Vaikka dementia onkin yleensä vanhuksien yleinen vaiva, on sen tunnistamiseen syytä antaa eväitä jo esimerkiksi keski-ikäisille henkilöille. Ruotsin johtava dementiatutkija Caroline Graff myös huomauttaa, että monien tiedossa ei ole edes sitä, että dementia voi iskeä nuorimmillaan jopa 20-30-vuotiaisiin ihmisiin.
Nuoria aikuisia ihmisiä kouluttaessani havaitsin, kuinka joillakin oli ongelmia ajajantajun ja lähimuistinsa kanssa. Kovin nuorina kaukomuistia ei luonnollisesti voinut ollakaan ja historian tajusta ei siten hajuakaan. Ongelmia oli myös asioiden suunnittelussa, järjestelykyvyssä. Tentteihin tultiin tietämättä mitään, vastattiin mitä sattui ja usein vielä asian vierestä. Tenttikirjaa ei oltu avattu, jos oli niin väärältä kohtaa ja harvoin sitä loppuun oli luettu. Luennolla oli nukuttu ja kapakoissa valvottu. Vasta tänään tiedän kuinka nämä nuoret potivat joko vaskulaarista dementiaa tai perinteistä alzheimerin tautia.
Kovin moni nuori tuli luennolleni ja kursseille pukeutuen yhtenään tyyliään hakien, huumorintaju oli satiirista sarkasmiin ja ironiasta surrealistiseen näyttelyyn. Jos siitä vähänkin mainitsi, levottomasta käyttäytymisestä, seurasi äkkipikaisia purkauksia, apatiaa ja levottomuutta joka levisi koko luentosaliin. Joku mumisi masennuksestaan ja söi siihen pillereitä oluella ne alas huuhdellen.
Moni kärsikin kenttäkursseilla ja ulkomaan retkillämme päihteitten käytöstä, sammui vääriin paikkoihin, oli etsittävä heitä kissojen ja koirien kanssa mitä oudoimmista paikoista vieraan maan kansalaisia vaivaten. Selvän kansallisen onomatopoeettisen kielemmekin ymmärryskyky oli hämärtynyt ja oli yritettävä muilla kielillä. Verbaaliset taidot olivat liki kadonneet ja seminaariesitelmien ja gradujen kyhäelmät oli opettajan kirjoitettava itse, välttyäkseen vihan purkauksilta. Vasta tänään tiedän, että nämä nuoret kärsivät joko otsa- tai ohimolohkon dementiasta.
Tänään, tavatessani näitä nuoria ikääntyneinä ja harmaantuneina vanhuksina, itseänikin vanhempina, yritän seurata vaihteleeko heidän mieliala edelleen, kykenevätkö päättelemään yksinkertaisia arkielämän tehtäviä, mitä aprikoivat tulevaisuudestaan, onko päivittäisten askareiden hoito vielä yhtä vaikeaa kuin nuorempana. Valtaosa tapaamistani vanhuksista on päässyt nuoruutensa vaivoista ja dementia on ikään kuin helpottanut. Sellainen on mieltä keventävä havainto. Oikein hyvää alkavaa työviikkoa.
Alzheimerin tauti
Alzheimer voidaan mahdollisesti havaita verikokeella, kertovat Washingtonin yliopiston tutkijat.
Vaikka dementia onkin yleensä vanhuksien yleinen vaiva, on sen tunnistamiseen syytä antaa eväitä jo esimerkiksi keski-ikäisille henkilöille. Ruotsin johtava dementiatutkija Caroline Graff myös huomauttaa, että monien tiedossa ei ole edes sitä, että dementia voi iskeä nuorimmillaan jopa 20-30-vuotiaisiin ihmisiin.
Dementiaa kutsutaan toisinaan myös ”omaisten sairaudeksi”, sillä potilaan lähipiiri joutuu kärsimään ja setvimään dementiapotilaan heikentynyttä muistia ja vointia. Erilaiset dementiatyypit vaihtelevat sen mukaan, mihin aivojen osaan vauriot kohdistuvat. Tässä ovat yleisimmät dementian tyypit sekä niiden yleisimmät oireet.
Noin 60-70 prosenttia dementiapotilaista sairastaa Alzheimerin tautia, jonka yleisimmät oireet vaikuttavat heikentyneeseen lähimuistiin. Myös suuntavaisto sekä ajantaju heikentyvät, mikä puolestaan voi aiheuttaa potilaalle runsaasti hämmennystä.
Vaskulaarinen dementia
Verenkiertoperäisessa vaskulaarisessa dementiassa aivojen verenkierrossa on muistiin vaikuttava, esimerkiksi veritulpan kaltainen häiriö. Häiriön sijainti vaikuttaa oireisiin, mutta usein potilaalla on masennusoireita, vaikeuksia tavallisten arkipäiväisten askareiden loppuun saattamisessa sekä ongelmia asioiden suunnittelussa.
Otsa-ohimolohkodementia
Tämä dementian tyyppi iskee useimmiten nuorempiin potilaisiin, ja sen syynä on aivojen etuosassa oleva vaurio. Otsa-ohimolohkodementian oireet tulevat usein kuin hiipien, ja ne alkavat useimmiten potilaan persoonan hitaalla muuttumisella. Potilas saattaa esimerkiksi vaihtaa pukeutumistyyliään yllättäen tai hänen käyttäytymisensä tai huumorintajunsa voi muuttua tyystin. Seuraavat oireet huomaa tavallisesti sosiaalisissa tilanteissa, sillä potilaan keskittymis- sekä arviointikyky voivat heikentyä ja hänestä tulee esiin äkkipikaisia ja kärsimättömiä piirteitä.
Otsa-ohimolohkodementia on usein hankala diagnosoida, sillä muille dementioille tyypilliset muistiin ja oppimiseen liittyvät oireet tulevat vasta taudin edetessä myöhäisempiin vaiheisiin. Oireita on kuitenkin tärkeää pitää silmällä, eikä niitä tule sekoittaa masennukseen tai unitautiin. Otsa-ohimolohkodementian muita oireita ovat muun muassa apatia, heikentynyt toimintakyky, levottomuus, vihanpurkaukset, empatian puute, ruoan tai alkoholin liiallinen kulutus, heikentynyt sanojen ymmärtämiskyky sekä heikentyneet verbaaliset taidot sekä yllättäen huonontunut kirjoitustaito.
Koska hakea apua?
Jos tunnet olosi hämmentyneeksi ja sinulla on yli kuukauden kestäviä muistiin ja muistamiseen liittyviä oireita, on parasta kääntyä lääkärin puoleen. Ongelman syy on hyvä selvittää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin siihen saadaan myös paras mahdollinen hoito. Aina oireiden taustalla ei tietenkään ole dementia, vaan esimerkiksi masennus tai häiriöt ruoansulatuksessa.
Voit myös kysyä itseltäsi seuraavat kysymykset:
1. Onko muistini edelleen niin hyvä, että selviydyn päivittäisestä elämästä?
2. Pystynkö yhä ratkaisemaan ongelmia, päättelemään asioita ja suunnittelemaan tulevaisuutta?
3. Vaihteleeko mielialani usein?
Mikäli vastaus joihinkin näistä kysymyksistä on erilainen kuin pitäisi, kannattaa asiasta käydä keskustelemassa lääkärin vastaanotolla. Kun oireisiin saadaan selvyys, voidaan niitä myös alkaa hoitaa asianmukaisella tavalla.
Lähde: www.femina.se/demens-hos-unga-de-har-symptomen-ska-du-inte-ignorera/” target=”_blank” rel=”nofollow”>Femina
PAULA KOSKI