Mikä on paskamaisin duuni Suomessa? Helsingin Sanomia tänään lukien se on ilman muuta pääministerin posti. Lehti käy läpi myös haastatellen Esko Ahon, Anneli Jäätteenmäen, Matti Vanhasen, Mari Kiviniemen, Jyrki Kataisen, Aleksander Stubbin, Juha Sipilän ja sisäsivuillaan myös Paavo Lipposen kokemukset. Jatkuva paine, kampittavat kaverit, pilkka ja iva, elämää virheiden pelossa.
Suomen kuluttavin työ, minuuttiaikataulu ja mahdottomuus keskittyä välillä myös ajattelemaan tekemisiään ja sanomisiaan, ympärillä gorillapartio pitäen erossa vaarallisesta rahvaasta.
Rehellisyyttä ja motiivia epäillään, lipsahduksia ei sallita, valheita levitellään. Suurin osa kansasta haluaa pääministerin epäonnistuvan, kiusaaminen muuttuu jatkuvaksi vainoamiseksi, pääministerin selviytyminen on tehty käytännössä mahdottomaksi. Taustalla on koko ajan viihteelliseksi muuttunut media.
Siis täysin paska maa ja johdettavaksi lukien Hesaria ja pääministereitten kokemuksia Suomessa pääministerinä IHMISENÄ IHMISTEN JOUKOSSA.
Jostakin syytä ymmärrän heitä hyvin. Maassa oli hetki takaperin Euroopan verisin sisällissota, talvisota joka oli liki kansanmurha sekin, liittyminen natseihin ja fasisteihin maailmansodassa, toipuminen näistä kokemuksista, jolloin itse synnyin ja suuret ikäluokat hetki aiemmin sotasukupolvena. Oma ura oli luotava tämän maan ulkopuolella, jos se oli tiedettä tai taidetta, kulttuuria ja nyt myös jopa urheilua. Suomessa ymmärrettiin ja arvostettiin vain fyysistä työtä ja aseet kourassa kulkien, puukko vyöllä nähtynä ja näin syntyi kiusaamiskulttuurimme. Jotain salaperäistä hakien ja tehden viihdettä tästä kätketystä, pontikkapannusta. Viina oli viisasten juoma. Kaikesta tästä syytettiin luterilaista ja pragmaattiseksi kuvattua uskontoamme, työkeskeistä kulttuuria ja luontoon sidottua maailmankuvaa, onomatopoeettista ja muusta maailmasta eristävää outoa kieltämme ja ties mitä huuhaata.
Suomi oli suljettu ja surullisten laulujen maa, jossa Spede Pasasen oloiset taiteilijat, koulussa reputtaneet, siis laiskat ja yksinkertaiset, olivat Uuno Turhapuron oloisina kansan suurinta taidetta ja viihdettä, kulttuuria. Lahjattomuutta alettiin ihailla, laiskuutta ja salajuopottelua. Ihmeteltiin miksi se ei viehätä Euroviisuissa muuta Eurooppaa. Turhapurohan osasi soittaa myös hivenen huilua ja oli Hollywoodissakin nähdyn näyttelijän isä ja kasvattaja matkalla pohjoiseen. Ei toki ohjaajanero Kiti Luostarinen Kiuruvedeltä. Nainen ohjaajana on outo juttu tänäänkin eikä kelpaa ylpeilyn aiheeksi. Kun sukututkimusta tehdään seurataan isän kautta hankittua sukunimeä ja sen periytymistä, ei toki geenien periytymistä, jossa mukana on myös äiti.
Vaikeasti traumatisoituneiden ihmisten elämä oli agraarissa maassa pakoa kohti Ruotsia, itse siinä mukana nuorena poikana eläen ja myös väitellen tohtoriksi kahdessakin yliopistossa ja useampaankin kertaan sekä pyydellen sitä näiltä traumatisoituneilta päihteitten käyttäjiltä anteeksi, katkerilta ja geneettisesti epigeneettisinä syntyneinä ja pimein geenein eläviltä pääministereitten kiusaajilta, vainoajilta. Populistisilta pulisijoilta hakien äänet heiltä valehdellen päin naamaa ja nauraen jälkeenpäin ulkoministerinä osoittaen, kuinka katolinen uskonto ja sen moraaliopit onkin ihan kiva tapa huijata Irlannissa sen tavan oppien ja suuria näkyjä juovuksissa nähden.
