Vaalit lähestyvät ja haemme kansakunnalle johtajia, ministereitä, pääministeriä. Mutta ensin kuitenkin etsimme 200 maan merkittävintä lainsäätäjää, todella vaativaa tehtävää hoitavaa kansansa edustajaa. On syytä luoda lyhyt katsaus, millainen on tällainen todella hyvä kansamme johtaja ja lippulaivan kapteeni.
Meissä on teoreettista, käytännöllistä, esteettistä, sosiaalista, yksilöllistä ja traditionaalista motivaatiota, tietää Thomas Erikson, ruotsalainen johtamistaidon konsultti ja kirjailija. Ikävä kyllä vain jokin noista hallitsee, eivät kaikki motiivit. Aineellinen menestys ja satus ei ole teoreetikon elämän ensimmäinen sisältö, jota hän tavoittelee, eikä harmonia ja kauneus uhrautuvan ja epäitsekkään ihmisen ystävällisyyden näkyvin persoonallisuuden piirre. Henkilökohtaista vaikutusvaltaa hakeva johtaja ja poliitikko ei välttämättä ole kiinnostunut harmoniasta, yhteenkuuluvuudesta saati järjestyksestä, jossa mukana on myös uskonto ja ideologiat, puolueittemme ikivanhat arvot, normit ja moraali.
Hyvä johtaja, poliitikkomme eduskunnassa, ministerinä hallituksessa, on analyyttinen, looginen ja harkitseva, ongelmanratkaisija, joka huomaa myös työntekijöittensä kyvyt hallintoalamaisinaan ministeriössään. Heitähän on sadoittain, tuhansittain eri puolilla maata ja meitä äänestäjiä miljoonia. Elämämme on on täynnä ongelmia, olimme lapsia tai vanhuksia, ja niiden ratkaisuun vaaditaan oikeita asiansa osaavia duunareita myös yrittäjien käyttöön ja yliopistojen johtoon samalla. Ei vain heinäpellolle tai vihreän kullan metsiimme tai metropolien melskeeseen.
Todella hyvä johtaja on lisäksi duunareilleen tukea kaiken aikaa antava, he saavat hänen luottamuksensa ja hän on alati kärsivällinen, leppoisan hillitty vaikeissakin paikoissa, lojaali ja ymmärtävä, turvallinen ja ehdottoman hienovarainen, hyvä kuuntelija, tahdikas ja totta kai alati ystävällinen. Poliitikkona tällainen on taivaan lahja maalleen ja maakunnalleen, EU:n byrokraateille ja myös uskomattoman kielitaitoinenkin seuranpitäjä ja neuvottelija. Sellainen josta kansakunta voi olla alati ylpeä.
Tämä nyt ei kuitenkaan vielä riitä alkuunkaan. Tutkivan ja faktat hallitsevan johtajan on oltava myös tuloskeskeinen ja energinen, otettava tilanteet haltuunsa, oltava voimakastahtoinen, nopea ja sitkeä. Hänellä vaikeatkin tilanteet ovat rivakasti hoidossa, hän on paitsi juuri tuloskeskeinen ja aina energinen, myös tarmokas ja kunnianhimoinen, lujatahtoinen, määrätietoinen, innovaatioaallon kärjessä kulkeva uranuurtaja. Poliitikkona hän tuo nämä puolensa esille karismaattisena kansanjohtajanamme. Hän erottuu varmasti joukostamme ja on maailman johtavan ja onnellisimman maan ansioitunut edustajamme myös maailmalla liikkuen.
Eikä tässä vielä kaikki likimainkaan. Ollakseen hyvä johtajana, poliitikkonamme Arkadianmäellä ja maailmalla, meitä myös taitavasti edustaen, johtajan ja poliitikon on oltava innostavan, verbaalinen taitaja ja luova optimisti, seurallinen ja spontaani, herkkätunteinen, joustava ja luonnollisesti avoin kaikille. Hänen tehtävänään on pitää yrityksen ja työpaikan, puolueensa, jota edustaa, tunnelma korkealla ja osallistettava myös ihanat duunarit, äänestäjänsä, tylsäänkin työhön. Koko maa on hänen hoidettavanaan, ei vain vaatimaton vaalipiiri ja sen vaalikarja äänestäjinä.
Muuttamatta alati suunnitelmiaan, vetäytymättä ristiriidoista, jotka on itse aiheuttanut, olla avoin muiden ehdotuksille, vaikka olisikin tyypillinen itsekeskeinen paskiainen, varottava uppoutumasta omiin tehtäviinsä, vaikka onkin mitään sanomaton ja itseään kehuva öykkäri tai ristiriidoista pois vetäytyvä vätys ja epämääräinen höpöttäjä valemedioineen, propagandaa jakava ja totuutta muuttava itselleen sopivaksi totuudeksi. Malttinsa menettävä ja nopeasti pinnansa polttava, duunarinsa muitten edessä haukkuva pikku Hitler tai itseensä uppoutunut perfektionisti, joka unohtaa johtamisen kokonaan, että saa siitä palkkansa, kansanedustajan työstä.