Miksi Jussi Halla-aho on tutkimusten mukaan nuorten kohdalla ylivoimaisesti suosituin poliitikkomme? Siihen on varmaan useitakin syitä. Miksi Halla-aho käytti oman aikamme medioita jo paljon ennen muita poliitikkojamme? Miksi hän on punainen vaate perinteiselle medialle? Miksi perinteinen on aina käärmeissään uudelle ja visioivalle, innovatiiviselle ja uudistavalle? Miksi perinteinen media vihasi raivokkaasti syntyvää sosiaalista mediaamme? Olen kirjottanut siitä kirjassani, joka syntyi jo yli kymmenen vuotta takaperin. Suomessa sitä ei saanut julkaista. Se on ollut oppikirjana yliopistoissa Yhdysvalloissa. Nyt kirjani ovat kaikki loppuunmyytyjä. Siihen täytyy olla joku selityskin. Miksi niitä ei paineta lisää?
Ilmiö on ikivanha ja sen olemassaolo on toki tiedetty aina. Tosin nyt reaaliaikaisessa maailmassa se sai uuden sisällön ja rakenteen. Se selittä paljon sellaista, jota ei aiemmin edes tunnettu ja selitettiin liki noituutena. Uuden tuleminen kun vie vanhalta asemat ja vallan mutta myös konventionaalisen elämänmenon. Ylempi keskiluokka peittää sen ja pyrkii estämään sen leviämisen monin eri tavoin keskiluokan, tai alemman keskiluokan käyttöön. Vanhat mediat liittivät jo varhain Jussi Halla-ahoon blogin ja sosiaalisen median sekä uuden hybridiajan kaikki pelot, ruokkien niillä myös äänestäjiämme. Halla-aho oli ongelma jopa populismilla ratsastavalle Timo Soinille.
Onko Halla-aho luova ja innovatiivinen visionääri, älykäs julistaja, jonka luokittelu ei näytä oikein onnistuvan omaa asemaansa pönkittävältä vanhalta vallankäyttäjältä? On siis mustamaalattava, kiusattava, pilkattava, pyrittävä mitätöimään. Sellaiseen lähtee mukaan nykyisin vain puolueuskollinen vanhus ja menneen maailman asemiaan puolustava poliittinen liike ja sen siivellä elänyt mediamme. Yhteinen vihollinen yhdistää ja se henkilöityi Jussi Halla-ahoon. Kyse oli vanhasta konventiosta ja näiden asemien puolustamisesta uudessa reaaliaikaisessa taloudessa ja sen sosiaalisissa rakenteissamme. Ei sen ihmeellisempää kuin koulukiusaajan tapa torjua lahjakkaampi opiskelija mutta nyt vain uudessa digiajan hybridissä. Sellainen istuu kiusaamiskulttuuriin, sen sisäistäneisiin ikäluokkiin, eikä sitä edes ihmetellä. Muuta kun ei edes osata.
Asia on tiedetty aina. Sillä on ikivanhat taustat ja teoriat tukenaan. Miksi sen tunnustaminen on medioillemme ja politiikan tutkijoillekin niin vaikeaa? Varmasti Jussi Halla-ahoa on kiusattu jo kouluaikanaan. Hänhän erottui jo silloin suuresta massasta edukseen. Toki tiedettiin, opettajat tiesivät, kuinka Halla-ahosta tulee tiedemies, asiansa loistavasti argumentoiva ja hän väittelee tohtoriksi. Se että hän on nyt mukana politiikassa, on oman aikamme ilmiöitä. Se suosii ja hakee myös introvertteja uudistajia ja visionäärisiä pohtijoita. Pelkkä populistinen pulina tai poliittinen retoriikka ei yksin riitä. Sillä on oltava myös sisältö ja kyky löytää kanava, joka ei estä sen levittämistä. Yhdysvaltain presidentti löysi sen myös ja käytti ohi perinteisen mediamme. Juuri nyt hän on suositumpi kuin Obama ensimmäisen vuotensa lopussa. Miksi siitä ei käydä pohtivaa keskustelua medioissamme?
Onko Halla-aho tulevaisuuden poliitikko ja nämä kaksi, Helsingissä kehnosti menestyneet, menneen maailman auringonlaskun poliitikkojamme? Mieti itse ja seuraa gallupien tuloksia samalla. Perussuomalaisten kannatus kun on nuorten kohdalla selvästi ohi demareitten kannatuksen. Demarit taas ovat suurempi kun kysytään kannatusta eläkeikäisiltä. Onko toinen puolueista auringon laskun puolue ja toisella tulevaisuus on valoisa? Onko visionäärin tulevaisuus nuorissa ja sitä kavahtavan, vanhusten puolueen, ennemmin tai myöhemmin väistyttävä. Jossakin päin maailmaa se tapahtuu jopa reaaliaikaisesti.