Kiusaamista ja vainoamista on pääministerin elämä, kertoo Mari Kiviniemi naisena, pyrkimystä muka selvitä käyttäen puuta ja päätä mutta ei ne yhteen kirjoittaen. Puupää komiikka, taide ja opiskelu kouluissa myi hyvin siinä missä myös demokratiassa, politiikassa. Huonon pään takia lopulta koko ruumis alkoi kärsiä ja syntyi poikajoukko vailla tyttöjen taitoja. Ja siitä nämä pääministerit saivat oman osuutensa, heidän isiensä ja heidän isoisiensä taidoista. Syntyi jopa äijäpuoluekin ja heitä palvovien ja hoivaavien naisten. Rentun ruusu oli se jota hoidettiin ja se kulutti monen hyvän naisen hengiltä. Ja nyt sitten ihmetellään, miksi pojat ryhmätyössä, kielissä ja matematiikassa, jäävät kauas tyttöjen taidoista. Jopa on omituinen ja vaikeasti löydettävä tuon visaisen kysymyksen vastaus.
Toimittajana pääsit heitä, näitä rötöstelijöitä pilkkaamaan ja se oli monen ratkaisu tietäen, kuinka korppi ei noki toisen korpin silmiä. Kun hissiin mahtui 12 ihmistä, herrahissiin rakenteellisen korruption tuotteina näistä vätyksistä miehinä alkoi olla tungosta. Niinpä pääministeri varasi siellä oman paikkansa muita vikkelämpänä poliittisen korruption tuotteena ja samalla muita kavereitaan palkiten. Puolueita oli kymmenittäin eikä yhdelläkään uskottavaa normistoa, moraalia saati arvoja, joista joku ottaisi selvää. Näin myös normisto ja sen opit moraalina rapautuivat ja elämä herrahississä helpottui. Ongelmana olivat vain yliopistot ja niissä sivistyvät naiset. Yhteinen kielikin alkoi kadota.
Toimittajia sen sijaan siihen hissiin mahtui suurine egoineen aina vain yksi kerrallaan. Narsismi ja sen häiriöt oli kansantautina tunnetuin ja juopottelu vain sen seurausta. Moni joi ihan vain unohtaakseen miksi joi. Ja syy alkoi olla akateemisissa naisissa. Kuten kautta maailman historian on aina ollut.
Syntyi uusi media, sosiaalinen ja kenen tahansa käytettäväksi. Tätä uutta median muotoa pelättiin, pääministeri pelkäsi sitä Suomessa. Uusi sosiaalinen media teki tästä mahdottoman maan elää pääministerinä. Kiusaaminen kun muuttui vainoksi ja mukaan tuli hybridi- ja kybermaailman mahdollisuus globaaliin sotaan ja venäläisen armeijan siirtymisen myös Suomeen sen jälkeen kun Yhdysvallat oli jo vallattu ja Trump presidenttinä, kirjoittaa nyt myös Suomen Kuvalehti (SK 46).
Jo 1980-luvulla KGB rekrytoi hyvissä asemissa olevia amerikkalaisia. Venäläiset etsivät narsisteja, joilla oli irtosuhteita ja jotka olivat lahjottavissa, kirjoittaa Suomen Kuvalehti ja tiesi kuinka näin kävi myös Suomessa. Naiset siellä olivat taustalla ja takana, tiesi lehti jo 1950-luvulla. Silloin sama lehti kirjoitti kuinka luontoa kesytettiin ja vihamielisenä alistettiin ihmisen käyttöön. Miehet tekivät insinööreinä ihmeitä ja opettivat yliopistoissa. Nainen ei voinut väitellä tohtoriksi. Näin meille vakuuteltiin. Mies oli seurakunnan pää, jota nainen vain ehkä saattoi hivenen kääntää. Jos nyt oli sen näköinen ja oloinen, eroottinen otus miehelle.
Presidentiksi tai pääministeriksi saattoi päästä vain tsaari Putinin kanssa samassa kuvassa sekä hakien tätä kautta globaalia edes pientä huomiota ja näkyvyyttä itselleen suomalaisena poliitikkona. Kansan syvää traumaa ja olematonta omanarvontuntoa tämä tuki ja presidentiksi valittiin henkilö, joka kykeni esiintymään maailmalla osana kuvaa tsaari Putinista ja hänen kaverinaan, kirjoittaa toimittaja Lauri Nurmi Lännen Mediasta ja Putin kortista (FL 25.11). Kekkonen sen käynnisti ja tunnettiin maailmalla kuvista kalastamassa ja metsästämässä Neuvostoliiton johtajien rinnalla ja mukana. Ilmiö oli ja on maailman historian onnistunein operaatio. Siinä nainen on väline, joka odottaa presidentille lasta. Väinämöinen on kesyttänyt Ainon.
Se on viimeinkin kuin vuosituhantista elämää kuningashovissamme, jossa kansa, se alamainen, kättelee Talvipalatsin portaikossa tsaariaan. Ja rahvas seuraa onko eliitillä puvut kunnossa, sukan saumat suorassa, tennissukat jätetty kotiin ja hämäläiset juhlivat näitä pukuja omassa pienessä kaupungissaan, käyvät ihailemassa ihmettä, jumalaisen näytelmän nähneitä vaateparsia, Sirkka-Liisa Anttilan vuosikymmenten saatossa kantaneena.