Murrosvuosien maantiedettä Forssassa
Runebergin päivän Forssan lehdessä on kaksi poikkeuksellisen ansiokasta kirjoitusta. Toinen on Alpo Suhosen (sd) kuvaus ihmiskäsityksestä urheilussa, jossa urheilu on kirjoittajan mukaan löytämässä oman identiteettinsä ja ihmisnäkemyksensä mutta jälkijättöisesti.
Lääkintöneuvos Ritva Vastamäki (kok) puolestaan avaa lukijoilleen, kuinka terveydenhuollossamme ei ole sielläkään paluuta 1900-luvulle. Vastamäki avaa yöpäivystystä ja sen logiikkaa pitkän kokemuksensa kautta pyrkien turvaamaan poleilla päivä- ja iltatoimintaa ja lopettaisi klo 22-7 välisen päivystyksen.
Tämän taas Johanna Häggmanin (kesk) omassa kirjoituksessaan tyrmää kerrannaisvaikutuksineen. Hänenkin perustelunsa ovat uskottavia.
Julmat tosiasiat avautuvat avaamalla saman päivä Helsingin Sanomien Pohjoismaita koskevat näyttävät karttakuvat ja vertailut kuntineen. Suomi ei siinä loista Pohjoismaiden vertailussa. Suomessa on muita Pohjoismaita vertaillen kunnittain ja kotitalouksittain laskevat tulot, matalimmat elinajan odotteet ja vaikeimmat huoltosuhteet, poikkeuksena vain muutama pieni laikku Uudellamaalla ja Tampereen sekä Turun suunnilla, Oulussa ja Kuopiossa.
Karttakuvat järkyttävät väreineen lukijansa ja etenkin maantieteilijän tai sosiologin. Maantieteelle me emme voi mitään ja hyvässä seurassa olemme Pohjoismaiden kanssa todella ajaneet itsemme karille vanhenevan väetön kasvussa ja alkaen jo vuoden 2008 finanssikriisistä.
Kirjoitin juuri kirjasarjan, jossa tätä menetettyä vuosikymmentä on analysoitu monesta näkökulmasta, ei vähiten yli viidenkymmenen seutukunnan syvänä kriisinämme. Se on ollut tiedossamme kaiken aikaa. On vain pantu pää pensaaseen ja valittu vuosikymmenen aikana seitsemän hallitusta, vuoden aikana kolme.
On hyvä muistaa, että Ruotsissa ja Norjassa moni nyt meillä koettava on jo ohitettu ja se koskee sekä Suhosen että Vastamäen ansiokkaita kirjoituksia. Sen sijaan Suomi elää nyt poikkeuksellista murrosvaihetta. Siinä on jotain yhteistä Yhdysvaltain alkaneisiin vaaleihin demokraattien voimannäyttönä. Sitä tuli täydellinen fiasko. Siitä ei voi nyt syyttää vastapuolta eikä Venäjää.
Muualla Pohjolassa asuinrakenne ja samalla myös palvelurakenteet ovat asettuneempia, kiivasta muuttoa ei enää tapahdu ja myös Suhosen mainitsema kulttuuri on johtamisessa, valmennuksessa, ohjaamisessa ja opetuksessa meitä edellä. Historia ja sen kulku oli kovin erilainen kuin Suomessa sekin.
Kartoilla esittäen ongelmat jäävät siellä piiloon keskiarvoja tuijoteltaessa. Ruotsissa on vain murto-osa kunnistamme, vaikka väkiluku on kaksinkertainen. Kaikesta huolimatta väestöpohjamme ja karttakuvat Pohjolasta vaikuttavat, ne pelottavat, ja nyt ne luovat Suomen alueellisesta eriarvoisuudesta erittäin huolestuttavan tulevaisuudenkuvan. Miten näin on päästetty tapahtumaan?
Sen korjaamiseksi pienten ainoa mahdollisuus on liittoutuminen. Forssan sijainti maakuntiemme reuna-alueella ei sen sijaan muutu miksikään, olimme me Forssassa sitten ohjautumassa Turun, Tampereen, Helsingin tai Lahden suuntaan vaalipiirirajana. Miksi Lahdesta oltaisiin huolissaan forssalaisten ongelmista Jokiosissa, Tammelassa, Humppilassa, Ypäjällä? Eiväthän he siellä osaa sijoittaa näitä kuntia edes oman vaalipiirinsä kartalle. Forssan on jossain Porintien varrella, ei toki kolmostien tai nelostien.
Oleellista ovat keinotekoiset rajat ja niiden ylittäminen kohti Loimaata, Someroa, mutta myös Hämeenlinnaa pyrkien samalla vaikuttamaan näin pienten seutukuntien yhteistyöllä niihin pelin sääntöihin, jossa ylitämme nyt vaikeat murrosvuotemme, edustaen yhdessä liki miljoonaa pienten seutukuntien suomalaista. Se ei korjaudu seuraamalla globaalia keskustelua ja riitelemällä keskenämme.