Kuntatalous heikkeni viime vuonna, kertoo Tilastokeskus. Ennakollisten tilinpäätöstietojen mukaan kuntien vuosikate supistui 2,1 miljardiin euroon, mikä on 37 prosenttia vähemmän kuin toissa vuonna.
Kuntakonsernien vuosikate tippui 20 prosenttia 4,8 miljardiin euroon.
Kuntien toimintakulut kasvoivat 3,4 prosenttia. Toimintakuluja nostivat etenkin ostopalvelut. Sen sijaan verotulot putosivat 0,5 prosenttia tuloverojen ja yhteisöverojen vähentymisen vuoksi. Muut verotulot kuitenkin nousivat.
Valtionosuuksia kunnat saivat viime vuonna 0,5 prosenttia vähemmän kuin toissa vuonna. Verotuloista ja valtionosuuksista yhteenlaskettava verorahoitus oli 31 miljardia euroa. Asukasta kohden kunnille kertyi verorahoitusta 5 604 euroa.
Vuosikate oli viime vuonna negatiivinen 45 kunnassa.
Me emme voi suhdannekierron kääntyessä hoitaa lapsiamme, perheitä, kyläyhteisöjä maaseudulla sekä vanhuksiamme ilman vauraita kuntiamme. Valtio voi myydä omaisuuttaan, verottaa ja rakentaa suuria väylähankkeitaan, mutta lapsia se ei synnytä kuntiimme eikä hoida niitä investointeja, joilla laman aikana hoidamme kuntatalouden tehtävämme. Se kuuluu perinteisesti kunnille ja tästä varmasti VAROITETTIIN jo 12 vuota takaperin, jolloin käynnistimme kuntaliitos hankkeemme ja sotea olemme soutaneet miljardien edestä virkamiehiämme vaivaten kunnissa ja maakunnissa nollatuloksella. Tästäkin varoitettiin varmasti ajoissa.
Raha ja tieto ei noudata samoja menneen maailman merkkejämme ja liikkuu rajoista piittaamatta reaaliaikaisesti. Aivovuotoa tapahtuu muutenkin kuin maastamuuttona. Elämme digiajan globaalissa rakenteessa ja teen työni siellä missä se rahoittajaa kiinnostaa. Se ei ole menneen maailman hallitus, jossa seikkailee porvareita, punamultaa ja kansanrintamaa. Se aika oli ja meni, jolloin samalla syntyivät nyt populisteiksi kutsutut ryhmittymät ympäri Eurooppaa. Niiden synty on vahvasti kiinni Suomessa, kuten muuallakin, paikallisesta yhteisöllisyydestä ja perheistä, suvuista, turvalliseksi koetuista myös metropolien ikivanhoista rakenteistamme. Muutos on ollut sekin odotettu ja ennustettu. Siitäkin oli varoitettu. Omia rakenteita tuli vahvistaa lokaalisesti Euroopassa suuntaan, jossa elämme digiajan yhteiskunnan tulevassa myös poliittisessa ilmapiirissämme. Siinä turvallisuus oli luonnollisesti ensimmäinen hoidettava.
Se etä rakennamme nyt uutta mörköhallitustamme, jossa taustalla on haikailu kansanrintamaan tai punamultaan tuettuna punavihreillä globaaleilla virtauksilla, on kuin leijonajoukkue jäällä, jossa osa ei ole edes luistimia aiemmin jalkaansa sovittanut. Sillä ei ole mitään tekemistä sen nuorisojoukkueen kanssa, jonka leiritys oli hionut yhteen ja pelitapa tuttu jo äidin maidosta. Mörkö maalin tekijänä ei tarkoita, että koko pelityyli ja sen osaaminen olisi mörkömäistä menoa vailla kykyä hahmottaa mitä kunnissamme nyt tapahtuu ja miten voimattomia siellä ollaan investoimaan tulevan laman työllisyyteen. Yhden mörön hallituksemme sietäisikin, mutta ei nyt täydellistä mörköhallitusta. Sen aika oli ja meni eikä tuohon aikaan ole palaamista.