Luin Jari Tervon kirjaa. Siinä oli monta sivua yhtä ja samaa virkettä.
Tässä virkkeessä ei ollut päätä eikä häntää, se oli puppua ja päästetty kustantajan toimesta painokoneeseen. Siitä oli maksettava. Sanoja, jotka eivät olleet hänen omiaan, muilta lainattuja, oli pantu peräkanaa sivutolkulla hyväuskoisten ihmisten luettavaksi. Miksi tällainen pelleily sallitaan? Juopon jorinoita on luettu ennenkin mutta onhan niissä kuitenkin yleensä jokin juoni. Jos ei oma niin muilta varastettu. Eihän niissä lukijaa pilkata ja halveksita pelkkänä ylimielisen ihmisen ajankuluna sanoja peräkanaa suoltaen sivutolkulla samaan virkkeeseen.
Jostakin syystä Tervo kirjailijana on tämän jälkeen jäänyt vieraaksi ja tullut tutuksi visailijana televisiostamme. Hänellä on taipumusta toistella ja änkyttää samaa sanaa ja hakea jotain kateissa olevaa katse kohti taivasta. Kun hän nauraa, hän nauraa omille jutuilleen rovaniemeläisen rehevällä tavalla röhöttäen. Pohjoisen ylimielisyys näkyy halveksuntana. Visailumies on myös lahjakas nauraja. Rovaniemen yliopisto tuotti juuri väitöskirjan, jossa kansan suussa kiertäviä kertomuksia oli koottu kuvaamaan sisällissotamme surmia Lahdessa. Se on hyvin rovaniemeläinen tapa kokea tiede ja tutkimus, kirjallisuus. Tervon koulu on nimetty hänen nimellään. Se on varoitus, josta on hyvä ottaa siellä oppia. Ken tästä sisään käy voi kaiken toivon heittää…
Tervo tunnistaa kirjoissaan omat virheensä, häiriönsä. Se on hänen vahvuus kirjailijana. Hän peilaa itseään niihin ihmisiin, joita hän kirjoissaan kuvaa. Kuvaus Urho Kekkosesta oli kuin Tervon oman narsismin avaamista ikääntyvän Kekkosen persoonan kautta. Se oli perverssi ilmiö ja sellaisena kiinnostava, peiliteorian oppikirja. Sairauskertomus ja epikriisi, jossa Tervo oli päähenkilönä. Vain Jörn Donner pääsee joskus yhtä syvään ja paljastavaan itseanalyysiin mutta myös itseironiaan. Itseään voi lainata, totesi Donner toimittajalle, joka huomautti hänen jättikirjansa sisältävän tuttuja tekstejä.
Kuka muistaa Jari Tervon kustantajan ja kustannustoimittajan nimen? Entä kirjailijat, joita hän on ohjaillut? Remes on myydyin. Häntä on syytetty mm. venäläisen kirjailijan suorasta plagioinnista. Ei se ole miehen menoa hidastanut. Päinvastoin. Toimittaja Hesarissa totesi vain kuinka Remes nyt remeltää ja se siitä.
Entä Arto Paasilinna? Hänkin saman kustantajan ja toimittajan paimentama kirjailija silloin kun vielä kirjoitti. Varastiko hän muilta ideoita? Ei kai sentään? Ammattilainen ei varasta tekstiä vaan koko idean ja alkaa jopa kopioida ihmisten elämää. Tehdä hauskoja kertomuksia kyläpellen tapaan eläen. Heitä pelättiin agraarin yhteisön sisällä. Joutumista pellen hampaisiin ja pilkattavaksi. Onko Tervo tällaisen koulukunnan kasvatti? Onko Rovaniemi oikea kasvupohja juuri tällaiselle ihmiselle? Paasilinna oli pohjoisen poikia hänkin. Remes taas jäi kiinni tekstin kopioinnista. Hän oli tämän koulukunnan kömpelöin kasvatti. Koko idean varastaminen oli hänelle liian vaikeaa.
Ketkä lähtivät sitten ulos ja kuka heitettiin ulos kustantamosta? Ikään kuin olisi rahaa heitetty kadulle, Tervoa lainaten? Missä varastetaan tekstiä ja luovaa osaamista, ideoita ja uusia tapoja rakentaa tarina, kertomus, lyyrinen tai proosa. Missä elää narsismin häiriöt ja tapahtuu surullisia tekoja, varkauksia, enemmän muualla kuin juuri kirjaa kustantavan toimittajan pöydän ääressä. Kuka tuntee tämän paremmin kuin Jari Tervo?
Romaani syö kuin sika. Kun kirjoitat kirjaa varo lukemasta mitä tahansa roskaa. Kirjoitustyössä kun romaani alkaa syödä kuin sika. Uutisankkuri toisti tätä usein alkaessaan lopetella puoliluovan työnsä ja kirjoittaa täysluovaa tarinaa romaanina. Kokematon kirjoittaja tai gradun tekijä ei sitä edes huomaa tai tiedä. Valtaosa gradujen ohjaajista on kokemattomia nuoria tai ikääntyneempiä mutta hyvin vähän kirjoittavia opettajia. Nuori ihminen ei muuta voikaan kuin kopioida ja plagioida ihailemiaan ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Se on yleisin tapa oppia. Ei sitä pidä hävetä ja tehdä siitä rikosta. Päinvastoin. Mannerheim oli suomalaiselle presidentille malli maneereista ja käyttäytymisestä presidentin virassa. Kekkonen koko kansalle. Yrityksen ja erehdysten kautta oppiva ihminen on tavallisin. Se on hidas ja kallista tapa mutta yleisin. Oivallus tapana oppia on harvojen herkkua.