Osmo Kontula on esillä tänään pohtien hesarissa miksi suomalaiset naiset saavat orgasmeja vähemmän kuin miehet ja nuoret alle 30 -vuotiaat vähemmän kuin isoäitinsä. Toki paljon muutakin mm. hesarin kautta syntyvää uutta tutkimusta.
Hänen asiantuntemuksensa kattaa seksologian, seksuaalitutkimuksen, seksuaali- ja lisääntymisterveyden, kulttuurierot seksuaaliasioissa, seksuaalikasvatuksen ja nuorten seksin, parisuhdeasiat, perhe- väestö- ja seksuaalipolitiikan ja väestönkehitykseen ja syntyvyyteen liittyvän demografian sekä huumetutkimuksen.
Kontula on tunnettu Elina Haavio-Mannilan kanssa tekemistään suomalaisten seksielämää käsittelevistä tutkimuksista
Kysymys ja ihmettelyni liittyy tähän mahdottoman tärkeän tutkimusalan kapeaan osaajajoukkoon Suomessa. Kontulan nimi kun mainitaan aina, mainittiin jo 1960-luvulla, tässä yhteydessä ja hän on sentään minuakin vanhempi mies, kymmenen vuorokautta. Eikö aihe kiinnosta nuorempia lainkaan?
Toinen artikkeli taas ihmettelee, miksi suomalaiset muka tänään ovat puheiltaan karkeampia kuin aiemmin. Eihän meille ole koskaan muuta opetettukaan. Esimerkkinä otetaan 50-vuoden takaa television todella suosittu sarja ”Rintamäkeläiset” ja sen sanailu. Siinä kun ruma sana sanottiin niin kuin se on ja vuoropuhelu oli tätä suomalaista, jossa kursailtiin vain kahvikupin tyhjentämisessä jos nyt siinäkään.
Orgasmille löytyi tolkuttoman palon käsitteitä puhumattakaan sen hankinnalle ja hankkijoille sukuelimineen. Tutkija ei tätä ymmärtänyt kun oli Elimäeltä kotoisin ja herraksi koulutettu Helsingissä. Eikä tutkittavat tutkijan kieltä. Valehtelivat kainouttaan naisina ja miehet liioittelivat kuten vielä tänäänkin. Kun 1970-luvlla haastattelin suomalaisia, jopa sellainen käsite kuin ”sosiaalinen” oli monella tapaa ymmärretty. Joku saattoi jopa suutahtaa kun menit kysymään ”sosiaalisista suhteita”. Haastateltu kun ei harrastanut suhteita kommareitten kanssa.
Oletan että käsite ”sosiaalinen media” ei ole sekään sama kaikille meille sen käyttäjistä. Orgastisesta kokemuksesta nyt puhumattakaan.
Kolmannessa lehden artikkelissa on tehty huikea havainto kuinka takavuosien ja -satojen sananvapaus oli itse hankittava. Eivät sitä toki meille poliitikot tai virkamiehet hankkineet, päinvastoin jarruttelivat kuten tekevät tänäänkin. Se on upea havainto. Sen sijaan koko lehti tekee mahalaskun silloin, kun se alkaa nauraa brittilordille poliitikkona, joka ei osaa tätä meidän oppimaamme kieltä. Mitä nauramista ja koomista siinä on jos lapsi ymmärtää maailman sellaisen kun sen lapsena lähiyhteisössään on nähnyt ja kokenut. Afrikassa Saharan väärällä puolella suuren slummin kasvattina se on kokonaan toinen kuin Tampereella syntyen.
Samaa itsensä paljastajan sarjaa jatkaa Trump-kirjallaan vaimonsa kanssa ja avustamana tienaava toimittaja väheksymällä arvokirjansa päähenkilöä. Se on liian läpinäkyvää ja muistuttaa lasten leikkejä. Amerikan näköinen mies on haasteellinen hallittava sekä kirjan päähenkilönä että yhtenään väheksyttäväksi toimittajan kolumneissa hesarissa. Siinä on samaa hihittelyn makua kuin laskettaessa suomalaisten saamia orgasmeja professori Osmo Kontulan ammattina. Kuka muu tuohon rohkenisi hänen ohella? Sehän leimaa koko miehen loppuiäkseen vaikka muuta tekisikin. Suomen presidentin vierailu Yhdysvaltain presidentin kutsusta oli näytelmä vailla vertaa. Olimme ylpeitä kutsusta ja laskimme koska ja kuka oli sellaisen viimeksi saanut ja oliko ruotsalainen saanut lainkaan. Ei ainakaan Olof Palme aikanaan.
Miettikääpä mitä hyvä ystäväni ja aikanaan tiedekuntamme dekaani Erkki Susi-Pulliainen on tehnyt ammatikseen. Kun nimen eteen isketään epiteetti ”susi” tai ”seksi” silloin on miehen maine pilattu loppuelämäksi. Trump-Saarikoski sen sijaan on valinnut oikean aiheen ja ymmärtää mistä on kyse haettaessa nimen eteen arvostettua epiteettiä. Miestä, joka on kuin Amerikka itse. Suurin ja kaunein jolla on myös suuret kourat… Siinä on jo isäkompleksin makua.