kiistat sekä sulkee liigansa uhrilta ja kilpailulta.
Saska Saarikosksen havainto on lähellä ranskalaisen tutkijan ja akateemikon Rene Girardin oivallusta väkivallan ja uskonnon yhteyksistä. Häntä kutsuttiin tiedemiespiireissä ihmistieteen Darwiniksi. Kun hänet tapasin kongressissa, hänkin vaikutti mukavalta mieheltä, vanhukselta.
Girard havaitsi kuinka kahden henkilön tai vallanpitäjän välillä vallitseva kilpailu kohteesta synnyttää riidan, jossa kilpailijat saattavat tuhota toisensa. Syynä on ilmiö, jossa kilpailun kohde ei ole lopulta yhtä tärkeä kuin itsen ja toisen välillä vallitseva arvovaltakiista.
Kollektiivisella tasolla tilanne on nykyisin tuttu vaikkapa terrorismissa tai Israelin ja Palestiinan suhteessa. Näitä Girardin huomiota hyödynnettiin myös ruohonjuuritasolla vaikkapa Pohjois-Irlannin nationalistien ja unionistien konfliktien ratkaisussa.
Löytyy näitä esimerkkejä myös lähempääkin ja niiden teoria perustuu ”mimesikseen”, ihmisten jäljittelytaipumukseen. Konfliktit kanavoidaan silloin sijaisuhraamisen kautta syntipukkeihin ja Suomessa kiusaamiskulttuuri on hyvin yleinen ilmiö.
Syntyy yhteisön ulkopuolisia uhrattavia. Kristinoppi ja juutalaisuus muutti tämän paljastamalla uhraamisen todellisen motiivin uudella uskonnollaan. Vanhojen pakanauskontojen rinnalle syntyi ikään kuin epäpyhiä uskontoja, joissa parhaimmillaan samaistettiin uhraaminen ja väkivalta ihmisiin, ei enää jumaliin.
Pahimmillaan ne kuitenkin taantuivat ja ottivat pakanauskontojen paikan yhteisörauhan pönkittäjänä syntipukkejaan hakien. Ratkaisevaa oli tällöin väkivallan annostelumekanismi. Sinä oli mahdollisuus joko hukkua vereen tai jäljitellä väkivallattomuuden mallia.
Saarikoski näkee Putinissa ja Yhdysvaltain presidenteissä yhtäläisyyksiä, sielunveljeyttä. Hän luettelee samalla myös muita ”nyrkkijohtajia” maailmalta. New Yorkissa on ollut aina rakennusalan puolirikollista toimintaa, jonka toisessa päässä on korruptoituneet poliitikot, toisessa mafia. Näin Donald Trumpin kasvuympäristö, opit Fred isältä, olivat hämärän pelin sääntöjä.
Harmaalla alueella toimita ei perustu lakeihin eikä instituutioihin vaan henkilösuhteisiin ja luottamukseen. Uskollisuus palkitaan, petosta ei jätetä kostamatta. Ilmiö on tuttua monen suomalaisenkin lähiympäristöstä. Poliitikot jakavat kaverit ja toverit ystäviin ja vihollisiin, palkitsevat poliittisilla viroilla, jolloin mukana ovat myös mediat, hyvä-veli verkostot. Syntyy uhkailua ja painostusta, valitusten kierre ja halu kostaa.
Trump käyttää ihmisistä samaa kieltä kuin mitä mafiassa sovelletaan. Sama käytäntö löytyy toki lähempääkin ja hakematta. Hyvä tyyppi ”wise guy” on mafiasanastoa siinä missä ”goodfelle”, uskollinen sotilas.
Trump voi olla taustaltaan mafiamies, mutta Yhdysvallat ei ole mafiavaltio, pohtii Saarikoski. Toisaalta Girardin havainnot tuovat nämä piirteet minkä tahansa yhteisön tai yhdyskunnan sisälle eikä niistä ole irti kukaan eikä missään silloin, kun ihmiset eivät enää luota yhteiskunnan auktoriteetteihin tai instituutioihin, poliittisiin liikeisiinsä ja syntyy populistista toimintaa.
Tällöin tilalle on jo aiemmin tuotu henkilösuhteet ja hyvä veli -verkostot, joita suomalaisetkin ovat kohdallaan kokeneet ja kokevat kaiken aikaa medioitaan lukien. Jopa median sisällä Ylessä todistettiin kuinka ratkaisevaa on se ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”.
Saarikosken tulkintana venäläiset ajattelevat kaikkien vallanpitäjien olevan rosvoja. Gogolien kuolleita sielusta alkaen. Isoin rosvo kannattaa valita presidentiksi. Trumpista ajateltiin samoin, kirjoittaa Saarikoski unohtaen, kuinka on juuri todennut ettei Yhdysvallat ole mafiavaltio. Sen sijaan Yhdysvallat on mimesiksen kanssa kamppaileva pienten yhteisöjen monikulttuurinen paratiisi, jossa toteutuvat Girardin antropologina havaitsemat ilmiöt mimesiksestä, jäljittelytaipumuksesta, alkaen.
Niinpä näiden valtionpäämiesten suosio ei perustu siihen, että ihmiset luottavat heihin, vaan siihen, että niin monet eivät luota enää kehenkään.
Syntyy tilaa pakanauskontojen tapaan antaa paikka sellaisille yhteisörauhan pönkittäjille, jotka hakevat uhreja ulkopuolelta, syntipukkeja kiusaamiskulttuurissamme.
Suomessa syntipukkien etsintä alkaa aina vaalien lähestyessä. Nyt on alkamassa jälleen useamman vaalin aiheuttama kiima ja sen tuoma mediayhteiskuntamme kuohunta. Eurooppalaiset rakentavat omia uusia puolueitaan, populistisia liikkeitään. Macron ei tarvinnut edes puoluetta.
Elämme levottomia aikoja, jolloin myös normit ja moraali, uskonnot, liitetään osaksi yhteisörauhan pönkitystä mutta samalla pakanauskontojen tapaan eläen.