Presidentti piti puheen. Hän oli havainnut kuinka vaikein ongelmamme on kasautunut jo vuosikymmeniä. Kertoi meidän lähteneen hoitamaan sitä takamatkalta. Se että aikanaan valitsin biotieteet ja luonnontieteet yliopistossa syntyi tästä ilmiöstä. Se että omia opintoja oli laajennettava ihmistieteisiin, syntyi tästä ilmiöstä. Se kun tunnetiin toki jo silloin kun olin lapsi. Miksi hän ei tuntenut? Hänhän oli minua vanhempi ja syntynyt Salossa, lähellä Helsinkiä ja opiskeli juristiksi? Eikö tieto levinnyt Etelä-Suomeen samoin kuin Pohjois-Suomeen tai Itä-Suomeen?
Presidenttimme odottaa nuoren viehättävän vaimonsa kanssa vauvaa. Hän on minua vanhempi. Ajatus että alkaisin hankia nyt itselleni perhettä, kun minulla on nyt myös lastenlapsia, toisi mieleeni matkan, joka käynnistyy kohdallani takamatkalta.
Olen itse hakemassa presidenttiä, joka on minua nuorempi. Mieluummin lisäksi sukupuoleltaankin toinen kuin Kekkonen, Paasikivi, Mannerheim, Ryti, Koivisto, Relander..jne. Odotan myös, ettei hän lähde hoitamaan virkaansa takamatkalta, kuten Paavo Väyrynen, minua vanhempi. Hän kun joutuu hoitamaan sitä ajatellen itseään, nuoria lapsiaan, siis minun lastenlapsia. Ei presidenttejä saa valita jättäen väliin kokonaisia sukupolvia, juuri nyt useampiakin.
Tämä ei ole nyt minun juttuni ensinkään. Tämä on nyt ongelmineen nuoren naisen hoidettava. Sellaisen, joka hoiti maatamme 1500-luvun puolella ja tunnettiin ensin lapsikuninkaana, tyttönä. Hän sai aikaan enemmän kuin kymmenet miehet ennen häntä Ruotsin kuninkaina.
Olen kertonut heistä kirjassani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100. Eilen näimme tästä naisesta tehdyn ansiokkaan elokuvan. Vuonna 2015 valmistuneen ja Turun linnassa kuvatun. Kirjani ”Arctic Babylon 2011” kuvaa samaa aikaa ja samaa avainhenkilöäkin, deduktiivisen tieteen ihanteen oivaltanutta Rene Descartesin oppeja.
Tuon ajan nainen oli kiinnostunut maailman johtavan tiedemiehen ajatuksista ja kutsui hänet linnaansa. Häntä ei tunnettu runoilevana äitinä, vanhan miehen rinnalla äidiksi opiskelevana, vaan maamme vahvimpana kuningattarena. Kekkonen käytti näitä naisia rakastajattarinaan vain oppiakseen ruotsinkielen.
Jari Tervo, Kekkosesta kertova kirjailijamme, oli tämän havainnut hänkin ja hänen haastattelemat tutkijat. Hänkin, Kekkonen, laiminlöi opintonsa koulussa ja aloitti opiskelunsa takamatkalta. Sellaisia presidenttejä maa ei nyt tarvitse. Mieluummin vaikka reipas varaslähtö kuin takamatkalta maailmaa ja maata hoitavat kansakuntien johtajat ja juonittelijat.
Lainaan suoraan kirjastani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100″ sen alusta, jossa kerrotaan kuninkaistamme, keisareista ja presidenteistämme alustuksena ennen siirtymistä sadan monografisen kirjani eniten luettujen esseiden teksteihin. Siis kuningas Kristiinasta, eilisen TV-elokuvan tähdestä ennen juhlavuotemme päättymistä (sivut 45-47). Kirjan voi lukea ilmaiseksi kotisivultani (clusterart.org)
Kristiina
” Kristiina sai laajapohjaisen kasvatuksen kuten aikanaan Kustaa Vaasan vanhin poika. Jälleen kerran tähän pedagogiseen virheeseen perustui myös Kristiinan tuleva tragedia Eerik XIV tapaan. Hänestä olisi tullut hyvä Paavi mutta kuninkaana hän oli kehno.
Kristiina opetettiin ratsastamaan ja metsästämään kuten nuoret miehet. Hänen lahjakkuus ja tiedonjano herätti huomiota. Hän muistutti oman aikamme feministejä. Hän kirjoitti vaivatta latinaa, ranskaa, saksaa, italiaa ja hollantia. Lempeä opettaja perehdytti hänet teologiaan, filosofiaan, matematiikkaan ja astronomiaan, ei enää astrologiaan. Se hämmensi, kun vielä todettiin julkisesti, kuinka kuninkaallisen Majesteetin lahjakkuus ylittää hänen sukupuolensa ja ikänsä rajat. Tässä korostettiin juuri sukupuolta. Nainen ei voinut olla noin lahjakas. Kaikki viisaat olivat petolintuja, tuon ajan ajattelussa, joka periytyi myös omaan aikaamme.
