Forssan Lehdessä pohditaan kenelle kuuluisi kulttuuripalkinto. Ehdokkaita on kymmenittäin ja kaikki todella vuosisadan kärkeä juhlittavaksi. Yksi kuitenkin puuttuu. Esko Aaltonen, sosiologian professori Turun yliopistosta, laitokselta jossa itsekin väittelin toistamiseen, ja jossa väitteli myös vaikkapa presidentti Mauno Koivisto.
Professori perusti aikanaan Forssan Lehden ja tätä kautta ilmiön, josta käytämme Lounais-Hämeen nimeä talousalueena. Ei vielä silloin Helvetin tulirotkoa. Pitäisikö nimen antaja ja sarjakuvan piirtäjä palkita?
Lehden edellinen päätoimittaja oli Kari Grahn ja hänen tyttärensä on juuri nyt Suomen kulttuuriministeri. Harvoin on Forssalla tällaista tunnustusta annettu muiden taholta itse omaa häntäänsä nostamatta. Siinä nyt alkaa olla jo sukupolvelta seuraavalle siirtyvää kulttuuria, uskottavaa.
Toki Forssassa on työväentalo, joka kilpailee kauneimman työväentalon maineesta, Forssan kokouksen muistosta samalla. Jostakin sekin muistuttaa ja voisi olla sukupolvelta seuraavalle periytynyttä. Porvareitten kivittämänä sen voisi olettaa olevan myös merkittävän paikallisestikin.
Tämän päivän Helsingin Sanomat esittelee Suomen vajaa kymmenen kohdetta, jotka kuuluvat maailman globaaliin suojeluohjelmaan ja kulttuuriin. Uskallan epäillä, että suomalaisista kadunmiehistä ja naisista apua hakien, niiden luetteleminen ei taitaisi onnistua. Emme siis tunne maatamme ja arvokkaimpia kohteita globaalilla tasolla.
Sama pätee myös Forssaan ja sen tapaan hakea tärkeintä. Vaikkapa Koijärveä ja vihreän liikkeen syntyä. Sellaisen maininta veisi Forssassa mainitsijansa häpeäpaaluun ja kivitettäväksi. Kuka nyt vapaaehtoisesti kivitettäväksi ryhtyisi?
Forssan vasemmisto ja poliitikot ovat kivittäneet MTT:n osaamista ja tiedeyhteisöä, aikanaan agropolista ja sen strategiaa, huutaen kuinka se on MTK:n luomus. Näin MTT alkoi forssalaistua ja kadottaa paikkansa Pohjolan suurimpana alansa tiedeyhteisönä. Lopulta kaikki luonnonvaralaitostemme tiedeyhteisöt yhdistettiin yhdeksi organisaatioksi.
Kivitettäväksi joutuville tahtoo käydä näin. He kun alkavat syyttää itseään ja kivittää toisiaan. Seuratkaapa vaikka perussuomalaisen kansanliikkeen kertomusta ja strategiaa, jolla sitä muut puolueet nyt medioineen kohtelevat. He tietävät mitä tekevät.
Sama ilmiö etenee nyt Ruotsissa ja Venäjä on oman historiansa vanki sekin. Suomalaisten, presidenttimme, tulisi olla tässä Venäjän ja Ruotsin ymmärtäjiä samaan aikaan. Yhdysvalloissa tapahtuu sama ilmiö ja Trump on puolueineen helisemässä. Jotain olisi taas tehtävä ja äkkiä. Karavaanin on kuljettava koirien haukkuessa.
Tämä tiedeyhetisön yhteistyö paikallisten osaajien ja kulttuurin, hämäläisen korkean taidelasin, maailmalla arvostusta 1960- ja1970-luvulla valtavasti hankkineena, unohdettiin Hämeessä kokonaan. Vai onko sitä olemassakaan? Onko se vain harhaa, kirjoittajan intuitiivisen ajattelun houretta.
Suurin dinona tahtoo jäädä näkemättä, kun katsotaan jalkoihin ja haetaan muurahaisia, ötököitä, loiseläjiä. Dinosauruksen lantaa tonkien. Näin näyttäisi olevan tänäänkin rinnan kirjallisuuden ja koko ajan kasvavan uusmedian, digiajan kulttuurin ja tieteen sekä taiteen yhdistävän klusterin kohdalla.
Oleellista ei nähdä ja jos nähtäisiin, se kivitettäisiin hengiltä. Sen on siis pysyttävä vaiti ja hiljaa, hankittava ravintonsa puitten latvoista, korkealta.
Helsingin Sanomat sentään uskaltaa talousneroamme hakiessa etsiä muitakin kuin kansan valitseman Wahlroosin. Tosin heitä kansa ei tunne. Ei pidäkään tuntea. Kansa kun on jälkiomaksuja ja populistinen (popula) ilmiö ja jakaa äänensä ilmiöille, jotka eivät ole tästä ajasta saati tulevasta vaan menneestä. Se on pelkkää mölinää ja hälinää, menneen mailman muisto, kaikua jo ohi kulkeneesta.
Timo Soini, intuitiivinen ajattelija, sentään uskaltaa haukkua oman puolueensa ja äänestäjänsä tavalla, jollainen jonkun muun tekemänä veisi käräjille. On kerrankin rehellinen, oma itsensä, kun mitään hävittävää ei ministerillä enää ole. Rehellinen populisti, Apu-lehden toimittajan analyysiä lainaten. Jos ei olisi uskovainen olisi vaarallinen, Timo Soinia itseään lainaten.