Koulusurmaajan vanhemmat kirjoittavat Helsingin Sanomiin (HS 4.10). Kirjoitus on luonnollisesti nimetön. Me vain tiedämme jo nimen. Se julkaistiin heti tapahtuman yhteydessä perusteluineen. Nimi on kovasti tuttu Ylä-Savossa. Hyvin savolainen nimi ja varmasti mukavia ihmisiä, aikaansaavia ja samanlaisia kuin mitä muutkin Ylä-Savosta tutut suvut.
Poikaa kiusattiin jo hyvin varhain lapsena, kirjoittavat vanhemmat. Sellainen johtaa oirehtimiseen, ahdistukseen ja masennuksen. Depressio on vakava tauti ja julma kokijalleen. Sen kuvaaminen on vaikeaa. Kun katsot ikkunasta ulos, näet vain lasin eikä mikään tunnu miltään. Ellei sitten lyijynraskaalta. Elämä tsombina on alkanut. Presidentti Koiviston puoliso kuvasi sen hyvin.
Tauti on kovasti suomalainen ja sen synty ja seuraukset varmasti tunnetaan ja hoitokin osataan. Sairastumiseen ja depressioon apua ei Siilinjärveltä kuitenkaan saatu tai se oli satunnaista ja hoitajat vaihtuivat yhtenään. Kovin tuttua suomalaisten hoitoketjuista ja vaihtuvista hoitajistamme. Forssassa on ihan sama ongelma. Olen siitä heille puhunut ja puhun seinille. Emme saa tänne hoitajia saati lääkäreitä. Tällaisia seutukuntia Suomessa on yli puolensataa ja samalla myös tyhjenemässä. Ongelma nuorilla ja lapsilla, ikääntyneillä, on yhteinen.
Kun yksi kohta saadaan kuntoon, toinen pettää. Usein kyse on muutamasta lääkäristä tai hoitajastamme. Se on kuin pitkän avainpelaajan poistuminen koripallojoukkuuestamme. Silloin menevät myös pisteet, voitot, katsojat katoavat ja alamäki alkaa. Poismuutto syvenee, lapsia ei synny. Tämän kierteen katkaiseminen on vaikeaa.
Aloita aina alusta ja tee itsellesi silloin palvelus. Lue itsesi alan tohtoriksi ja käynnistä hoitotyön korjaus professorina. Varmasti sinua kiusataan kaikilla portailla ja koko ajan mukana on myös media. Toimittaja on paras asiantuntija KAIKILLA mahdollisilla tieteen ja taiteen, kulttuurin ja yrittäjyyden, psykososiaalisten ongelmien ja minkä tahansa asian ehdottomana asiantuntijanamme.
Hänet voittavat nykyisin vain urheilijat, kokit ja huutokauppameklarit. Kirjoitettuaan asiasta yhden raportin tai alkaen hoitaa hotellit kuntoon. Ja siirryttyään seuraavana päivänä jo toiseen ammattiin. Tällainen ihminen tietää kaikesta kaiken, on uutisankkurina kirjailijakin, eikä yhdestäkään asiasta ole hankittu mitään todellista ja syväosaamiseksi luettavaa. Se kun vie aikaa, vuosien sijaan vuosikymmeniä ja päivät ovat pitkiä.
Siinä jokainen on oman onnensa seppä ja selviytyjä. Samaan aikaan kun tieteilijä alkaa syventyä omaan asiaansa ja tietää yhä enemmän yhä vähemmästä, toimittaja tekee sen väärinpäin. Lehtien kolumnistimme ovat näitä tulvillaan. Sosiaalinen media ei muita tarjoakaan luettavaksemme. Tieteen ammattilaiset kiertävät nämä tehtävät kaukaa.
Poikkeuksen tekee kiltin oloinen Valtaoja. Hän ei piilota tietojaan, ei ole salaoja ensinkään. Liki 2000 professoriliiton jäsentä sen sijaan välttelee mediamme, ei vaivaudu kuvaamaan tietojaan medioissamme. He pelkkäävät joutuvansa oman ammattikuntansa kiusaamisen uhreiksi hekin. Sellaiseksi joutuminen vaatii selkärankaa, joka on tehty kovasta nahasta, deflonpintaisesta. Poliitikko seisookin kovan nahkansa varassa.
Näiden kahden ammatin, toimittajan ja tutkijan, yhdistäminen on yhtälönä mahdoton. Poliitikko taas tietää kaikesta kaiken ja voi valita, minkä ministeriön johtoon asettuu. Aivan riippumatta siitä, minkä koulutuksen hän on hankkinut.
Siilinjärveläinen Katainen kelpasi pääministeriksi ja kohta EU:n korkeaan virkaan, jätti sen ja valittiin Suomessa tehtävään, jota hän ei tunne lainkaan verrattuna alan professoriin kilpailijanaan.
Samaan aikaan Siilinjärvi voitti 50 miljoonaa puhtaana käteen lotossa. Onnea sinne Siilijärvelle. Se lisää paineita ja masentunut on entistäkin masentuneempi. Hänelle ei riittänyt poliittista osaamista ja tukijoita, onnea lotossa.
Kavereista on apua, ellei sitten ole masentunut ja kiusattu, yksin. Sitä kutsutaan verkostoksi. Yhdessä edetään pitkälle mutta yksin paljon nopeammin. Joskus on kuitenkin kiire maaliin. Silloin uhriudut ja sekin on rankka kokemus. Ei siihen kaikki kykene. Moni jää matkalle ja masentuu.
Tästä kirjoittaa tämän päivän media vertailleen Donald Trumpin ja oman presidenttimme tapaamista Yhdysvalloissa. Toinen puhuu, toinen kuuntelee. Maassa kun eletään maan tavalla ja pienen maan johtajat käyvät ajallaan. Kun sitä toimittaja tekee jutun, se on tarkoitettu tästä tapaamisesta omille lukijoille, ei koko maailmalle.
Yhdysvalloissa sitä ei ymmärretä lainkaan, presidenttimme käynnin ideaa. Suomi kun ei sijoitu kartalla edes oikeaan paikkaan ja siitä ei tiedetä tuon taivaallista. Näin Suomen presidentti tekeekin kohteliaan kumarruksen, kiittelee vieraanvaraisuudesta, on viihtynyt matkalla lukuun ottamatta muutaman minuutin mediatapaamista. Trump ottaa paikkansa ja kyllästyy vähäiseen Ukrainaan, haastaa Kiinan tukijakseen.
Media kun on osa maailmaa, joka on aivan oma maailmansa sekin. Pinnallinen ilmiö. Se tekee juttunsa omista lähtökohdistaan ja korostaa skandaaleja. Sama pätee juttuihin koulukiusatun kohdalla ja sen viimeistä psykososiaalisen ongelman yhteiskunnallista fataalia vaihetta, surmattuja lapsia.
Se herää mediassa eloon hetkeksi sen jälkeen, kun viljasta jyvät ja akanat on puitu ja on tullut aika esitellä AKANAT. Jokainen poliitikko tietää sen, siinä missä lukijan tulisi tietää. Siksi näitä akanoita syntyy niin helposti ammattinsa osaavien politikkojen toimesta ja median avustamana. Yhdysvalloissa Donald Trump on saanut siihen medioissa pitkän ja toimivan koulutuksensa. Hän OSAA SEN ja valitaan toiselle kaudelle.