Miten on mahdollista että yksi hoitaja, tässä tapauksessa mies, kykenee urallaan surmaamaan liki sata hoidettavaansa sydänlääkkeillä Saksassa, niin että kukaan ei sitä mukamas huomaa? Tai toinen hoidettava kulkee vapaana ja puukotta kymmenen naista ja pari miestä kolmen minuutin aikana Suomen Turussa. Jos kohdallesi tai vanhempiesi kohdalle sattuu tällainen hoitaja tai hoidettava, silloin sinulla on ollut huonoa tuuria tai hyvä tuuri hoitajien ja hoidettavien valinnoissa on loppunut.
Tällaisia hoitajia ja hoidettavia kun täytyy olla tilastojen mukaan paljon eikä heitä kukaan huomaa, ei edes halua huomata. Eihän heille makseta siitä palkkaa että seuraavat toisten hoitajien tapaa jakaa lääkkeitä tai kiertää maailmaa tappajina. Jos sellaiseen ryhdyt ja siitä huomautat, sinulle tulee pian todella ahtaat oltavat näiden myrkynkylväjien ja puukottavien hoivaajien kynsissä. Rajan vetokin kun näyttää olevan nykyisin vaikeaa. Kuka on hoitaja ja hoidettava, missä liikkuu raja näiden omituisten tapausten tulkinnassa jos normisto on kadonnut ja moraali rapautuu.
Ehkä sinulla on kokemustakin psykopaatista, joka huolehti ettei hänen tekemisiinsä puututa. Jos puututtiin syntyi yhdyskunta, jota voi kutsua vaikkapa helvetin tulirotkoksi. Forssalaiset kutsuvat kaupunkiaan tällä nimellä. En tiedä miksi. Ehkä sinä jo alat tietääkin minua paremmin. Elät eri tavalla kuin minä joka olen liki erakko ikääntyessäni.
Minulla on ollut aina taipumusta pitää etäisyyttä ihmisiin ja vastata kysymyksiin, joita ei ole tehty. Ne kun ovat niitä, joita pitäisi tehdä ja jotka ovat siksi kiusallisia vastattaviksemme. Sigmund Freud teki tällaisia kysymyksiä itselleen mutta niin teki myös Charles Darwin. Kirjoitin heistä luvun kirjaani Arctic Babylon. Sen voi lukea ilmaiseksi kotisivultani. On lukenutkin reilusti yli 100 000 seuraajaani. Kirja kun on jo yli vuosikymmenen ikäinen ja kotisivuni avaa miljoonat ihmiset vuosittain. Nyt tuon kirjani avasi vajaa sata lukijaa. Mistä voin tietää tämän? Koska olen utelias ihminen ja poikkitieteisenä tutkijana ammattini osaava. Megadatan tulkinnasta sinun ei ole tarvis tietää mitään. Se kun on mutkikas juttu ammattilaisellekin.
Minulla on professorin ja dosentin pätevyys useampaan yliopistoon ja tiedekuntaan. Olen väitellyt useammassa tiedekunnassa. Niin luonnontieteissä kuin ihmistieteissäkin. Kolunnut satoja ylipistoja eri kulttuureissa ja luennoinut kongresseissa. On mahdollista että se mitä kirjoitan on totta. Samalla myös omaa kokemustani ja siksi arvokasta. Tai sitten se tulee osoittaa vääräksi. Se taas vaatisi samaa polkua ja pätevyyttä kuin omani. Jos sitä ei ole, silloin sen osoittaminen vääräksi on vaikeasti uskottavaa. Johonkinhan meidän on uskottava jos emme ole uskovaisia. Siis tieteeseen ja sen tuloksiin sekä niiden hallintaan, ymmärtämiseen ja tuottamiseen, menetelmiin, nykysin megadatoihin ja niiden käsittelyyn, tulkintaan.
Mieti valitsitko vanhempiasi? Entä opettajasi? Et sinä mitään valitse, et tietäsi, tie se valitsee sinut. Jos olet elänyt vanhemmaksi, silloin se tie on ollut onnekas kulkea. Jos taas olet myrkyttänyt tai puukottanut, muuten vain vaikeuttanut muiden elämää tempuillasi, tiesi on yhtynyt joskus jonkun toisen tiehen. Kun arvostamamme, monen arvostama, sotamies Rokka tyhjensi aseensa lipasta venäläisiin tai ukrainalaisiin miehiin, Väinö Linnan kirjoittamassa sotaromaanissa, hän oletti kuinka onnea on kahdenlaista. On hyvää ja huonoa.
Ammutun miehen kohdalla hän totesi sillä kertaa polulle osuneen tuota jälkimmäistä ja oman tehtävänsä hän kuvasi työksi Linnan oivaltamana Rokan ammattina. Me pidämme tätä, Väinö Linnan julkaisua, ihan hyvänä kirjana ja katsomme itsenäisyyspäivänä kuinka se toimii elokuvana. Kirja on siis osa sosiaalista ja kulttuurista pääomaamme ja muistiamme, yhteistä kokemusta. Jos poikkean tuolta tieltä kirjoittaessani, luetun ymmärtäminen muuttuu vaikeaksi. En tee sitä tänne kirjoittaessani. Sitä kutsutaan tieteen popularisoinniksi.
