Oheinen juttuni esseenä on vuoden takaa niin ikään yrittäjän päivänä. Olen tutkinut vuosikymmenet suomalaisia yrittäjiä ja samalla pyrkinyt löytämään oppilaitteni avustamana keinoja heidän auttamiseen etenkin verkostojen ja klusterirakenteiden avulla, tiedettä ja tutkimusta soveltaen sekä uusinta teknologiaa, tuotekehittelyä. Tutuksi ovat tulleet samalla yrittäjien pitkät työpäivät ja paineet, perheet, arjen kiireet sekä terveyden pettäminen. Kirjoitin tästä vuosi takaperin kaksi esseetä. Tätä kun ei aina oikein huomata. Kirjoitin mm. limbisestä osasta aivojamme ja sitä popularisoiden käsitteellä ”liskoaivot”. Näiden liskoaivojen tehtävät kun ovat kokonaan muuta kuin paljon myöhemmin kehittyneen otsalohkomme, jossa tapahtuu myös kielellinen ja verbaalinen ajattelumme. Ei toki pelkästään siellä mutta nyt popularisoidaan tiedettä menemättä käsiteisiin, jotka ovat vieraita ja vaikeita. Eilen näin tehtiin Helsingin Sanomissa vertailemalla fysiikassa suhteellisuusteoriaa ja kvanttiteoriaamme. Todella karkealla tavalla popularisoiden. Pieleen meni mutta tulipahan kuitenkin yrittäneeksi. Liian vaikea asia jopa aikanaan Einsteinille löytää kaiken mallittavia mallejamme ja teorioita. Järki käteen kun näin suurista aletaan haaveilla medioissamme . Yrittäjän arki on konkreettisempaa.
Matti Luostarinen
5. syyskuu 2017
Tämän päivän Hesari (5.9) jatkaa ihmisten saamien outojen ja vaikeasti perinteisen lääketieteen menetelmin diagnostisoitavien ja usein lähiympäristöstämme tulevien oireiden, usein jopa täysin lamaannuttavien, journalistista selvitystyötään. Ongelmana kun on lääketieteemme tapa jakaa ihminen kahteen dualistiseen osaan, jotka vielä koulukuntaisesti riitelevät keskenään. Ilmiö on tuttu fysiikasta ja suhteellisuusteorian sekä kvanttiteorian yhdistämisessä. Ei se onnistuu. Ne ovat kokonaan eri teorioita myös tekotavaltaan ja maailmankuvaltaankin. Einstein yritti hänkin ja epäonnistui.
Toinen ihminen on fysiologinen olento ja toinen psykiatrinen tapaus. Ilmiö on koominen ja sen ymmärtäminen vaatii lääketieteen kehittymisen historian tuntemusta ja koulukuntaisten erojen ymmärtämistä laajemminkin sekä tieteessä että kulttuurissamme ylipäätään. Näin myös fysiikassa.
Siinähän on koulukuntaisesti ja kulttuurisesti mukana myös henkistä osaa ja uskontoja, henkimaailmaa. Islamilainen maailma eroaa omasta luterilaisesta kirkostamme kuin yö päivästä. Me yritämme pragmaattisesti järkiperäistää sellaista, jota ei voi näin ymmärtää lainkaan. Kvanttiteoriat syntyvät aivan eri perustalta kuin suhteellisuusteoriamme. Nykyisin ne vain etääntyvät toistaan, ei päinvastoin.
Ihminen, joka ei ole kokenut neljää vuodenaikaa geneettisenä perimänä, kaamosta ja pakkasta, ei voi sopeutua siihen muutamassa hetkessä tropiikissa, aavikolla, lapsuutensa eläneenä.
Biologisesta ihmisestä on tehty myös henkinen ja häntä hoidetaan ikään kuin kahdelta eri suunnalta. Tällaista ihmistä ei luonnollisesti ole olemassakaan. Fysiikassa tämä on helpommin ymmärrettävissä. Ja me olemme kemiaa ja fysiikkaa.
Olemme fysiologinen olento, jonka toimintojen taustalla on sähkön kulkua ja kemiaa. Molemmat liittyvät toisiinsa ja ympäristö voi altistaa ns. erityisherkkiä tavalla, jossa mukana on evoluution tuomia, eri aikoina syntyneitä ja hyvin erilaisessa lajin kehitysvaiheessa tarpeelliseksi koettuja elimistömme ja kehomme biologisia rakenteita ja toimintamallejamme. Ne ovat samalla kemiaa ja fysiikkaa samaan aikaan ja niitä pyritään ohjailemaan lääkkeillämme.
