Forssassa on käynnistetty riitainen keskustelu Lotta Svärd patsaan pystyttämisestä Forssan torille. Käynnistäjä on paikallisen Lions klubin edustaja. Samalla hän on antanut ikävää palautetta kaupungistaan valtakunnan medialle (Ilta Sanomat 22.12, Helsingin Sanomat 24.12) tärvellen kaupunkinsa imagoa. Hän on luvannut samalla kaupitella ideaansa muille kaupungeille. Miksi? Millä tavalla Forssan kaupunki ja sen hallitus on vähääkään väheksynyt suomalaisten naisten osallisuutta sotiimme ja maanpuolustustyöhön. Päinvastoin, arvostamme sitä siinä missä koko kansan uhrimieltä jakamatta tätä mitenkään sukupuolen tai yhteiskunnallisen näkemyksen seurauksena.
Lotta Svärd -patsas (tai Lotta) on suomalaisen kuvanveistäjän Nina Sailon tekemä pronssiveistos Lappeenrannassa. Veistos on luonnollista kokoa ja esittää paksussa manttelissa ja muissa talvivarusteissa kuljetusta odottavaa lottaa. Lotan jalkojen juuressa on hänen varustekäärönsä. Veistos on paljastettu vuonna 1985. Siitä on myöhemmin tehty kaksi muuta valua, jotka ovat Turussa ja Tuusulassa. Oheinen teksi on suoraa lainausta Wikipediasta:
Patsaan hankinta ja sijoitus:
”Lotta Svärd -patsaan lahjoitti raumalainen talousneuvos Pauli Talvio, joka halusi kunnioittaa patsaalla lottien työtä ja myös edesmenneen vaimonsa muistoa. Patsaan sijoituspaikka muodostui ongelmalliseksi, koska aluksi lottapatsaalle ei tuntunut löytyvän tilaa yhdestäkään kaupungista. Lopulta Lappeenrannan silloinen kaupunginjohtaja Jorma Kölhi päätti luovuttaa lottapatsaalle paikan Lappeenrannasta. Veistoksen sijoituspaikka on Kirkkokatu 6:n puistikossa, lähellä suojeluskuntatalona toiminutta kivirakennusta.Veistoksen korkeus on 170 senttimetriä.
Lottapatsas paljastettiin 7. syyskuuta 1985. Patsaan luovuttivat Lappeenrannan kaupungille Mannerheim-ristin ritarit ja paljastuspuheen piti jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth.
Patsaan mallina oli Pauli Talvion vaimo Mirjami Talvio, joka oli toiminut lottana sodassa.
Myöhemmin Lotta Svärd -patsaasta on tehty kaksi toisintoa. Turun Seudun Lottaperinneyhdistys ry halusi lottapatsaan Turkuun, jonne se pystytettiin vuonna 2001. Turun patsas on Tuomaanpuistossa entisellä Turun kasarmin alueella. Patsas paljastettiin 21. syyskuuta 2001. Turun patsaan kanssa samaan aikaan valettu toinen toisinto on ainakin Lottamuseon puutarhassa Tuusulassa.” Helsingin Sanomien antaman tiedon mukaan (24.12) patsas löytyy ainakin kahdeksasta kunnasta.
Miksi siis etsiä sille vielä lisää paikkoja ympäri maata? Tiettävästi maasta ei löydy veistosta samasta aiheesta juurikaan kymmenittäin. Marsalkka Mannerheim ja Paavo Nurmi ovat poikkeuksia mutta ei heidänkään veistoksia joka pitäjästä löydy.
Miksi Forssa on otettu maalitauluksi uuden patsaan paikkana ja kuka sen ehkä tekisi ja miten se liittyisi edellisiin veistoksiin? Miksi Lions Klubin edustaja on mustamaalannut Forssaa (IS 22.12) ja sen mainetta patsashankkeellaan, jonka taustaa hän ei ole selvittänyt nähtävästi edes itselleen, saati globaalille järjestölleen (200 valtiota ja noin 46 000 osastoa, yli miljoona jäsentä) jonka nimissä hän toimii?
