Suomi käynnisti korona pandemiansa kiinalaista naista Lapissa hoitaen. Se oli mediamylläkkänä suomalaista osaamista ja huolenpitoa korostava eikä kukaan silloin aavistanut joutuvansa kohta myös itse hoidettavaksi. Että maa pysähtyy kokonaan, rajat suljetaan jopa oman maan sisällä, alkaa etätyön ja opiskelun ahkerointi. Silloinkin kun välineet ovat jääneet kokonaan vieraaksi.
Ei ole vuosikymmenten kokemusta tuottaa tietoa ja tulkita pelkästään kotona etätyössä istuen ja myös koneilla sitä analysoiden. Tervetuloa tähän maailmaani ja koettakaa sopeutua ja myös nauttia tästä elämästä. Tämä on oppivuosien vasta ensimmäisiä harjoittelukuukausianne. Onko nyt toinen vai kolmas menossa, monelle ensimmäinen. Muutaman vuosikymmenen jälkeen teistä voi tulla jopa mestareitakin? Mene tiedä. Ei nyt kuitenkaan ilman yliopisto-opetusta ja alkaen se heti lukiosta päästyänne. Tätä ei ikävä kyllä opi elämän kovassa korkeakoulussa.
Suomi käynnistyi uuteen vaiheeseen hiven hitaasti mutta sitten kyllä riittävän uskottavasti ja jämäkästi muistaen takavuosien kokemuksensa. Ruotsi valitsi toisenlaisen tien ja syynä pitempi sivistys kansakuntana. Aivan alussa heitä kuoli viruksen surmaamana kymmenkartainen määrä suomalaisiin verrattuna. Väkiluku olisi edellyttänyt vain enintään kaksinkertaista määrää.
Onhan sekin mahdollista, että virus ei ollut Suomessa niin tappavan kuin Ruotsissa, jossa Ruotsin Lappi alkaa Vaasan korkeudelta. Valtaosa asuu Helsinkiä etelämpänä ja taajamoituminen on muuta kuin Suomessa. Oleellista oli kuitenkin suomalainen kulttuuri, onomatopoeettinen kielemme, sen pragmatismi maailmankuvallisena tuloksenamme.
Asennoituminen Ruotsissa suomalaiseen ”komentotalouteen” on suostuttelevampi ja löysä ruotsalainen ote saattoi vaikeuttaa alkumetrin starttia. Toki Ruotsissa on paljon enemmän myös näitä kulttuurin ulkopuolisia maahanmuuttajiakin. Ruotsi kulkee kaikessa meitä edellä ja sekin saattoi johtaa kymmenkertaisiin lukuihin kuolevuudessa Ruotsissa. Pidetään me kuitenkin Suomessa tämä linja jatkossakin ja hyvä tulee. Ei puhuta kuinka me selviydymme, vaan kuinka hyvin ONNISTUIMME suhteessa vaikkapa naapureihimme onomatopoeettisena luonnonkansana.
Se on ihan tervettä suomalaista ajattelua ja sallittua, suositeltavaakin kilpailuvietin viedessä yhteiskuntaamme aina vain parempiin saavutuksiin. Maailman onnellisin kansakunta nyt on sellainen. Muuttaa myös tämän jälkeen arvojaan ja normejaan yhteistä venettä samaan suuntaan soutaen. Se kun näyttää antavan uskomattoman hyviä tuloksia. Kunhan vene ensin saadaan liikkeelle ja vauhtiin. Demokratiassa liikkeelle lähtö on hieman hitaampaa mutta matkakestävyys parempi kuin muissa ihmisen luomissa järjestelmissämme. Ja nyt ratkaisee juuri matkakestävyys. Kuinka kauan sitä kestää, on omasta osaamisestamme ja sen arvoista, normeista ja lainsäätäjästä kiinni. Katolinen Paavi antoi madonlukuja ja ennusteita, jossa mukana oli myös ensimmäisen maailmansodan muisteloita, fasismin ja natsien synty sekä toisen maailmansodan kauhut, kylmän sodan aikainen elämä myöhemmin.
