Kolmen kärki on nyt hahmottumassa ja sunnuntain vaali sekä sen viimeiset äänestäjät ratkaisevat kumpi on suurin. Perussuomalaiset vaiko demarit. Kokoomus ja Keskusta tulevat näiden takana ja järjestys on jo selvä. Vihreiden voitto on sekin jo haihtunut ja Li Anderson aggressiivisena esiintyjänä ei ole voittajien vaunussa. RKP:n puheenjohtaja ja KD tulevat seuraavina ja odotetun kaltaisin tuloksinkin.
Punavihreä unelma oli höttöä jo alkujaankin ja Rinteen viimeiset esiintymiset sekoillen myös ulkopolitikassa olivat jopa vanhuksille liikaa. Suomi on siirtymässä perussuomalaiseen aikaan. Historia selittää sen tulkintana, joka on jo nytkin nähtynä hyvin ymmärrettävä. Eihän kansakunnalle muita vaihtoehtoja lopulta edes jätetty median ylimielisyydessä. Elämme sentään mediayhteiskunnassa jossa perussuomaaliset hallitsevat ilmatilan mennen tullen. Tätä ilmaherruutta et voi rahalla ostaa kuten perinteisen mediamme.
On syytä huomata miten ryhmä ”muut” ovat hankkimassa sellaisia ääniä jotka ovat poissa kokoomukselta ja sitä yhä lähemmäs ajautuneelta demaripuolueeltamme. Se lähestyy pienpuolueitamme kannatukseltaan.
Katsokaa demareitten ehdokkaita Uudellamaalla ja Helsingissä. Sieltä se syy löytyy etsimättäkin, syy heille vieraaseen vaalitulokseen. Kaikki akateemisia, valtaosa myös tutkijakoulutuksen saaneita ja professoreita. Missä ovat kunnon duunarit ja eläkeläiset ikään kuin heitä ei siellä olisikaan? Valtaosa siirtynyt sinne muutaman vuoden aikana maaseudultamme. Täysin juurettomina antavat äänensä sinne minne toki kuuluukin. Lähtöalueiltamme vielä suuremmalla syyllä. Kuntien tilanne on sietämätön. Lääkäriä ei löydä kissojen ja koirien kanssakaan. Nyt eläinlääkärikin hoitaa juuri näitä ja Helsingissä asuen, kissoja ja koiria.
Sama pätee etenkin Oulun seutua toisena suurena valtakunnallisena pääkeskuksenamme. Ainut järkevä ja pragmaattinen keskustelija ja suoraan puhuja on Jussi Halla-aho. Muut joutuvat häntä myös kuuntelemaan. Hänellä kun on myös sanottavaa. Eikä tyhjää huutamista päällekkäin puhuen. Odottaa puheenvuoronsa ja sanoo sitten asiansa. Hyvin ehtii pienemmälläkin huutamisella ja aggressiolla. Televisio on paljastava väline. Pienetkin ilmeet näkyvät. Ylähuulen kostuminen, muistaen Nixonin tappio presidentinvaaleissa.
Puolueista sosiaalisen median viestintää hallitsee etenkin vaalisunnuntain lähestyessä perussuomalaiset. Seuraavina tulevat kokoomus, sdp, keskusta ja vihreät. Perussuomalaisten ympärillä käytävä keskustelu pongahti uudelle tasolle Yle Areenaan liittyvän kohun jälkeen, kertoo iloom.io:n analytiikkapäällikkö Janne Korpi.
”Siitä nousi sellainen some-pöhinä tai suorastaan some-raivo, jonka seurauksena keskustelu kaikista perussuomalaisten teemoista nousi yhtäkkiä selkeästi. [Areena-kohun] jälkeen keskustelu heistä laski, mutta se on pysynyt selkästi korkeammalla tasolla kuin mitä se oli aikaisemmin”, Korpi sanoo ja kertoo miten vaalien tulos syntyy tänään vuonna 2019. Se on kuin suoraan kirjastani ”Social media economy and strategy”. Ei riitä että omista kirjan, se on myös luettava, pantava käytäntöön ja tehtävä valinnat nekin oikeaan aikaan. Some -aika on reaaliaikainen. Se on osattava.
Kun kaikki päämediat alkavat kirjoittaa lasten raiskauksista ja hyväksikäytöistä, ympäri maata, sekä samaan aikaan vanhusten heitteillejätöstä, hoitajapulasta ja lopulta leikkaukset tehdään koulutuksestamme, tiedeyliopistostamme, miten niihin muuten voisi reagoida kuin hakemalla korjausta sieltä mistä avun voi saada. Apu on haettava sieltä mistä se saadaan, ei sieltä mistä sitä ehkä luvataan. Puolueen jakaminen kahtia oli hirvittävä virhe mukamas ammattinsa osaaville poliitikoillemme. Sokea Reettakin näki mistä nyt oli kyse.
Britit ovat samassa jamassa ja löysässä hirressä josta mukamas saisimme apua tarvittaessa. Lohen kalastaja sieltä kertoo kuinka hän olisi toiminut sen jälkeen kun oma koti oli sekä palanut että kerran myös hukkunut. Tuleen ei jäädä makaamaan. Kun erotaan, silloin myös erotaan, kuten avioliitossa avioerossa, ei jäädä puolitiehen.
Kun luin tämän lohensavustaja Lancen koskettavan kertomuksen Iltasanomista mieleeni tuli Sompion allasevakon tarina. Hän oli evakossa ensin Karjalasta Sompiossa, mutta palasi perheineen takaisin, kun jatkosota antoi mahdollisuuden. Rakennettiin kylä ja kirkko uudelleen. Joksikin aikaa elämä palsasi uomilleen. Myöhemmin sotaonnin kääntyi ja alkoi toinen evakko Sompioon.
Mutta eikös kohta edessä ollut evakko Sompion Lapistakin kun saksalaiset sen polttivat perääntyessään. Se oli pahin kolmantena evakkona piileksiä metsässä ja pysyä myös hengissä.
Kun sieltä palatiin rakennetiin Korvasen ja Rieston, Mutenian kylät uudelleen, komeita taloja ja kalastus sekä tilanpito, porotalous jatkui. Neljäs evakko oli helpoin.
Suomalaiset hukuttivat kylät mutta eivät sentään asein uhaten. Lokan ja Porttipahdan altaat rakennettiin. Sitä hän piti vanhainkodissa haastateltuna helpoimpana neljästä evakkoretkestään. Ei vaikuttanut mitenkään katkeralta. Vaikka korvaukset jäivät kovin pieniksi ja ne käytetiin elämiseen Sompiossa. Inflaatio söi ne. Liki tuhat hehtaaria koskematonta metsää oli tuolloin vielä Lapissa arvotonta. Sompion tutkaksi kutsuttu mies ne osti. Kun puolet oli ostettu loput saattoi pakkolunastaa.
Erot samalta tilalta jaettujen omaisuuksien välillä olivat sisaruksille maksaen lähes kymmenkertaisia. Allasaluelaki evakkojen asuttamiseen valmistui kahdeksan vuotta altaiden rakentamisen jälkeen. Se on vähän kuin tämä brittien Brexit. Sitä odotetaan kahdeksan vuotta. Pidetään löysässä hirressä. Kansakunnat valitsevat itse tiensä ja poliitikkonsa. Myös meillä Suomessa. Näillä mennään. Myös sunnuntain jälkeen maanantaina. Jos jäät juhlimaan voittoasi olet jo hävinnyt. Voitto on vain väline, ei muuta.