Kun 18-vuotias nainen keskusteli kirjallisuudesta ja runoudesta filosofien kanssa, puhui ranskaa ja latinaa kuten äidinkieltään liki tunnekielinä, oli laajakatseinen kuten kokenut valtiomies, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna koki hänet kuin kruunun jalokiveksi, koriste-esineeksi uuden suuren valtion valtakunnanneuvoston pöydän päässä. Tällaisessa ajattelussa mikään ei menesty niin kuin menestys ja tämä virhe on myös oman aikamme ajattelussa elävä harha.
Kuningatar oli päättänyt pysyä aviottomana ja järjesti serkkunsa Kaarle Kustaan kruununperijäkseen. Tämän jälkeen kuningatar päätti antautua täysin kulttuuriharrastuksilleen. Tärkeäksi henkilöksi kohosi deduktiivisen tieteen filosofian kehitellyt ranskalainen Rene Descartes. Olen kirjoittanut tästä vaiheesta paljon kirjassani Arctic Babylon. Kirjan avaaminen vaatii tässä myös historian tuntemusta.
Descartes on peräti avainhenkilö kirjassani Arctic Babylon. Syntyi tiivis suhde tiedemieheen niin kauan kun tämä eli kuningashovissa. Kuningatar Kristiina tunsi nyt kuitenkin sellaista, joka oli muulle Euroopalle tuntematonta kiitos Descartesin luentojen.
Kristiina alkoi kehittää hoviaan osana Euroopan johtavaa tiede- ja kulttuurikeskusta. Barokin ajan taidetta ja rikkauksia virtasi voitetuista valtioista Tukholmaan. Hovin osuus menoista paisui paisumistaan. Baletti, oopperat ja turnajaiset viehättivät kansaa ja nuoria ranskalaisia aatelisherroja. Johtoon nousi heistä Johan Adler-Salvius “homo-novus”. Hänen kuoleman jälkeen Kristiinan kyky hahmottaa suurvaltapolitiikka alkoi rapautua. Ilman paimentaan lampaat eivät ole katras ja Kristiinan perintö jäi liian vaatimattomaksi.
Kristiina alkoi suunnitella luopumista kruunusta. Hän oli taipuvainen uskomaan Erasmus Rotterdamilaisen opin “Missä luterilaisuus astuu sisään siellä kävelee tiede ulos”. Kristiina halusi palata katolisen kirkon helmaan ja jättää kruununsa. Syntyi haikeat jäähyväiset, matka Roomaan ja elämä, jossa kirkonmiehet, kirjailijat, taiteilijat ja taiteentuntija sekä myös tuon ajan poliitikot, Paavia myöten, vierailivat Kristiinan vastaanotolla. Se oli Rooman “Kristiinan kausi”. Kristiina oli katolinen mutta ei välttämättä kovin hyvä sellainen. Vihkiytyminen politiikkaan säilyi, oli sisään kirjoitettu pakkomielle ja sellaisena arvokas osa omaa kulttuuriemme myös tänään.
Kristiina haudattiin Pietarinkirkkoon ja hänen taide- ja antiikkikokoelmansa, kirjasto ja käsikirjoituskokoelmat hajaantuivat ympäri Eurooppaa museoihin, arkistoihin ja yksityisten keräilijöiden haltuun siinä missä Rene Descartesin deduktiivisen tieteen ihanne, inkojen ja mayakansan kerätyt aarteet hänen löytämänään tieteenä ja niiden sijainti tulevissa Euroopan tiedeakatemioissa. Näin myös Turun yliopisto sai alkunsa ja myös kosketuspinnan tieteen deduktiiviseen ihanteeseen.
Turun yliopisto perustettiin suurin juhlallisuuksin Kristiinan ollessa 14-vuotias. Perustajia olivat Pietari Brahe, Jöns Kurki, Turun piispa Isak Rothovius sekä etenkin Axel Oxenstierna, joka oli tyytymätön Tarton yliopiston Johan Skytten aikaansaannokseen. Yhdentoista professorin joukossa oli vain kaksi Suomessa syntyneitä: pyhien kielten professori Martinus Stodius sekä fysiikan ja kasvitieteen professori Georgius Alanus.
Seuraajansa Martinus Stodius sai Isak Pihlmanista, jonka Tytär Anna oli naimisissa Torten Tawastin kanssa ja heidän tyttärensä sai tyttären, jonka isoäiti oli Elisabet Ståhlberg, Georg Ståhlbergin tytär ja tulevan ensimmäisen Suomen tasavallan presidentin juuria Suomessa.
Syntynyt tytär oli oman isäni isoäidin äiti. Näin suvut siirtyivät Ruotsista ja kohtasivat Suomessa myös tulevat presidenttisukumme ja idästä lähteneen Luostaristen (kloster) suvun ja Viipurin raivokkaat Tawastit.