Miten järjestö, joka kieltää säännöissään tällaisen poliittisen toiminnan ja kotiseudun mustamaalaamisen, voi sallia tällaisen Forssassa. Miten ko. järjestöt, loukattu Forssan kaupunki, Lions järjestö, aiemmat patsaan toteuttaneet voivat sen sallia? Miten Forssa olisi voinut toimia ko. tilanteessa muuten kuin loukkaamalla näitä kaikkia tahoja toteuttaessaan ko. henkilön ”ideaa” ja joutuen lopulta myös ko. tahojen ja oman kaupunkinsa pilkan kohteeksi taitamattomuudesta? Vastuu kun oli kaupungin hallituksella hankkeessa, jota ei oltu valmisteltu lainkaan niiden tahojen kanssa, joita se koski hankkeen toteuttajina ennen Forssaan kaupunkia. Hankkeen näkyvin toteuttaja oli idean isä ja paikallinen media sekä siellä käyty raivoisa keskustelu kaikesta muusta mutta ei taatusti kuvataiteesta ja sen toteuttajista.
Tiesivätkö ja ymmärsivätkö idean esittäjät, mitä esittivät ja missä tarkoituksessa he alkoivat myöhemmin mustamaalata Forssaa, on heidän edustamiensa järjestöjen asia. Miten Forssan kaupunkia on loukattu (imagotappio) on taas Forssan kaupungin asia. Ilmiö kun muistuttaa amerikkalaiselle kulttuurille tyypillistä tapaa tekaista pyhiä henkilöitä ja herooisia sankarihahmoja saaden suomalaisen huijarin rakennuttamaan Urho-veistoksia suurine sankaritekoineen ja sille pyhitettyine päivineen alkaen pienestä kyläpahasta, jossa Urhoa alettiin pitää suomalaisten suurena pyhimyksenä hätyytelleen viinitarhoistamme mm. heinäsirkkoja.
Kuten kaupunginhallituksen puheenjohtaja on aiemmin esittänyt, asia tuli yllättäen ja täysin valmistelematta kaupunginhallituksen käsittelyyn pelkkänä ideana Lotta -patsaasta, jota laajennettiin myöhemmin myös muita kuin Lotta-Svärd -järjestön naisia koskevaksi. Yksikään kaupunginhallituksen jäsen ei toki vastustanut sellaisen veistoksen syntyä, jossa mukana on sotiemme naisveteraanien muistaminen ja varmaan olisimme hyväksyneet myös sotiemme aikaisten orpojen muistamiseksi tarkoitetut veistoshankkeet.
Kuka ne lopulta toteuttaa ja mihin veistoshankkeet sijoitetaan, on sitten kokonaan eri asia, eikä hallitus puutu kuvataiteen ilmaisuvapauteenkaan. Sen sijaan Urho -veistokset ja heinäsirkkojen hätyyttelijät poliitikkoineen eivät mahdu suomalaiseen sankaritarustoon kymmeniä kertoja samalla aiheella mediamyllytystä pyörittäen Suomen rajojen sisällä. Pohjois-Amerikasta hankitut mallit kuvataiteellemme eivät ole ainakaan vielä rantautuneet Forssaan aivan kaikessa laajuudessaan ja poliittisena viihteen medioissamme.
Se miten menestyt mediapelissä ja sen pyörityksessä muistuttaa lottoarvontaa. Takavuosina yhden median kautta jaettu tieto piti Lotto-tytön koko kansan suosikkina ja meillä oli vain yksi totuus. Tänään Lotto-tytöt ja lotat menevät sekaisin ja olemme moniarvoisen median armoilla. Se mitä seuraat ja mihin luotat palvelee totuuden asiassa ja muu on sitten valetta tai muunneltua totuutta. Paljon puhuttu medianlukutaito on sekin samaa sumutusta ja arvontakone ratkaisee, millaista tietoa onnistut kulloinkin saamaan tai valikoimaan tukemaan omaa maailmankuvaasi sekä mediamaailmaasi.
Matti Luostarinen, emeritus prof. dosentti, fil.tri, val.tri, kaupunginhallituksen jäsen
Ps
Oheinen oikaisu ei ikävä kyllä mahtunut medioittemme ylläpitämään hullunmyllyyn, jossa alettiin käydä läpi vuoden 1918 tapahtumia tavalla, joka kertoi syvän taantuman jatkuvan medioittemme sisällä. Jokainen tulkitkoon mistä tulee oikeaa tietoa ja missä oikea tieto vääristyy valheeksi ja media muuttuu tietoa valikoivaksi sekä sitä suodattavaksi trolliksi.