Edustaako kouluja matkoillaan kiusaava senaattori ja suomalainen kongressimies itseään vai instituutiotaan sairauslomallaan? Onko senaattorin sairaus myös meidän yhteinen? Oma sairautemme. Entä hänen matkansa ja niistä veronmaksajille jätetyt laskut? Hänen oma tunto (erikseen kirjoittaen) on kuitenkin puhdas ja pyytää anteeksi, jos on aiheuttanut pahaa mieltä. Mielensä pahoittaja on oman mielensä uhri. Hän ei ymmärrä senaattorin tuntoja, omaa tuntoa, ikiomaa. Mutta samaan aikaan meidän kaikkein yhteistä ja vihreää. Hyvää tarkoittavaa.
Millaisesta sairaudesta oli kyse? Somaattisesta, psykosomaattisesta, mielen ja sielun sairaudestako? Ranskassa senaattoreita viedään tutkimukseen ja varmaan myös hoitoon jos käyttäytyvät oudolla tavalla. Suomessa senaattorit kiusaavat myös toisiaan, ahdistelevat tutkimusten mukaan. Miten se voi olla mahdollista? Sehän on rikos. Senaattorimme laativat lakeja eivätkä kiusaa toisiaan kuten koulukisaajat, ahdistele aikansa kuluksi.
Vaalien lähestyessä senaattorit ja kongressimiehet alkavat käyttäytyä oudolla tavalla. Aiemmin sitä kutsuttiin vaalikiimaksi. Olisiko syytä selvittää, millaisessa tilassa edustajamme ovat nyt ja miksi niin moni ikääntynyt senaattorimme on luopumassa yhä sairaammaksi kokemastaan työympäristöstä ja sen psykososiaalisesta tilasta. Olisiko se tutkittava ennen kuin tila muuttuu fataaliksi.
Vuosisata takaperin edustajamme ja heidän äänestäjät kahakoivat tavalla, jota ei ole ehkä hyvä muistella enempää. Vuosi on ollut edustajillemme rankka muistelmineen. Takana kun oli jo vuosi juhlia itsenäistä Suomea maailman onnellisimpana maana ja nyt helteisimpänä. Vihreiden terävin johto on sekin sairauslomalla. Huonon pään takia koko ruumis kärsii, toisteli rehtorimme Iisalmen lyseossa. Ja piti siitä taatusti myös itse huolen.
Forssassa professori Jukka Kekkonen kävi esittelemässä kirjaansa, jossa hän vertailee Espanja ja Suomen sisällissotia keskenään. Hän lainasi presidentti Niinistön sanoja, kuinka suomalaiset ovat sivistyneitä ja voivat keskustella vuoden 1918 tapahtumista.
Jukka Kekkonen ei tätä allekirjoita vaan kertoo kuinka, suora lainaus Forssan Lehdestä: ”Olen kiertänyt paljon Suomea, mutta esimerkiksi Pohjanmaalle minulla ei ole menemistä” (FL 21.9.2018).
Kirjoitin eilen Suomesta, sen maakunnista ja murteista, siitä kuinka maamme ei ole likimainkaan homogeeninen paikka asua ja jota poliitikkomme, senaattorimme, eivät näytä tuntevan lainkaan. Puutteita on niin maantiedon kuin historian, yhteiskuntatieteittemme perusteissakin. Luonnontieteistä nyt puhumattakaan. Pari väitöskirjaa olisi hyvä tehdä lakia laadittaessa muille todella mutkikkaassa maailmassamme. Ja yhdessä sen kärkimaistamme, yhteiskunnistamme. On oltava myös kokemusta nuorten kouluttamisesta ja kierrettävä maailmaa omakohtaisesti ja siellä luennoiden, konferensseissa sinne kutsuttuna luennoijana.
Uskon maantieteen emeritus professorina, sekä luonnon- että kulttuuri-, suunnittelumaantieteessä korkeimman oppimäärän suorittaneena, myös siellä väitellen, sosiologian lisäksi, tuntevani asian ja ymmärrän historiantutkija Jukka Kekkosta riittävästi.
Olen aidosti huolissani maamme tilasta ja sen edustajien tilasta, alkaen Timo Soinista ja hänen tavastaan toimia maamme edustajana maailmalla. Kyse on politikkojemme terveydestä ja jaksamisesta sekä kauan jatkuneista sellaisista paineista, joita he eivät aina kestä sairastumatta ja alkaen käyttäytyä oudosti, odottamattomalla tavalla huomiota hakien.