Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana aloimme käydä keskustelua internetin sisällä individualismista ja sen rinnalla narsismista. Narsismin muodoista eniten kiinnosti narsismi johtajuudessa ja vallan käytössä. Tällöin mukaan tuli luonnollisesti politiikka ja jälleen kerran myös populismi. Luetuimmat tuon ajan kirjoituksistani tänään olivat aiheen usein vaikeimmasta päästä. Lukijani tuntevat käsitteet ja niiden taustan hyvin, ja ovat mukana keskustelussa pohtien, mistä narsismi syntyy ja kuinka sitä voisi myös käyttää tehokkaammin yhtäällä vallan käytön poliittisena välineenä ja toisaalla johtamistaidollisena vahvuutenamme. Oheinen kirjoitus oli tuon ajan keskusteluun liittynyt ja luettu runsaasti myös eilen. Aihe on ikivanha ja toistuu internetin sisällä saaden monikulttuurisen tulkinnan jo 2000-luvun alussa. Narsismi internetin sisällä ei ole sama kuin narsistinen persoonallisuus psykososiaalisena ilmiönä työpaikoilla, tai politiikan vallankäytössä puolueittemme sisällä, vaan nyt reaaliaikaisessa prosessissa ja sosiaalisen median monikulttuurisessa keskustelussa. Tämä ilmiö oli uusi vielä 2000-luvun medioissamme.
tiistai, heinäkuu 25, 2006
Narsistinen valta ja verkostot
Narsistinen valta
Verkostojen maailmassa on taipumusta hakea kärjistyksiä. Kieli, jossa on liian monta ”toisaalta ja toisaalta”, ei ota kantaa ja vastuuta. Diplomatia on myös täsmällistä kannanottoa. Ei vain sen välttelyä. Välttelyllä jätämme vallan despootille. Ertyisesti asiantuntijavalta on usein liioitellun epävarmaa. Narsistinen despootti hyötyy epävarmasta.
Yksi kärjistyksistämme on hierarkkinen tapamme jäsennellä maailmaa ja sen vallankäyttöä. Siinä valta sokaisee, täydellinen täydellisesti. Narsismi vallankäytössä ja johtajuudessa on vaarallinen ilmiö tänään tuhansille myös Suomessa. Miten narsismi esiintyy vallankäyttönä verkostoissa ja internetin sisällä?
Hierarkinen valta muistuttaa mielipuolista monarkiaa. Keskellä modernisoituvaa maailmaa törmäämme tähän feodaaliajan järjestelmään tuon tuostakin verkostoissa. Se muistuttaa keisaria, joka saapuu palatsiinsa ja jonka vankkureiden ympärillä kyhjöttää maassa silmät maahan luotuja, vääryyttä kärsineitä surkimuksia anomuksineen. Joukko kerjäläisiä hakee luita ja kalanpäitä. Lähimmälle voivottelijalle heitetään mehevin luu. Näin tapahtui myös meillä vielä poliittisen keskustelun 1960-luvun hengessä. Suurten ikäluokkien toimesta sitä näkee vielä tänäänkin suomalaisessa asussaan.
Verkosto, jossa narsitinen johtaja elää, on kuin hämähäkin kutoma suunnaton globaali luomus. Verkoston urkkijat ovat siinä samassa tehtävässä kuin tsaarin ajan Venäjällä. Raportit ilmiantajilta ovat yhtä arkipäiväisiä kuin keskiaikaisen keisarin hovissa. Kyse ei ole tämän päivän ilmiöstä vaan vanhasta, sosiaalisen pääoman elättämästä ja muistimme tallentamasta virhekäyttäytymisestä. Sen poisoppiminen on oma asiamme. Nyt verkostoissamme askaroi suuri määrä narsitisia despootteja. Internet ja sosiaalinen media antaa heille tilaa ilman perinteisiä sosiaalisia rajoitteitamme.
Keisari ei tee hovissaan itse päätöksiä. Katastrofaaliset päätökset siirretään kelvottomille verkoston alemman johdon keskiasteen johtajille. Mitä enemmän heitä on, sitä harvempi saa päättää, ja keisari keskittää valtansa itselleen. Narsistinen johtaja ei koskaan ota itse vastuuta päätöksistä, jotka voivat olla organisaatiolle tuhoisia. Suomessa feodaalilaitoksen muistot ovat erityisen tyypillisiä kriisihallinnan välineitä. Kyse on kriisin mukanaan tuomasta traumasta ja paluusta agraariajan juurille. Verkostot ovat saaneet feodaaliajan psykologisen ilmeen. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa ne näyttäytyvät koomisina.
Keisari on isä aurinkoinen ja puhdas. Hänen verkostossaan asiat eivät ole koskaan aivan kunnossa. ”Epäjärjestyksen marginaali” antaa mahdollisuuden hajottaa ja hallita. Korjata virheitä astumalla alas ja osoittaen näin laupeuttaan, lahjojaan ja johtajan taitojaan. Hiven veltot ja lahjattomat ovat siten suositumpia kuin pätevät ja taitavat. Turha innokkuus ja taito, lahjat ovat vaaraksi narsistisen johtajan säteilevälle valolle. Mitä vähemmän verkostossa on poliittisen vallankäytön hankkineita jäsenkirjaihmisiä, sitä helpompi lahjattomia on seuloa. Jos valinnan ehtona on jäsenkirja. Reaaliaikaiseen mediaan ja sen välineisiin tällainen traditio on kulttuurisesti sen paljastava. Suomalainen heimopäällikkyys näkyy ja kuuluu maailman turuilla ja toreilla.
