Pakanamaa vaatii aina uhreja. Se uhraa jonkun ja yleensä kiusatun. Kristinoppi syntyi kaatamaan tämän pakanallisen menon. Pakanamaan media toi sen takaisin käyttöömme. Se tuli kuin varkain sosiaalisen median siivin ja Facebookin harmittomassa asussaan. Se koukutti meidät ja meistä tuli sen orjia.
Se vei mukanaan muut mediamme ja olimme maksamassa sanavapaudestamme hintaa, jota emme koskaan aiemmin voineet edes kuvitella kykenevämme maksamaan. Se vei meiltä sielun.
Kirjoitin tästä kirjan ja varoitin ilmiöstä. Se on julkaistu samana päivänä kun täytin 60-vuotta. Juhlajulkaisuna nimellä ”Social media economy and strategy”. Se on vähän vaikea mutta niin on aihekin. Siinä on suomenkieliset tiivistelmät. Maailman onnellisimmilla kansalle tarkoitetut ja juuri heidän kielelleen ne kääntäen. Se ei suju sanasta sanaan käännöksenä ensinkään. Alusmaan kulttuuri ja onomatopoeettinen kieli ovat muuta kuin emämaan kulttuuri kielenämme. Tästä on puhuttu vähän. Se mistä vaietaan siitä pitäisi tehdä suurimmat otsikot.
Otan esimerkit tästä päivästä. Kirjaa kun et voi enää ostaa, kuten hetki takapetin Amazonilta ja muilta maailman jättiläisiltä. Sitä ei enää myydä. Ei mitään muutakaan kirjaani. Kysy itseltäsi, miksi? Minä kysyin hämäläisiltä poliiseilta, tein pyynnön tutkittavaksi petoksena. Eivät tutki.
Jotta saamme sanoa jotain netissä, me luovutamme kaikki muut ihmisoikeutemme tälle valtiaalle, jonka aivot ovat sosialistin mutta sydän kapitalistin. Ei päinvastoin. Hän on valmis sosialisoimaan kaiken, myös oikeutesi sanoa jotain, luovuutesi ja tunteesi, kaiken, tekemäsi työn ja oppimasi, normiston ja moraalin, salatuimmat unesikin.
Ja hän myy sen edelleen ja hoitaa myös tapasi ajatella, äänestää vaaleissa, aivan kaiken. Jopa tapasi nähdä unesi. Minulta hän vei jo sairaalan säilyttämät tiedot ja möi ne 200 valtiolle reaaliaikaisesti yhdistäen ne muihin minusta löytyviin tietoihini. Siitä on turha valittaa. Olisi löydyttävä uskottava poliittinen tukija. Rakenteellinen korruptio kun vei maailman onnellisimman maan suohon tutkijoineen.
Hän, Facebook ja rakenteellinen korruptio, on ottanut Jumalan paikan elämässäsi. Jos teen sitä ilmoituksen poliisille, se on turhaa. Sekin on myynyt kaiken mitä sillä oli myytävää. Poliitikot möivät ensimmäisenä. Oikeuslaitos on osa sitä kun siirrymme sähköiseen mediaamme ja sen hybridiin. Olemme taas orjia. Vapauden hintana oli orjuus. Maailman onnellisin kansa on ollut aina alusmaa ja sopeutui tähän muita helpommin. Tervetuloa maailman onnellisimman maan kansalaiseksi.
Pakanamaa vaatii aina uhreja. Se uhraa jonkun ja yleensä kiusatun. Kristinoppi syntyi kaatamaan tämän pakanallisen menon. Rene Girard, ranskalainen akateemikko, kirjoiti tästä tärkeimmät teoksensa esitellen väkivallan ja uskonnon yhteydet, mimesiksen ja kristinopin poikkeavuuden, terrorin synnyn. En käy sitä enää toistamaan yhtenään jokaisessa kirjoituksessani.
Pakanamaan media toi sen takaisin käyttöömme ja vei meidät takaisin orjuuteen kiitos sosiaalisen median ja Facebookin synnyn rinnan islamilaisen vallankumouksen, vuoden 2011 tapahtumien jälkeen. Arctic Babylon 2011 on kirjani tuosta hetkestä ja sen synnyn esittelystä.
Perinteisessä mediassamme suuret uutiset ovat pieninä otsikkoina. Otan esimerkin. Tällainen uutinen tänään oli Ruotsin teatterin uudistaneen Benny Fredrikssonin itsemurha. Miksi se oli pieni uutinen? Hänhän oli kohumedian suurin uutinen jo kauan Ruotsissa. Miksi uutinen hänestä oli niin hankala myös suomalaiselle mediallemme?
Miksi maailman onnellisin kansa seuraa Ruotsia kaikessa? Fredrikssonia ei syytetty mediakohussa naisten ahdistelusta. Miksi uutinen hänen itsemurhastaan on niin pieni? Häntähän syytettiin vain lepsusta tavasta johtaa, joka salli ikäviä ilmiöitä Ruotsissa. Se on hirveän surullista. Itsemurha.
Sanoo nykyinen johtaja Sture Carlsson. Sai haavan jota ei voinut lääkitä. Perheen edustaja antaa lyhyen lausunnon. ”Perhe on murtunut rakkaan aviomiehen, isän ja isoisän poismenon johdosta ja pyytää yksityisyytensä kunnioittamista.”