Ainut uskollinen ystäväni on aina ollut eläin. Tulemme hyvin toimeen. Me tulimme hyvin toimeen keskenämme jo varhain ja päätin lapsena pysyä siellä mihin kuulun, luonnossa. Häpesin aikuisen ihmisen käyttäytymistä lajinamme lapsena. Päätin oppia tuntemaan sitä biologina, maantieteilijänä mutta myös ihmistieteitäkin samalla opiskellen. Väitöskirja molemmissa on vähintä mihin oli päästävä ja vielä mahdollisimman vikkelästi suuren ikäluokan nuoret, 1940-luvulla syntyneet, ohittaen. Väärän vuosikymmenen lapsena joutui lähtemään takamatkalta. Se on meille 1950-luvun lapsille tuttua. Seuraavat sukupolvet pääsivät jo helpommalla yliopistoja ja korkeakouluja koko ajan lisäten. Samalla poltetun maan vauraus alkoi kasvaa. Tässä kisassa 1990-luvun kriisimme tai 1998 alkanut lama olivat pelkkiä töyssyjä muuten turvallisessa matkanteossa.
Virus on luonnon tuote ja lajina kiinnostava. Ihminen sen kantajana elää omaa elämäänsä mutta vieraantuneena luonnossa liikkuvista lajeistamme, matkanteon kumppaneistamme. Hinduille nauta on pyhä siinä missä sika muslimeille saastainen kinkku pöydällä. Mikrobit ovat tärkein tunnettava siinä missä mustat aukot kosmoksessa. Niillä kun on uskomattoman paljon yhteistä. Ihmisen uteliaisuus ja äly, ajattelu, ei ole ainut tapa elää ja menestyä kosmoksessa.
On tunnettava kaikki mahdolliset lajit ja kyettävä kaikkien kanssa keskustelemaan. Joku on kuitenkin parempi ja syvällisempi keskustelija jopa ilman yhteistä kehnoa verbaalista kieltämmekin. Onneksi minua auttoi suomalaisten luontoa matkiva onomatopoeettinen kielemme. Lapissa ja saamelaisten mailla tämä helpottui vielä enemmän. Niin minusta tuli myös alkuperäiskansojen tutkija ja ystäväkin. Silloin kun ystäväksi kelpuuttivat. Antoivat moukkamaiset virheeni anteeksi. Läntinen sivistys tuloksineen on usein surullista seurattavaa.
Mitä pahaa eläimet ovat meille ja luonnolle tehneet tai suunnistaessaan maaosasta toiseen palaten takaisin synnyin lammelleen Suomeen? Tai lintujen ohella delfiinit, jotka palasivat maalta takaisin meriin ja olivat huomattavan älykkäitä niin tehdessään.
Kun ihmistä ”haukutaan” eläimeksi, pitäisikö eläimiä haukkua myös ihmisiksi, ihmismäisiksi? Kummalla olisi silloin syytä loukkaantua? Onko rasistista kutsua eläintä ihmiseksi? Mitä sellaisia julmuuksia eläimet tekevät, joihin ihminen lajina syyllistyy yhtenään?
Ihminen on ainut laji, joka surmaa oman lajinsa jäseniä ja vielä suurin joukoin, kansakunnittain. Kumpaan sijoitamme nyt 15 miljardia? Otammeko sen lainana, jota valtion lainaksi koronapondi ei edes mainita, ja ostamme sillä 50 monitoimisairaalaa, jokaiseen suomalaiseen seutukuntaan hoitamaan ekopolistamme, vanhuksia ihan oikein näin auttaen noin 300 miljoonan sairaalalla, kuten lapsillemme monitoimikoulujamme? On aika ottaa seuraava askel myös ikäihmisten ja sotasukupolviemme hoidossa. Olemme sen heille velkaa.
Eikö se sijoitus samalla elvytä maaseutumme hetkessä jaloilleen? Vai ostammeko omilla rahoillamme 15 miljardilla ohjuksia ja yliäänikoneita, joilla turvaamme lasten ja vanhusten hengen aseina varustautuen sotaan ja tappamaan koronaakin tehokkaammin vihollisiamme idässä ja lännessä? Tiedän miten äijäpuolueessa tähän vastataan. Demarit siellä ovat aivan eri ihmisiä lajina kuin nykydemarit naiset hallituksessamme. Siinä on melkoinen ero ja sen varaan ei voi rakentaa muuta kuin riitoja Forssassa asuen. Forssassa kun syntyi niin demareitten kuin vihreitten puolueet.
