Suomen Kuvalehti on havainnut yllättäen kuinka pääministeri, joka ei ole poliitikko ja jonka polveen on potkittava, jos hänestä sellaisen haluaa, ei ole myöskään johtava valtiomies kuten Sorsa, Aho ja Lipponen olivat aikanaan (SK 43). Sen sijaan hän mustuttaa kolmea edellistä pääministeriämme ja hallituksen matka katkeaa kuin kanan lento ennen aikojaan. Kolmesta ässästä ei ole jäljellä kuin jätkäpari ja hekin ovat oppositiossa.
Kun ihmisten valintoihin vaikuttavat tunteet, ei järki, kuten nobelistimme kertoi, ei tämä omamme vaan hänen jälkeensä valittu ja uskottava, teemme järjettömiä ja tyhmiä valintoja ja etenkin vaaleissa. Toki myös sijoittaessamme vähiä varojamme.
Käyttäydymme tunteitten viemänä ja olemme vaikeasti ennustettavia. Poikkeamme luonnon järkevämmästä ja tutkimuksin tunnistettavasta tavasta käyttäytyä. Nämä lait, luonnosta oppimamme, eivät päde meihin lainkaan. Olemme kehno evoluution tuote.
Siksi joku poliitikkomme ei usko koko evoluutioon. Miten se voi tuottaa näin kehnon ja maapalloa dramaattisesti muuttaneen lajin? Olivatko dinot sitten jotenkin fiksumpi tuote valtavine ruhoineen?
Nyt tunnepuolella pelaa lastaan odottava vanha presidenttimme ja häntä ei kehtaa haastaakaan, kun samalla loukkaisi hänen vaimonsakin tunteita ja samalla vähän omiakin. Lehti kuitenkin toivoo kolumneineen että hänet haastettaisiin. Siinä ei ole mitään uutta.
Näin lehden suurin uutinen on lopulta maaseudun täydellinen autioituminen ja saksalaisten tiedemiesten havainto lentävien hyönteisten katoamisesta. Muu on vanhan toistoa. Katoavista hyönteisistä Jukka Ukkola on tehnyt lehden loppuun sijoittamansa ”ötökättä” pakinan. Aloita siis siitä mihin Suomen Kuvalehti ja Ukkola lopettaa. Aloita aina siitä mihin muut lopettavat.
Omaa uutista tehdessäsi älä unohda lehden pääuutista, jossa Suomea uhataan ja uhka vaatii tiedustelua ja tiedustelu lakia. Pelko ja uhka kun myy otsikkona lehteä parhaiten.
Tarvitaan siis lisää valtuuksia valvoa kansaa ja heti. Uskaltaako joku poliitikoistamme kieltää tämän ja jarruttaa kehitystä näin pelottavaan suuntaan? Miksi ison veljen olisi valvottava meitä vielä enemmän kuin nyt jo tapahtuu? Siitä on tehty ihmiskunnan parhaat kirjat luettavaksemme. Se on siis samalla viihdettä.
Kun sama asia on sekä miellyttävää viihdettä että pelko ja uhka, vaara, syntyy ristiinviestintää. Sellainen viesti on vaarallista. Kun sitä tehdään kaiken aikaa ja osana kaupallista mediaa, kykymme ymmärtää viestin merkitys alkaa hämärtyä.
Kun emme tiedä, pitäisikö meidän hyökätä tai juosta karkuun, alamme suorittaa sellaisia vaistotoimintoja, jotka eivät ole järkeviä. Olemme kuin kanalintu, joka jouduttuaan tällaiseen tilanteeseen, alkaa kuopia kivistä asfalttia, ikään kuin hakien sieltä turvaa tai syötävää, jyväsiä. Kutsumme sitä sijaistoiminnaksi.
Nyt nämä kaksi asiaa, uhka ja sen välttäminen, esiintyvät rinnakkain ympäri maailmaa ja kertovat kaupungistumisesta. Juuri tämä metropolien valtava kasvu liittyy myös hyönteisten häviämiseen. Einstein kertoi kuinka hyönteisten, mehiläisten, katoaminen on merkki myös meille lopun alusta.
Se ei liity ilmastomuutokseen vaan hyönteisten käyttäytymiseen, niiden tapaan sekä suunnistaa että lisääntyä. Linnuilla on samanlaisia taipumuksia ja ne on opittu tuntemaan vasta omana aikanamme.
Kaikki tämä on osa sitä teknologiaa, joka ohjaa digiajan kieltämme ja jolla luontomme pelaa sekin sähkön ja magneettisten aaltojen hybridiyhteiskunnan yhteisellä pallollamme. Jossa hämäämme koko ajan toisiamme viestitystä vaihdellen.
Oikeammin opimme tämän kielen juuri luonnosta ja luonnon kautta, luonnonlakien mukaan toimien mutta samalla sotkien sen kielen, jota valaatkin nisäkkäinä käyttävät.
Onkohan tätä mahdoton ymmärtää. Valasta nisäkkäänä, joka palasi takaisin mereen? Pohdipa aikasi kuluksi mikä siihen mahtoi olla syynä. Miksi valtava nisäkäs palasi takaisin maalta mereen?
Samaan ympäristöön, josta se oli aiemmin noussut maalle ja eläen nyt miljoonia vuosia vanhempien, evoluutiossa sitä kehittymättömämpien kalojen ja jopa rustokalojen joukossa mutta käyttäen samaa, meidänkin jo hivenen tuntemaa viestitystä.