Maailman onnellisimman maan media ja sen lukijat ymmärtävät mistä on kyse. Meillä on vain yksi ”hän” -sana. Heillä Ruotsissa kolme. Han, hon ja hen. Hen tuli mukaan kun sitä Ruotsin akatemialta vaadittiin. On vaadittu suomalaisiltakin. On pystyttävä erottamaan ja merkitsemään kaikki ihmiset ja yhtä ihmistä, sukupuoletonta, puoltavat oli pantava tilille, ristiinnaulittava.
Forssa Lehdessä, mielipidesivulla, teologian tohtori ja dosentti on havainnut tänään, kuinka Jeesus hyväksyi naisen miehen rinnalle ja ohikin. Hän huolehti äidistään myös ristillä roikkuen ja näyttäytyi kuolemansa jälkeen ensimmäisenä naiselle. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Hän senkin ohjeen antoi naisten kivittäjille, naista alistaneille huorahtaville juopoille miehille, kaksinaismoraalillemme.
On varottava siirtymää kristinopistamme takaisin pakana-ajan uskontoihin. Aina me kuitenkin johonkin uskomme. Tieteeseen, jos ei mihinkään muuhun. Se on uskontona koko ajan muuttuva, epätosi ja valheellinen moraalioppina ja normistoksemme. Jotain vankempaa kaipaamme. Geenimme kaipaavat, oli
kulttuuri mikä tahansa, kirjoitti tärkeimmät työnsä antropologian ja sen strukturalismin isä geenejä tosin juuri tuntematta. Nyt kyllä tunnemme.
Hollywood -maailmaan ei taas sellainen tiede mahdu. Kirjailijoista tyypillinen Hollywoodin halveksima oli Saul Bellow. Hänenkään nimeä ei löydy viihteen paksusta laulukirjasta. Frank Sinatra ja Edith Piaf löytyvät. Samaan aikaan syntyneinä ja vuosisataista juhlaansa viettäneinä vuonna 2016, kaikki kolme.
Saul Bellow törmäsi uuteen aikaan, sosiaalisen median ilmiöön, johon hänen kriittinen olemassaolon ”seksistenssi” filosofisena kysymyksenä, jonka hän ironisoi sitä elämää vasten, jota romaanin päähenkilö eli, ei toiminut korrektilla tavalla. Se ei sopinut aikaan, jossa Saul Bellowin oman elämän ongelmana olivat naiset, hänen elämänsä siunaus ja taakka. Avioelämässä hysteeriseksi muuttuva päähenkilö kertoo, kuinka naiset syövät vihreää salaattia, mutta juovat ihmisen verta (Herzorg 1964). Upea romaani mutta ei sovi tähän maailman aikaan.
Tänään medioissamme suuria otsikkoja saa mies, joka kertoo olevansa Isisin soturi ja vihanneensa maailman onnellisimman maan kansalaisia. Turun torilla heitä puukottaen 18. elokuuta viime vuonna.
Nyt Espanjaa riivaa sananvapautta koettelevat taiteilijat, rap-artistit. Facebookin taas tiedetään keräävän meistä tietoja, joita se myy edelleen ja käyttää omiin tarkoituksiinsa. Ne ovat poliittisia ja kaupallisia, voivat olla muutakin, kertoo alan professori ja on oikeassa.
Hän sanoo, kuinka kyseessä on vain jäävuoren huippu, jonka tunnemme ja näemme. Kirjoitin aiheesta kirjan ”Social media economy and strategy” jo kauan sitten. Sitä ei saa myydä enää lainkaan. Siinä sananvapaus Suomessa se tulkiten ja antaen saksalaiselle kustantajalle. Se ei polta enää vain kirjoja vaan myös sähköiset kirjat venäläisen naisen avustamana.
Nyt näitä kirjojani on mahdoton saada enää mistään. Miettikääpä miksi. Onko minulla sananvapautta ja auttaako kantelu poliisille Hämeessä? Alkaako poliisi tutkia aiheita, jotka ovat ihmisoikeuksiin liitettäviä. Ei tutki. Nyt tutkitaan maan arvokkainta miestä Jari Aarniota. Hän haluaa vapaaksi. Mistä? Hän on oikeuslaitokselle ja suomalaisille, maailman onnellisimmalla kansalle, kaikkein arvokkain mies oikeuslaitoksemme historiassa. Näin me arvotamme maailmamme. Se on sairas maailma oikeutta jakamassa.
Wahlroos muutti Ruotsiin saadakseen siirtää osakkeitaan lapsilleen ilman veroja. Suomeen hän siirsi pankkinsa samasta syystä. Suuria otsikkoja oman aikamme mediassa. Me juhlimme tätä. Sosialistin päätä ja kapitalistin sydäntä.
Ikean perustaja Ingvar Kamprad taas siirsi yhtenä maailman rikkaimmista puolet omaisuudestaan Pohjois-Ruotsin ja sen yrittäjyyden kehittämiseen. Miljoonamiehellä oli kapitalistin järki ja sosialistin sydän, pohtii kolumnisti Pekka Mauno Forssan Lehdessä.
Kas kun on saanut lehdessä itselleen tilaa. On siis ihmisiä, jolla tämä järjestys on kohdallaan. Ei nurin päin arvonsa ja järkensä nyrjäyttäen, sosialistin aivoja ja kapitalistin sydäntä kantaen taakkanamme maailman onnellisimmassa valtiossa viihtyen.