Osa oudoista käyttäytymismalleistamme ovat miltei kadonneet, näkyvät vain sikiön kehityksen eri vaiheissa kiduskansineen ja karvapeitteineen, joku toinen osa meissä on kehittynyt ohi muiden ja aivoissamme vaikkapa otsalohko ja verbaalinen kieli toiminnallisesti eri tavalla kuin umpilisäke, jonka voi poistaakin.
Kirjoitin eilen limbisestä osasta aivojamme ja sitä popularisoiden käsitteellä ”liskoaivot”. Näiden liskoaivojen tehtävät kun ovat kokonaan muuta kuin paljon myöhemmin kehittyneen otsalohkomme, jossa tapahtuu myös kielellinen ja verbaalinen ajattelumme. Ei toki pelkästään siellä mutta nyt popularisoidaan tiedettä menemättä käsiteisiin, jotka ovat vieraita ja vaikeita. Aivan kuten popularisoiden suhteellisuusteoriaa ja kvanttimekaniikkaa.
Aivomme kun toimivat koko ajan ja täysillä ja ovat uskomattoman mutkikas järjestelmä tietokoneeksi. Nehän myös itkevät ja nauravat, surevat ja masentuvat, vihaavat ja antavat anteeksi, kertovat nälästä ja janosta, huijaavat mennen tullen shakkipelissä ja heittävät koreja susijengissä. Juopuneena ja myrkkyjä nauttien järjestelmä alkaa piiputtaa, joskus lopullisesti mutta kaiken aikaa kehnommin jokaisen humalatilan jälkeen ja ikääntyminen on sekin kuin pysyvä humalatila.
Oikeammin hallitsemme limbisen osan usein vaikkapa aggressiivisia hälytyssignaaleja pyrkien järkeilemään ja varomaan myös vääriä signaaleja. Joskus niitä tulee väsyksiin saakka ja olemattomista asioista, kuten peltipoliisista tai homeen hajusta, parfyymeistä tai sellaisesta, jolla on ollut merkitystä vielä lajikehityksen vuosimiljoonaisessa historiassa mutta ei nyt enää.
Näillä ärsykkeillä pyritään kuitenkin kaiken aikaa vaikuttamaan valintoihimme.
Elokuvan tekijä ja mediamme liioittelee ja pyrkii herättämään näitä syviä ”tunteita” ja kokemuksia väsyksiin saakka. Joku esitys on jopa kielletty lapsiltamme. Kaikki lapset tai vanhemmat eivät sitä ymmärrä ja katselevat väkivaltaisia uutisiamme. Lähiympäristö on lapselle sama kuin sähköiset välineet ja niiden fantasia, aggressio ja väkivalta. Lapselle maailma on sellainen miltä lähiympäristö näyttää. Moni lapsi kasvaa slummissa seuraten vain aggressiivista elämää ja nettiään, pornografista elämää, silmitöntä aggressioita.
Työskentelymme on usein koneitten, älypuhelimen jne. kanssa sellaista, jossa kehomme on koko ajan hälytystilassa, vaikka emme sitä ehkä huomaa. Se väsyy ja stressaantuu eikä aivojen kuorikerrokset, otsalohkon työskentely, ehdi edes reagoida näihin toistuviin sähköisiin ilmiöihin. Sille pitäisi antaa aikaa.
Tänään on yrittäjän päivä. Yrittäjä ymmärtää miten merkittävää on välillä myös levätä. Kiusaus olla mukana kilpailussa vie urheilijankin ylikuntoon. Siitä palautuminen vie aikaa.
Sähköinen ja etenkin kemiallinen järjestelmämme väsyy analysoimaan, ottamaan hallintaansa sellaista, johon sitä ei ole koulittu evoluutiomme hitaassa synnyssä, jossa mukana ei ole ollut tarve sopeutua digimaaliman reaaliaikaisiin ja lisäksi koko ajan sähköisen maailman ärsykkeisiin. Kun raja tulee vastaan alkavat omituiset oireilut kehossamme. Kemia ei pelaa vaikka sähkö kulkisi valon nopeudella. Moni yrittäjä tietää miten yöt ovat levottomia kun takana on rankka päivä ilman taukoja.