Olen itse kokenut lääkemyrkytyksen kahteenkin otteeseen ja samalla myrkyllä hoitaen. Puututtiinko siihen, ei. Valitinko siitä. Kaikkiin mahdollisiin kohteisiin. Myös oikeusasiamiehen kansliaan korjaamaan ongelma maastamme. Myös sairaala lähetti vahinkotiedon lääkevahinkoja seuraavalle poolille. Poolin mukaan vahinkoja syntyy ja ne tulisi kestää lääkkeillä, jotka ovat kaupan ja hyväksyttyjä. Potilaskuolemat lääkevahinkoina ja hoitovirheinä kun ovat yleisiä, yhdessä yleisin kuolinsyymme. Se miten vahinko syntyy ei voi kauheasti kiinnostaa näin yleisessä ilmiössä aikanaan yhden miehen hoitamaa poolia ja sen miljoonia asiakkaita kirjaten. Teimme itse lääkkeemme varastaen muiden lääkevalmistajien osaamisen. Se oli villiä aikaa Suomessa. Nyt Nokia pitää tarkkaa lukua ettei sen osaamista muut varasta. Luovuus ja innovointi on sen tapa elää ja menestyä.
Kaikki potilastietoni katosivat sairaalasta yli sadan eri valtion tunnuksella paljastuneiden robottien käyttöön. Mistä tiedän sen? Koska tutkin asiaa ammatikseni. Puututtiinko siihen jollakin tavalla. Ei. Paitsi korjaten tukkeutuneet ja satojen miljoonien käyttämät välineeni tietomurron aikana. Ilmoitinko siitä. Kyllä, myös iltalehtien toimittajille, medioille. Auttoiko se. Ei. Mikä auttaa. Istun nyt sen sairaalan hallinnossa ja puolueen, jota ne pelkäävät. Etenkin nämä toimittajat. Umpirehelliset ja varmasti raittiit, jotka eivät käytä päihteitä ja lääkkeitä.
Ainut mitä he pelkäävät on myrkytys omalla kohdalla. Siitä kun kukaan ei tee sen illan lööppejä.
Kun kirjoitan näin, se on julkaistava muualla kuin Suomessa tai Forssan Lehdessä, Helsingin Sanomissa. Olen julkaissut Saksassa. BoD on julkaisija, joka julkaisee kun itse maksan ja se lupaa maksaa minulle jokaisesta myydystä kirjastani. Näin ainakin heidän ilmoituksissaan ja markkinatiedoissa. Hehän eivät lopulta toimi Suomessa lainkaan. On vain puhelinvastaaja ja yksi työntekijä jos sitäkään. Osoite kyllä löytyy Mannerheimintiellä. Onhan siellä Eduskuntatalokin eikä se aina auta vaikka kuinka toivoisi ja muuta luvattaisiin. Valehteleminen ei ole rikoslaissa kiellettyä eikä perustuslakimme puutu ihmisen kuolemansynteihinkään alkaen ahneudesta.
Oletko lukenut yhtään juttuani, julkaisua? Luultavasti. Usein tietämättäsi kuka ne on kirjoittanut. Olen kirjoittanut tuhansia artikkeleja ja sata monografista kirjaa. Pelkästään kotisivuani lukee nyt vuosittain noin puolen Suomen väkiluvun verran lukutaitoisia ympäri maailmaa. Useimmat yliopistojen kampusalueilla. Samaan aikaan koko tiedeyhteisömme julkaisuja, noin 50 kappaletta, avaa vain noin 150 000 internetin selaajaa. Siihen käytetään verorahojamme miljardeja. Eikö se ole outoa? Mukanahan ovat kaikki tiedekuntamme tieteilijät norsunluutorneissaan ja tutkijat tutkimuslaitoksissaan. Oletko itse käynyt niitä lukemassa? Et. Se kun olisi erittäin harvinaista sinulta. Keneltä tahansa lukijalta näitä sivuja lueskellen. Jonkun julkaisusarjan kohdalla tutkijat eivät näytä edes itse lukevan juttujaan. Useinhan niitä tehdään pätevöitymistarkoituksessa ja niissä on vain vähän täysin uutta ja ihmeellistä.
Kirjojani, etenkin englanniksi tuotettuja Amazon ja muut globaali jätit levittävät ympäri maailmaa. Niitä ostetaan myös käytettyinä. Kirjani löytää myös Harvardin kirjastossa ja tenttikirjana. Voit varmistaa sen avaamalla googlaten vaikkapa kirjan ”Social media economy and strategy”. Sitä ostetaan edelleen vaikka sen suurin myynti osui vuosikymmenen päähän, jolloin sen julkaisin, BoD julkaisi. Saksalainen kustantamo.
Tänään tuo kustantamo kertoo, omalla sähköisellä sivullaan, ettei ole myynyt yhtään kirjaa. Ei myöskään näitä jo toiseen kertaan myytäviä ja käytettyjä. Eikö maailma olekin omituinen ja siellä operoivat luovan työn loiset ihania. Jos joku teistä löytää ratkaisun, miten tätä voisi jotenkin oikaista ja korjata, se on Nobelin arvoinen teko. Odotan sitä tekoa. Sinulta. En itseltäni ensinkään. Ei minulla sellaista tautia ole. Tässä iässä. Olen huolissani, kuten sinäkin, Pohjois-Korean pommeista kohti Hokkaidoa ja pidän outona miestä, joka on käräjillä hukutettuaan ihmisiä kotikylässään. Ostaako Suomi hävittäjiä ja mistä on muiden kuin minun huolia sekin.