Palaa sitten maalle ja mieti miten mehiläinen lisääntyy tai miten muurahaiset suunnistavat. Entä ne jotka ovat saaneet siivet selkäänsä ja lentävät yli valtamerten valtavina pilvinä. Mieti sitten viestitystä, joka on tämän kaiken sotkevaa ja omaamme. Metropolien miljoonia valoja suunnistajan alapuolella.
Päivän media-anti kesäajan päättyessä vuonna 2017 – Suomi 100
Hämeen heimoliitto muuttaa muotoaan, kirjoittaa Forssan Lehti (29.10). Heimoaatteet ovat menneen maailman tuotteita. Lions Clubin miehet ovat taas raivaustehtävissä ja herättelevät talkoomieltä. Ihan hyvä ajatus mutta ei enää tästä ajasta tyhjenevän maaseudun kulttuurina.
Sen sijaan ajan hermolla on Sirkka-Liisa Anttila kirjoittaessaan ilmastomuutoksesta ja nälkävuosistamme. Siinä missä aika ajoi heimoliiton ohi nälkä on aina vieraanamme. Ruokajonot ovat tämän päivän asiaa ja maaseudun asia pelottavalla tolalla. Nyt näyttää siltä että olemme lopullisesti menettäneet etsikkoajan maaseudullamme. Se on katastrofi tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Liki pääuutinen sisäsivuilla on otsikko: ”Kiroilevat feministit – uusin vientituote.” Annina Luotonen on tutustunut belgialaisiin ja näiden kykyyn oppia suomalaisilta. ”Joka kerta kun kiroat patriarkaatin, enkeli saa jossain siipensä”, kirjoittaa lehti. Tuo uusi tuote ei kuitenkaan korvaa vanhaa, luonnonvarojamme maaseudulla ja niiden ylläpitäjiä.
Helsingin Sanomien kiinnostavin ja samalla mittavin artikkeli on sunnuntain lehdessä Martti Lutherista oman aikamme tulkitsijana. Tänään Luther ei tykkäisi soteuudistuksesta, kiykystä, yrmeistä papeista ja työnarkomaaneista. Maallistuneita kirkon rivijäseniä Luther sen sijaan arvostaisi.
Luther tykkäisi juoda kaljaa kavereittensa kanssa, kirjoittaa Anna-Stinan Nykänen. Lieneekö Matille sukua? Kun artikkeliin käytetään seitsemän täyttä sivua se on enemmän kuin koko Forssan Lehti. Siitä ne myös erottaa. Ero on huima. Hinta liki sama. Kirjailijavieras Dan Brown saa hänkin kolme sivua kuvausta henkilöhaastattelussaan. Forssan Lehti yrittää sivuuttaa saman parilla palstalla.
Helsinkiin vuonna 1973 saapunut balttipakolinen Uldis Grava jäi meillä mielipidepakolaiseksi. Syynä oli hermostuminen Neuvostoliiton ulkoministeriön ja Itä-Saksan suurlähetystön vastaanotoilla ja siitä alkanut tapahtumaketju. ”Joskus kun taistellaan vapauden puolesta, pitää ryhtyä epätavallisiin tai jopa laittomiin toimiin” kertoo Grava kylmän sodan ajan Suomesta.
Mies oli pian pitkien miesten ympäröimä mutta ei nyt sellaisessa vaarassa kuin Luther aikanaan. Martti Lutherin alkuperäiset vuoden 1517 teesien suomennokset, kaksi sivua ja 95 teesiä, kääntäjänä Juhani Forsberg (2017) on lehdeltä kulttuurihistoriallinen teko. Lämmin kiitos noista kahdesta sivusta. Aamen.
Sen rinnalla Hectorin aamulenkit ja kitkerän sotesopan nykyvaiheen kuvaukset ovat vähäistä viihdettä. Ne eivät vaikuta maanosamme historiaan ensinkään. Sen sijaan kirjailijaesittelyt ovat arvokkaita siinä missä Marko Junkkarin jäljittämä valtion suurin yksittäinen verotuloljen outo maksaja ja tämän valtion liki miljarditulon tarina. Se on narratiivisena kertomuksena ammattimiehen työtä.
Siinä missä meille forssalaisille tutun kiekkofilosofi Alpo Suhonen tapa puhaltaa pilliin. Hän haluaa olla nyt Suomessa ja kuva kotitalosta antaa ymmärtää puuhaa riittävän lähivuosiksi. Jääkiekon tila on kuitenkin huolestuttavampi kuin Suhosen omakotitalon.
Sen voisi myös vuokrata ja ryhtyä asuntosijoittajaksi vuokraturvan suojissa. Tämä aihe on Hesarin etulehden mainoksena ja myytävien kiinteistöjen sivut täyttävät puolet lehden lopusta. Tutustukaan niihin huolella. Ne ylläpitävät tätä mediaanne. Niiden painamiseen kun vaaditaan hehtaareittain metsää. Siellä missä honkia vielä humisee ja metsurit koneineen ovat osa häviävää maaseudun kulttuurimaisemaa.
Urheilusivuilla ei ole mainitaan Robert Heleniuksen saamasta selkäsaunasta nyrkkeilyillassa, jossa hän kohtasi viimeinkin alan ammattilaisen. Se oli surullinen loppu miehen komealle uralle. Aika aikaa kutakin. Joskushan tämän piti tapahtua ja ottaa tämä viimeinen askel kohti finaalia.
Oikein hyvää yötä ja siirtäkää kellojanne tunti kohti mennyttä juhannusta. Kesäaika päättyy ja myös tämä kolea vuosi on ollut edellisiä hieman lämpimämpi jopa meillä Suomessa. Niin lämmin tai lauha oli vuoden 2017 talvi tammikuusta alkaen.