Minnan elämäkerta lyhyesti
Minna Canth 50-vuotispäivänään vuonna 1894. Merkkipäivän kunniaksi kirjailijan kuvasi Victor Barsokevitsch.
Minna Canth, tyttönimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson, syntyi 19. maaliskuuta 1844 Tampereella.
Canth oli kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen.
Kuopioon perhe muutti vuonna 1853, kun isä Gustaf Vilhelm Johnson ryhtyi hoitamaan Finlaysonin tehtaan kaupunkiin perustamaa Tampereen Lankakauppaa. Mukana seurasivat perheen äiti Ulrika, poika Gustaf Vilhelm ja tyttäret Augusta Katharina sekä Mina.
Syksyllä 1863 Mina Johnson pääsi ensimmäisten naisopiskelijoiden joukossa opiskelemaan kansakoulunopettajaksi juuri perustettuun Jyväskylän seminaariin. Seminaarin aikana Mina otti käyttöön nimen Minna.
Opiskelu keskeytyi yhden lukuvuoden jälkeen. Tuolloin Minna Johnson meni naimisiin seminaarin luonnontieteen opettajan Johan Ferdinand Canthin kanssa. Perheeseen syntyi Jyväskylässä seitsemän lasta: Anni, Elli, Hanna, Maiju, Jussi, Pekka ja Lyyli.
Aviomies J. F. Canth kuoli 1879. Minna Canth muutti seuraavan vuoden alussa lapsineen Kuopioon ja asettui asumaan lapsuudenkotiinsa, jossa äiti ja veli asuivat ja hoitivat kauppaliikettä.
Minna Canthin omat elämänvaiheet johtivat hänet tarkkailemaan elämää ja sen ilmiöitä realistisesti ja yhteiskuntakriittisesti naisnäkökulmasta. Hän julkaisi kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, kertomuksia sekä lehtiartikkeleita ja puheita. Minna Canth hoiti myös kauppansa liikekirjeenvaihdon, ja hänen kirjoittamiaan yksityiskirjeitä on säilynyt ja julkaistu yli viisisataa.
Minna Canth on merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija. Hän on myös ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen. Minna Canthista tuli kirjallisuutemme uudistaja ja suomalaisen realismin uranuurtaja. Hän otti rohkeasti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä kirjailijana että lehtinaisena. Kielitaitoisena ja uteliaana hän oli uusien eurooppalaisten aatteiden välittäjä ja tärkeä mielipidevaikuttaja silloisessa Suomessa.
Minna Canth kuoli toukokuun 12. päivänä, Snellmanin päivänä, vuonna 1897 vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hänet haudattiin Kuopion Isolle hautausmaalle. Hautajaisista tuli suuri ja vaikuttava surujuhla.
Teksti: Outi Vuorikari
Omalla kohdallani Minna Canth tuo mieleen oman sukupuuni naiset. Heistä ensimmäisenä äitini ja isoäitienin rinnalla Maria Johanna Mykkäsen Olli Luostarisen vaimona hetkellä, jolloin suku oli menettänyt luostarilaitokselle veronsa hoitaneen tilansa ja purjekuntansa onnettomuudessa myrskyssä juhannuspäivänä 1850 Kallaveteen.
Alkoi uusi vaihe, jossa onnettomuudesta kymmenvuotias poika nai itselleen jo keski-ikäisenä miehenä nuoren vaimon, Mykkästen suvusta. Hän jäi nuorehkona myös leskeksi kuuden lapsensa kanssa. Koulutti heidät pienillä tuloillaan ompelijana Lapinlahdella. Hän muistutti forssalaisia ”pumpulienkeleiksi” kutsuttuja naisia.
Hänen isoäitinsä oli aiemmin synnyttänyt lapsen Maaningan kartanossa Viipurista vierailulla olleelle kapteeni Torsten Tawastille. Kapteeni myönsi isyytensä mutta häpeä oli sunnaton ja Mari tiesi mitä se merkitsi hänen äitinsä kohdalla. Marin taustalla oli myös pietistisen liikkeen historiaa ja suvut Berg ja Ståhlberg. Myös siellä kirkkoherran vaimo joutui 1700-luvulla todella ankaraan asemaan pappissuvussa miehen kuoltua. Kaikki miehen mukana tulleet etuudet katosivat. Olit yksin lapsinesi.
