Mitä tarkoittaa sanan ja sanomisen vapaus? Onko se menossa uuteen määrittelyyn? Vainotaanko meillä ihmisiä ja ihmisryhmiä? Ketkä erityisesti vainoavat ja keitä vainotaan?
Jussi Halla-ahon haastaminen kuultavaksi piispan toimesta sai aikaan kohun. Piispa toimi tavalla, jossa hän tapasi henkilön, jota hänen kirkkonsa jäsenet äänestivät. Se oli järkevä tapa lähestyä myös omaa seurakuntaansa ja sen jäseniä. Halla-aho puhui juuri kuten hänen odotettiinkin puhuvan ja kertovan myös sellaista, joka oli syytä avatakin. Hyvä niin. Jos kansa ei aina tiedäkään niin kyllä se kuulemansa ymmärtää.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan hallitusneuvottelut on keskeytetty toistaiseksi. Neuvotteluja on määrä jatkaa puoliltapäivin.
Keskeytys johtuu siitä, että vasemmistoliitto riitautti hallitusohjelman tulopuolen. Tulopuoli määrittää sen, mistä hallitus saa tulot hallitusohjelman yksityiskohtien rahoittamiseen.
Vasemmistoliitto ei halua rahoittaa investointeja myymällä valtion omaisuutta. On varmaan muitakin syitä. Ja muillakin kuin vasemmistolla. Eilen oli Juha Sipilällä ja keskustalla. Kaikki ei ole näytelmää.
Meppivaalien loppusuora on ollut vihreitä odotetusti suosivaa. Opposition media on pitänyt hiljaisena. Kyllä kansa tietää miten herrat pelaa pisteitä toisilleen. Perussuomalaisia pelätään. Apua haetaan Hesarissa rajojen takaa. Se on sitä Hesarin monikulttuurisuutta. Urheilusivuilla se ei oikein toimi eikä euroviisuissa. Teatraalisuus on poliittisen toimittajan hallitsema laji ja nyt Helsingin Sanomien (20.5) luettavin aukio on otsikolla ”Kirjeitä Euroopasta”. Kirjoittajat ovat Espanjasta, Saksasta ja Heikki Aittokoski Suomesta. Aittokosken kuvaus on synteesi ja lopussa toteamus, kuinka onnellisimman maan tragedia voisi olla siinä, ettei se muista olevansa onnellinen. Kirjoittaja puhuu käsitteellä ”onnellisuusparadoksi” ja osuu asian ytimeen.
Kirjoitin juuri loppuun kaksi kirjaa otsikolla ” Suomi – Maailman onnellisimman maan oppikirja I ja II.” Kuten aina ennekin, ne on kustannettava kuvineen muualla kuin Suomessa ja omalla kustannuksella silloinkin, kun niitä lukisi miljoona ihmistä maailmalla. Ilmiö liittyy tähän paradoksiin. Saksalainen osaa kustantaa ja Amazon myydä. Laskuttaa kaikesta myös kirjailijaa. Mukana on usein myös Venäjältä tuotua tukea.
Liberaali demokratia, globalisaatio ja sosiaalisen median nerous, integraation voittajan asema, avoimuus ja kansainvälisyys, kaikki tämä ei meille riittänytkään. Syntyi onnellisuusristiriita. Kirjoittaa Heikki Aittokoski.
Meitä huijataan. Urheilusivuilla se ei oikein toimi eikä euroviisuissa. Sen sijaan media saa tukea toiselta medialta, toiselta toimittajalta Euroopasta etsien. Aittokoski saa tukea Saksasta ja Espanjasta. Syntyy kolmen toimittajan tarinat ja neljäs on niiden sisään kirjoitettua ja otsikossa. Se on tarkoitettu sinun oivallettavaksi. Omaa oivallustasi sinä pidän oikeana ja muistat. Sitä kutsutaan manipuloinniksi. Tieteessä puhutaan teesistä, antiteesistä ja synteesistä. Sinun tehtävänä on oivaltaa.
Hallitusta muodostavan viisikon todellinen murhe on opposition kaksi suurinta puoluetta. Se kykenee saamaan viisikon rivit hajalle paljon helpommin kuin edellinen hallitus perussuomalaisen puolueen rivit. Siihen kun vaadittiin historiaan jäävää rötöstelyä. Puuttumista toisen puolueen puoluekokouksen kulkuun. Sellaista ei ole Suomessa ennen nähty. Se ei olisi onnistunut ilman median ja Helsingin Sanomien antamaa apua, manipulointia.
Mitä tekemistä Espanjan äärioikeistolla ja sen historialla sekä Merkelin pelillä on meidän vaaliemme kanssa? Onhan niillä, jos niin luemme ja tekstit toisiinsa yhdistämme. Ja se on sinun tehtäväsi. Sitä sinulta odotetaan lehden lukijana. Ylä-Savossakin seikkaillut Heikki Aittokoski on sinua saatellut vain matkallesi. Hän osaa työnsä, jättäen otsikon onnellisuusparadogsista avoimeksi. Sinä kyllä löydät sen. Hän on vain hivenen autellut sinua, johdatellut, kuinka väärässä sinä voitkaan olla hyvän hallituksen kriitikkonamme.
Oleellista on että perussuomalaiset ovat nyt suurin puolue ja se merkitsee juuri sitä reaaliaikaista taloutta elävässä maassa ja maailmassa. Tässä uusi mediayhteiskuntamme on muuttanut käytäntöjä. Eilisen päivän uskolla ja äänillä ei tulla valtaan eikä autuaaksi. Hallitusta rakentavat tietävät tämän ja joutuvat seuraamaan koko ajan reaaliaikaisia prosessejamme. Meppivaalit on yksi sellainen ja vieläpä merkittävä mittari.
Pyrkimys saada hallitus kasaan ennen vaaleja ei onnistu. Tällöin vaalien tulos näkyy heti myös Suomen syrjäisestä sijainnista piittaamatta. Euroviisuja ei ole tarvis päivittää mutta unionin parlamentin ryhmät ja niiden koko, politiikka, on päivitettävä Säätytalollakin. Kaksi puoluejohtajaa on siinä temppelin harjalla, Rinne ja Sipilä. Kansa ei niele näille kahta painavinta salkkua. Hehän ovat omassa puolueessaankin vaihtuvia nimiä. Tappion takuumiehiä.
Keskusta on vaihtamassa johtajaansa ja myös demarit. Miten nämä vanhat johtajat muka kantaisivat pääministerin ja valtiovarainministerin salkkuja seuraavat neljä vuotta? Kokoomuskin ehtii vaihtaa siinä ajassa johtajansa. Samoin vihreät. Ulkoministerinkin salkku olisi ulkona poliittisen tulevan johtomme. Vain perussuomalaiset ja vasemmisto voivat olla tyytyväisiä johtajaansa. Muut menevät vaihtoon.
Takavuosina tällaiset presidentin virkaa tavoittelevat siirrettiin Suomen Pankkiin kasvamaan korkoa. Pois päivän politiikan silmästä. Nyt tätä mahdollisuutta ei enää ole. Mutta ei näitä ryvettyneitä ja puolueestaan pois potkittavia voi nimetä kolmen hallituksen painavimman salkun kantajiksikaan. Se olisi skandaali myös Espanjassa ja Saksassa. Paradoksi, jonka avaamista Suomessa Heikki Aittokoski pyrki ohjaamaan aivan väärille urille. Se kun on hänen työtään toimittajana.