Narsistinen johtaja ei päästä ketään kukkoilemaan toistensa yläpuolelle. Tämä varmistaa tasapäisyyden ja vallan tasapainon. Sen ylläpitämisessä ruokitaan ahneutta ja kähmintää. Sen ulkopuolelle jäävät ovat epäilyttäviä, ehkä peräti kumouksellisia. Tarvitaan urkintaa, joka luo sairaalloista epäluuloa, pessimismiä ja kateutta, syvää masennusta. Masentuneita ihmisiä hoidetaan lääkkeillä ja päihteillä. Heille riittää, että johtaja on vaatimaton pessimisti, synkkien aikojen näkijä ja ennustaja. Siis suomalaisen poliitikon tapainen internetin asiakas ja sinne väärästä ympäristöstä eksyneenä. Toki hän voi olla myös vaikka presidentti Yhdysvalloista.
Narsistiselle despootille kerrotaan vain se mitä hän haluaa kuulla. Hierakisessa verkostossa johtaja näkee vain oman itsensä ja peili todellisuuteen vääristyy. Verkostosta tule narsistisen persoonallisuuden oma universumi. Ihminen pysyy siinä ihmisen kokoisena oli hän sitten Yhdysvaltain presidentti tai pienen laitoksen johtaja. Verkostoissa voi syntyä hierarkkisia harhoja ihmisten kyvyistä, älystä, lahjoista ja persoonallisuudesta. Narsistinen johtaja ruokkii näitä harhoja. Luova johtaja on niitä poistamassa.
Vallankumous alkaa uusista ajatuksista. Narsistinen verkosto saa sisälleen ideoita, jossa pysähtyneisyys alkaa murtua. Miten näitä luovia ja innovatiivisia ajatuksia voidaan toteuttaa siten, ettei koko ikiaikainen järjestelmä hajoa? Miten käy vanhan teorian, dogmin, konvention ja sen varaan rakennetun narsistisen persoonallisuuden? Oikea verkosto ei tunnista lainkaan yksilön persoonallisuutta, psykologisia ominaisuuksia, narsismia. Internet ei ymmärrä sitä ympäristöä, jossa narsismi häiriönä alkujaan synti kulttuurisena tuotteenamme.
Narsistinen verkosto kertoo kuinka kaikki on lähtöisin jo kaukaa, ikiaikainen ja ihmisen evoluutioon liittyvä pakko. Kapinaan ei koskaan lähde ihminen, joka pelkää asemaansa tässä epävarmuuden evolutionaarisessa verkostossa. Kokemus pelosta, hylätyksi tulemisesta, eristämisestä ja häpäisystä ovat verkoston hierakisia, emotionaalisia välineitä. Ahneus takaa kierron, jossa vähän saanut haluaa hieman enemmän. Verkostokaupassa tämä tapahtuu joskus aggressiivisesti. Erityisesti lapset eivät voi ymmärtää verkoston emotionaalisia mahdollisuuksia ja manipuloivaa vallankäyttöä. Syntyy jopa rikollista lasten väärinkäyttöä.
Ulkopuolisen maailman saapuminen suljettuun hierarkkiseen verkostoon johtaa narsistisen johtajan kriisiin. Hän alkaa lakata hallitsemasta ja leijailee kaiken muun yläpuolella. Narsistinen johtaja siirtyy taivastodellisuuteen. Narsistinen ihminen tervehtii nyt kaikkia ikään kuin viralta pantu Jumala. Kiittää kaikkia uskollisuudesta, rohkaisee ja toivottaa onnea sekä menestystä. Narsistinen johtaja on harvoin typerys ja toimii verkostossa nerokkaasti. Hän on saanut siitä uuden kasvuympäristönsä.
Lopulta hierarkkiseen verkostoon jää vai narsistinen johtaja ja hänen kamaripalvelijansa. Kirjoittaa Ryszard Kapuscinski vapaasti lainaten Etiopian keisarin vallasta ja despootin pitkästä illasta (HS 2.7.06). Mietelmäkirjailijan ja entisen toimittajan teos ”Keisari” on suomentanut Tapani Kärkkäinen. Muita puolalaisen, kolmatta maailmaa reportterina seuranneen tarkkailijan suomennettuja töitä ovat Neuvostoliiton hajoamista kuvaava teos ”Imperiumi” ja Afrikka-reportaasi ”Eebenpuu” . Ne on syytä lukea ja siirtää 2000-luvun alkuun internet maailmaan ja sen kehitykseen siirryttäessä seuraavalle vuosikymmenelle. Miten ”Keisari” käyttäytyy a) johtajana ja b) poliitikkona uuden vuosikymmenen haasteissa. Kuinka hän siirtää tämän kokemuksensa omaan lähiyhteisöönsä ja perheeseen, työyhteisöön tai vaikkapa kouluun ja yliopistoon?
25.7.06
Matti Luostarinen