Oma sukunimeni periytyy taas luostarilaitoksesta Valamosta, siis kreikkalaiskatolisesta ja ortodoksisesta Bysantin kulttuurista, äitini kohdalla kustavilaisesta Kuopiosta. Isoisäni veli Ilmari Luostarinen oli taas asuttamassa Karjalan evakkoja Enso Guzeitin pääjohtajana valtion maille ja käynnistämässä myös Lapin koskien rakentamisen kirjoittaen Pohjolan Voiman perustamisasiakirjan sotavuosien alkaessa.
Myöhemmin koskisensuojelulait ja rakentamisen päättäminen siirtyi seuraavalle polvelle johtaessani Kemijoen ja Iijoen koskisodat päättäneitä tutkimuksia. Tuolloin päätöksiä tehtiin jo oman aikamme poliitikkojen toimesta, jossa presidentin valta oli kaventumassa ja valtaa käyttivät puuta jalostavat yhtiöt, voimalaitosyhtiöt, ei enää niinkään hallitsija, presidentti, vaan edustuksellinen demokratia alkaen pohtivan ja filosofisen Mauno Koiviston presidenttikaudelta.
Hän sai koulutuksensa Turun yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiologian laitoksessa. Laitosta johti forssalaisille erityisen tuttu Lounais-Hämeen ”maakuntalehden” perustaja, tyhjätasku nuori mies perustaen Turkuun myös oman laitoksensa ja häntä seurasi dekaanina ja laitoksen esimiehenä myöhemmin professori Erkki Asp, kansakoulun opettaja alkujaan. Osa yhteisistä julkaisuistamme on mainittu tämän kirjan (Finland’s big year 2017 – Suomi 100) lopussa.
Oulun yliopistossa, sen maantieteen laitoksella julkaistut työt ovat professori Uuno Varjon perustaman laitoksen aikaisia ja myös hänen tieteelliset juurensa ovat Turun yliopistossa. Sen sijaan julkaisut, jotka ovat Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja nykyisen Luonnonvarain tutkimuslaitoksen (LuKe) ajoiltani, ovat Helsingin yliopiston peruja ja siis nuorempia. MTT täytti hiljattain 100 vuotta ja sen tutkijoina on toiminut myös presidenttejämme ja ministereitä, vuorineuvoksia jne. Aivan tavallisia duunareita ja ensimmäisen polven akateemisia, jotka ovat puolueittensa palkitsemia.
Toki heitäkin, Suomen hallitsijoita, presidenttejä, näki vielä 1960-luvulla jo Ruotsin vallan aikana perustetussa Lapinlahden kestikievarissa ja Lapin kelomajoissa, renessanssiruhtinaan tapaan eläen ja Suomen maaseudun tai Lapin koskisotien historiaa selvittäessäni. Niidenkin historia kun oli lopulta tässä ajassa, Kristiinan serkun Kaarle X Kustaan toimissa. Muutama vuosisata on kovin lyhyt aika kansakuntien historiasta kirjoitettaessa ja Suomessa me törmäämme silloin myös omaan henkilöhistoriaamme ja sukupuumme rakenteisiin, geneettiseen perimäämme.
Valloitukset Euroopassa jatkuivat ja toivat Suomeen sotia sotien perään ja itsevaltiuden paineet, jotka presidenttiyden aikana kulminoituivat presidentti Kekkosen virkakaudella. Oltiin siirtymässä Kekkosten kauteen mutta kuninkaitten vallankäytön sokaisemassa Ruotsisuomen monarkiassa 1600-luvun alkaessa.”
Me emme kaipaa enää uusi kekkosia vaan oman aikamme Kristiinan, joka keskittyy virkansa hoitoon Suomessa, eikä haikaile Brysseliin, kuten Kristiina katolisen kirjon helmaan ja Timo Soinin tapaan kansansa pettäen. Meitä kun on petetty näin kauan ja olemme näin pahasti takamatkalla ja taantuneina etenkin valtaisan maaseutumme osalta.
Vai miksi Forssan kaltaiset aikanaan kukoistavat talousalueet ovat tyhjeneviä kyliä kartanoineen, kun ne olisivat voineet kasvaa Helsinkiä tärkeämmiksi talousalueiksemme. Pohtikaa, miksi Oulu köyhän Kainuunjoen suistossa kasvoi puolen Suomen pääkaupungiksi ja samaan aikaan Iin kunta jäi kyläpahaksi vauraalta Koillismaalta vetensä saavan Iijoen suistossa.
Tai Tornio ja Haaparanta, Kemi liki puolen Suomen ja Ruotsin läpi virtaavien jokisuistojen kaupunkeina katosivat pieniksi kyläpahoiksi historian hämäriin vaiheessa, jolloin poliittiset päätökset, kuninkaat ja keisarimme, presidenttimme, tekivät omituisia ratkaisujaan. Ne ratkaisut kun muuttivat maamme sellaiseksi, jossa nyt koemme elävämme takamatkalla, joka pahenee sukupolvelta seuraavalle ja jota nykyinen presidenttimme päivittelee uudenvuoden puheessaan. Virheethän kumuloituivat sukupolvelta seuraavalle ja lopulta sisällissodiksemme, jossa maaseudun miehet kelpasivat vain tykinruuaksi.