Taidenäyttelyyn saati taiteilijan ateljeen sisälle astuminen on etenkin suomalaiselle miehelle korkean kynnyksen kysymyksiä. Tiedän tämän kun olen heidän kanssaan aiheesta jutellut ja jonkun taulunkin myynyt (www.clusterart.org). Taiteilija taas omien töittensä myyntimiehenä on maailman kehnoin kauppias.
Kun toisensa kohtaa korkean kynnyksen ylittävä suomalainen jurrikka ja omaa itseään häpeilevä kuvataiteilija ilmiö muistuttaa suomalaista mediaa, sosiaalista tai epäsosiaalista, jossa lauotaan totuuksia nimimerkin takaa tai ylpeillen osaamisellaan ja käyttäen sanoja, joita ei ole ikinä ennen käyttänyt tai käyttänyt tunnesanoina toimittajana, kirjailijana, väsyksiin saakka niiden tunnemaailman jo unohtaen, muita niillä manipuloiden poliitikkona eläen.
Ne ovat kuin suolaa heittäisi avoimelle haavalle. Kun Forssan Lehden jokamieskynäilijä kertoo, tosin muita lainaten, saksanjuutalaista kielentutkija Vistor Klempereriä, lahjakkaan tiedesuvun jäsentä, kuinka hänen ilkeilevät sanansa ovat kuin arsenikkia, pieniä pistoja, jotka nielaistaan huomaamatta, mutta auta armias kun aika kuluu ja niitä olet niellyt vuosikymmenet, myrkytys saa vallan. Vistor Klempererin serkku oli mm. Otto Klemperer, muusikko ja kapellimestari ja Vistor muistetaan etenkin postuumisti tulleista tunnustuksista ja kirjasta, jossa käsitellään natsiajan juutalaisen elämää säilyen hengissä.
Myrkyn kylväjien tuotteena syntyy mykkä yhteiskunta, vaiennut viulu, joka ei voi ottaa vastaan terroria, sen julmuutta, muuten kuin vaikenemalla. Syntyy syvä turhauma ja lopulta viha, katkeruus ja teot, joita ei itsekään oikein ymmärrä tai osaa selittää.
Näin maailmansotiamme on selitelty ja kansansurmia, keskitysleirejämme, saksalaisten turhaumaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen suuren työttömyyden ahdingossa, häväistynä. Hyvin lyhyesti vaikea asia kuvaten, sanoilla. Yhdellä virkkeellä paljon totuutta samalla unohtaen tai peitellen.
Taiteen tehtävänä on pyrkiä estämään tämä mykkyys ja arsenikin kylväjien aika jo ennakolta. Tuoda vastamyrkkyjä mykkyyteen. Helpottaa hengittämistä. Madaltaa kynnystä. Opettaa sanoja, jotka tulevat musiikin tai värien maailmasta. Tyrmätä perinteisten sanojen myrkky ja antaa sille vastamyrkkyä.
Sama siinä parantaa saman mutta taiteen kieli on vain paljon vanhempaa ja sen sanoma puhuttelee silloinkin, kun myrkyn kylväjä on saanut aikaan sanomatonta julmuutta. Jakanut kansakunnat ja kansat leireihin, vihanpidon ja syvän trauman helvettiin, suomalaisiksi kuppikunniksi, helvetin tulirotkoksi Forssassa valtuuston kokoustaan pitäen ja hengitystään pidätellen.
Kuka kantelee nyt ja kenelle, millaisia sanavalintoja käyttää tällä kertaa? Miten hallituksemme on Helsingissä myrkyttänyt yhteisöllisen mielen ja hajottanut oman sosiaalisen pääomamme ja sen muistin, yhteisen organisaatiomme, vuosikymmenisen tai -sataisen pitkän tien ja sillan kulkijat. Sukupolvelta seuraavalle periytyvät arvot, normit ja moraalin pääoman.
Valheille ei saa antaa valtaa, sanojen taakse kätketylle tekopyhälle liturgialle. Ihminen kun on valehteleva eläin. Valta on se mitä hän sanoillaan hamuaa. Hän haluaa hallita sinua. Myrkyttää sinut sanoilla, jonka vain taide voi purkaa, korkean kynnyksen takaa haettava vastalääke.
Vai miksi sinä luulet että puutarhaa hoidetaan, kukkia tuodaan haudalle? Etkö sinä ole sitä koskaan ajatellut, virsiä veisaavaa ihmistä ja kirkkosalin koristeellista taidetta, kristallien loistetta, ortodoksisen kirkkomenon ja messun tuoksuja. Kirkkopyhiemme värejä, liturgista laulua, urkujen huumaavaa voimaa, kuoron tuomaa taikuutta arkesi keskellä, laulettua rukousta.
Ajattele, kun nyt olet viisas ihminen, homo sapiens. Sinä synnyit juuri tuollaisessa ympäristössä, luolissa, miljoonia vuosia takaperin. Ja sinne sinä palaat kielellä, jota silloin ei vielä ollut ja jonka kuitenkin ymmärrät geeniesi ja takaraivon syvänä viestinä, aivan kuin kohtuun palaten.
Sitä kutsutaan klusteritaiteeksi. Joku vihaa sitä käyttäen juuri sanoja, vain muutamien kymmenien tuhansien vuosien takaa opituilla, myrkyn kylvön välineillään. Ihminen selvisi niillä toisesta ihmisestä, syntyi valehteleva ihminen, homo politicus.