Päivän media ei silittele toimittajineen ja pankkien asiantuntijoineen hallituksen ohjelmaa seuraavalle neljälle vuodelle. Näin ankaraa ja perusteluiltaan samansuuntaista mediaa en muista ennen lukeneeni hallituksen taipaleen alussa. Yleensä hallitukselle on annettu ainakin yksi kunnon kuherruskuukausikin. Nyt ei annettu eikä tainnut olla moraalista syytäkään. Toisaalta se oli myös todellista ja sitä kautta raskasta, murheellista luettavaa suomalaisena ja etenkin julkistaloutemme kriisiä ymmärtäen kunnissamme. Mennyt vuosi oli liki jokaisessa kunnassa negatiivinen ja pelkillä metropolien rahoilla ei maata rakenneta. Maakuntauudistus ja leveät hartiat sekä sote on jo vitsinäkin kulunut. Kun usko parempaan menee se mittaa myös kansakunnan sietokyvyn. Pelkkiä ilmoja katsellen ei asiat tahdo korjautua.
Julkistalous on demarivetoisen ja keskustan rakentaman hallitusohjelman punavihreää myrkkyä. Ikääntyvän Suomen isot haasteet jäävät täysin hämäriksi. Hallitusohjelman työllistämiskeinot ovat ylimalkaisia. Mistä rahoittaa menolisäykset. Kuntien budjetit ovat negatiivisia menneeltä vuodelta liki joka kunnassa. Valtio leikkasi osuuksiaan jo silloin, kirjoittavat mediamme.
Kahden suurimman pankin pääekonomistit kauhistelevat kirjoituksissaan hämärää ”nippua” keinoja, joilla ei ole sisältöä saati vaikuttavuusarvioita. Paljon on jätetty työmarkkinajärjestöjen varaan punavihreässä kuplassamme. Lakkoillenko asiat punavihressä politiikassa hoidetaan? Ei kai sentään? Hyvät uudistukset eivät ole hyviä jos niiden toteuttaminen on kyseenalaista tai mahdotonta.
Jo Lipposen aikaan oli tapana hakea toiveitten tynnyriä. Se oli kuitenkin joltain osin myös kestävällä pohjalla. Listatut ”vaikutukset” ja niiden suuruus on jokaisen ymmärtämänä turhaa sanahelinää. ”Ikääntyvien työllistäminen”, ”aktiivin työvoimapolitiikan toteuttaminen”, ”palkkatyön lisääminen”, ”maahanmuuttajien saaminen töihin”, ”työperäisen maahanmuuton lisääminen”, ”korkeakoulutettujen saaminen aiemmin töihin” jne. jne. ovat sanahelinää, josta aiemmin selvittiin puppusanageneraattoreiden avulla.
Nyt näitä puppusanoja on vältelty ja kerrottu, kuinka hallituksella on ”nippu” keinoja, joilla asiat kyllä hoituvat. Näin ohjelma on ”kestävällä pohjalla”. Tiedotustilaisuus medioille oli siten kuin vanhaan hyvään aikaan työväentalolla, jossa Rinne hauskuutti väkeä kehottaen kirjoittamaan paikalliseen lehteen näin asia otsikoiden. Silloin taputettiin, nyt ei edes naurettu.
Eivät kirjoittaneet, jostain syystä Helsingin Sanomissa eikä Forssan Lehdessä. Demareitten syntysijoilla. Olisiko Maaseudun Tulevaisuus sitten keskustalle armollisempi? Vihreä Lanka kiittelee varmasti punavihreän ministerisalkkujen painoa. Se on kuin Sinisten aikaan ennen lopullista vaaliyön tuloslaskelmaa. Unelmat on eri asia kuin julkisen talouden hoito.
Puoluejohto vaihdettiin perussuomalaisten puolueessa nopeasti Jyväskylässä, kun tulosta ei näyttänyt syntyvän. Tulos tai ulos. Se on pelin henki reaaliaikaisen talouden ja kulttuurin Suomessakin.
Se ei ole populismia ensinkään. Tai jos keskustaväki tai punavihreät, kansanrintama tai punamulta haluaa sen näin määritellä, sopii se varmasti perussuomalaisillekin. Siellä tämä läksy on jo opittu. Hyvä niin. Omien ministereitä ei kiitellä ihan vain pelkkänä rituaalina ja ilman tulosta. Herran pelko ei ole enää nykyisin uuden herran alku.