Kemiaa korjataan kemialla, lääkkeillä. Kierre on valmis, noidankehä, jossa mukana ei ole koko keho ja sen ympäristö, kaikki työntekijät ja organisaatio. Vain yksi korvaamaton solu, yrittäjäperheen aivot. Jos nuo aivot ovat pelkästään lingvistiset ja koko ajan uutta puskevat, liskon elämään luodut, silloin on jossain oltava myös verbaalinen äly ja sen osaaja analysoimassa. Usein se on kokonaan yrityksen ulkopuolella.
Vauhti on siis aivan liian kovaa ja uuvuttavaa informaation käsittelyyn ja tällaisiin ylikierroksilla käyviin nuoriin oppilaisiin tai ikääntyviin opettajiin törmään yhtenään yliopistoissa yrittäjistä nyt puhumattakaan.
Toista väitöskirjaani valmistellessani kävin läpi tuhatmäärin suomalaisia yrittäjiä heille verkostoja ja klusterirakennetta sähköiseen ympäristöön samalla laatien. Autan mieluummin lasta kuin opettajaa olkoonkin, että opettaja ehtii pilata monta lasta matkallaan. Työyhteisössä keskityn sitten opettajiin. Yrittäjän opettaminen on mahdoton ilmiö Suomessa. Heillä ei ole sellaiseen aikaa. Sama pätee kriisiin ajautuneissa saneerattavissa julkisen hallinnon kautta ylläpidettävissä palveluissamme. Sote ja maakuntamalli ovat vuosikymmenten poliittinen sotku ja turhan työn aihe tuhansille ja taas tuhansille. Evolutionarismi on käsitteenä vieras sekin.
Näin oma aikani alkoi mennä työyhteisön psykososiaalisten ongelmien hoitamiseen ja prosessille elintärkeä populistinen puoluekin hajosi tai hajotettiin Jyväskylässä kahteen osaan stressaantuneitten ihmisten kokoustaessa ja vielä väärässä paikassa, osaamatta vanhuksina edes äänestää uusilla sähköisillä laitteillaan. Heidän äänet hylättiin. Joku pahoitti siitä mielensä ja toinen käytti sitä hyväkseen.
Lingvistisen osan aivot voittivat järkevän otsalohkon harkinnan. Vuosikymmeniä koottu hävitettiin yhdessä hetkessä ja yössä. Puolueen ja kansanliikkeen kohdalla tällainen on paljon harvinaisempaa kuin yritysmaailmassa. Puolueen johdossa täytyy olla erityisen aggressiivinen ja lingvistinen eläin liikkeellä voidakseen toimia näin ajattelemattomasti. Nyt sitä ohjailtin vielä ulkopuoleltamme.
Pari prosenttiakin riittää hallitusvastuuseen ja ilman puoluetta mutta demokraattisesti valittu puolue ei kelpaa muualle kuin oppositioon, ratkesi yhteiskunnallisen ja verbaalisen rakenteen pohdintana yrityselämässä toimineen pääministerin harkintana. Insinööri ei ole yrittäjänä valtiotieteilijä, yhteiskuntatieteilijä, juristi ja alkoi riidellä sähköposteineen ihka tavallisen rivitoimittajan kanssa stressatessaan itseään.
Siinä yhteiskunnan aggressiivinen lingvistinen järjestelmä on epäilemättä ottanut selkävoiton perustuslaista ja demokratiasta, aivolohkojen tuomasta järkevästä pohdinnasta, miten menetellä rapauttamatta koko ajan järjestäytynyttä yhteiskuntaa liskoaivojen vikkelillä liikkeillä. Kaksi fysiikankin jakavaa teoriaa ja niiden perustat menivät sekaisin pääministeriltämmekin.
Se miksi näin kävi ja mihin se johti, siitä kirjoitin eilen ottaen esimerkiksi kaksikin puoluetta. Hyvää yrittäjän päivää. Yksikään yrittäjä ei menesty vuosikymmeniä hakien pikavoittoja ja käyttäen vain lingvististä osaa aivoistaan, pedon ja liskon aivoilla operoiden. Siinä kun asiakkaat varmasti kaikkoavat ja jopa kansanliikkeessä äänestäjät menettävät luottamuksensa ja puolueet hajoavat yhä pienemmiksi fragmenteiksi, puukotetaan selkään, osan jäädessä hallitukseen, sen olemattoman, ja pääosan siirtyessä oppositioon, sen demokraattisesti valitun ja suuremman. Vaaleissa taas tavataan kunhan ensin isoveli ja Ruotsi käy omansa.