Näin oli myös Isak Pihlmanin, Helsingin yliopiston pyhien kielten ja retoriikan professorin kohdalla hänen kuoltuaan Uudessakaupungissa asuen. Hän oli aiemmin kieltäytynyt Suomen ensimmäisen piispan virasta. Rauhattomina aikoina 1600-luvulla naiset ja lapset siirrettiin Suomesta Ruotsin puolelle. Usein naiset ja lapset jäivät heitteille.
Sama päti Snellmanin aikaisiin nälkävuosiin, joita hän omilla toimillaan vain pahensi. Muistutti oman aikamme valtion rahavarojen hoitajaa. Tuo käytäntö miesten kohdalla on säilynyt mutta naiset ja lapset ovat siitä kärsineet ja maksaneet aina korkean hinnan. Koskahan tämä meillä ymmärretään ja viimeistään vaaleissamme? Miehet oivaltavat antaa tilaa kukkoilultaan naisille. Emme ole mukana enää luonnon soidinmenoissa vuonna 2019. Se aika on ohi. Elämme sivistysvaltiossamme. Vai elämmekö sittenkään?
Maria Johanna Mykkänen syntyi samana vuonna kun Minna Canth muutti Kuopioon. Kun Minna Canth kuoli vuonna 1879 Mari Mykkänen oli 26 vuotias ja tutustunut Minna Canthin tuotantoon. Hänet tunnettiin ahkerana lukijana ja hänen tiedettiin tilanneen itselleen myös Helsingin Sanomat.
Hän seurasi aikaansa ja oli kirkon kiroissa kieltäytyessään hyväksymästä naiseen kohdistetun häpäisyn lapsen synnyttämisen jälkeen. Siitä on maininta kirkon kirjoissa.
Epäilemättä hän oli vahvasti Canthin kaltainen ja oloinen ihminen, mutta huolehti myös lapsistaan, koulutti heidät Helsingin herroiksi, Ilmarin juristiksi ja varatuomariksi, Enso Gutzeitin pääjohtajaksi, Onnin Ahlstöm yhtiön metsäneuvokseksi. Toivo pojista jäi Savoon yrittäjänä ja myös viljelijänä.
Tyttärien sukunimi muuttui Liukkoseksi, Kähköseksi ja Lahtiseksi. Lahtiset tunnetaan muusikkoina, Liukkoset kauppiaina, Luostaristen suvussa on metsämiesten ja sellunkeittäjien ohella myös kuvataiteilijoita, Leena Luostarinen nimekkäin. On joku tutkijakin ja yliopistoon jäänyt Isak Pihlmanin työn jatkajakin. Tätä valintaani Olli Ilari piti ihan hyvänä mutta huomautti kuinka edessä on pitkä ja kivinen tie. Helpommankin valinnan olisi toki voinut tehdä. Paljon helpomman.
Olli Ilmarin kertomana äiti Mari Johanna Mykkänen huolehti pojistaan lukion jälkeen jopa eväitä myöten Helsinkiin niitä lähetellen ja Sohjois-Savo jäi siten pysyväksi yhteiseksi paikaksi kokoontua ympäri maailmaa ja juuret ovat vahvasti edelleenkin myös Olli Luostarisen kautta lähellä Kallavettä ja sen rantoja mutta myös Ylä-Savossa.
Näin ei varmasti olisi ilman Maria Johanna Mykkäsen työtä ja uhrauksia. Näin Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä, on minulle henkilökohtaisesti poikkeuksellisen arvokas, alkaen juuri äitilinjan perimästämme. Pidän sitä suomalaisen kertomuksen ja tarinan unohdettuna osana, vaikka se voisi olla sittenkin se todellisempi ja uskottavampi osa niitä juuriamme, historiaamme, joiden kautta hyvinvointimme tänään kumpuaa.
On noloa, että tätäkin on tänään jopa pyrittävä valaisemaan ja perustelemaankin vuonna 2019. Odotan että Kanta-Häme valitsee seuraavaan eduskuntaan kahdeksan naista. Voi joukossa toki olla yksi mieskin Hämeenlinnasta, mieluiten juristi.
Forssassa tähän ainakin on täydet valmiudet, pumpulienkelten kaupungissamme. Riihimäki näyttää oleva myös lähellä tällaista tavoitetta ja Hämeenlinna voisi seurata hallintokaupunkina muita maakuntansa talousalueita.
Savossa ja Karjalassa, Pohjanmaalla ja Lapissa, tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Pääkaupunkiseutu ja osin myös Turku ja Tampere ovat ikään kuin kadottamassa otettaan sivistysvaltion sosiaaliseen pääomaamme ja Minna Canthin perintöön. Toivottavasti olen väärässä. Vaaleissa sen näemme.