Mitä se kertoo meistä lajina? Verrattuna delfiineihin, lintuihin, muihin nisäkkäisiin, mehiläisiin, hyönteisiin? Miksi me kuvittelemme olevamme jotenkin luonnon herroja pelastamassa sitä itseltämme, kun ihmislajin tuloksena on lajien kato ja ilmastomuutoksen rinnalla keskenään toisiaan haukkuvia poliittisia puolueitamme ja vihanpitoa sekä rahan saalistamista heti kun korona vähinkin hellittää. Paluuta vanhaan parin kuherruskuukauden jälkeen. Ketä he luulevat siinä pettävänsä kosmoksen iäisyydessä eläen?
Eikö koronan hellittäessä kaikki taas palaa ennalleen, mediayhteiskuntamme helvetin tulirotkoksi myös Forssassa? Vanha meno jatkuu Forssan Lehdessä ja sosiaalisessa mediassa pääkaupunkikeskeisessä saalistamisessamme. Ei mikään muuttunut. Päinvastoin. Taannuimme lajina takaisin ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan syvään taantumaan ja tuloksena olivat fasistit ja natsit, myöhemmin toinen maailmansota ja sen tuloksena keskitysleirimme, ydinasteet ja kylmä sota, jossa maailmojen sota on ollut vain hiuskarvan varassa yhtenään. Paavi varoitti tästä tiestämme. Katolinen Paavi kirkkoineen on tosi uskovaiselle luterilaiselle luonnollisesti punainen vaate.
Miksi me lajina näin teemme? Viisaaksi itseään kutsuva eläinlaji? Joka eksyy metsässä muutaman askeleenkin sieltä helsinkiläisenä ottaen tai on täysin avuton joutuessaan veneineen myrskyyn tai hävittäessään Lapin kairoilla ahman tai suden reviirillä näiden ekologisia lokeroita, reviirejä, poliittisia puolueitamme, kuppikuntia, rahaa kaverilleen ja itselleen vallan kautta saalistaen.
Olemme suuren globaalin, mutta myös paikallisen ja lokaalin muutoksen edessä. Emme selviä lajina, jos emme opi koronasta ja sen meille osoittamasta virheestämme yhtään mitään. Kuulun niihin, jotka ovat optimistisia ja odottavat korjausliikettä, sekä tätä etenkin onomatopoeettista kieltä käyttäviltä suomalaisilta Pohjolassa. Ihan vain lasteni ja heidän lastensa vuoksi itseäni pettäen.
Olemme tässä muita pohjoismaita paremmassa asemassa. SE on valtava etu. Se on nyt käytettävä myös yhteiseksi globaaliksi opiksemme ja malliksi muille. Olemme sentään tilastoissa maailman onnellisin kansakunat. Ei se vahingossa synny useita kertoja perätysten. Kirjoitin siitä jopa kaksiosaisen oppikirjankin. Tietäen kuina ahkera suomalainen on lukijana. Ainakin osa meistä. Ja jos ei suomalainen niin sitten joku muu. Minulle on aivan yhdentekevää, kuka tätä maailmaamme parantaa ja pelastaa. Kunhan ensin ymmärtää, mitä on tekemässä. Ei hoe pelkkiä fraaseja tai liturgioitamme.
SE että meitä on nyt kuollut koronaan vain vajaa kymmenesosa siitä määrästä kuin mitä ruotsalaisia, kertoo VAIN yhdestä asiasta. Olemme lähempänä luontoa, onomatopoeettinen luonnon kansa, jonka käyttäytyminen mukautuu luontoon toisin kuin muualla Skandinaviassa. Sama päti myös talvisodan ihmeeseen. Ihmeitä ei ole olemassakaan, on vain kehnosti tunnettuja asioita.
Tätä linjaa on nyt maailman onnellisimman kansa myös jatkettava. Se onni kun tulee juuri kyvystämme sopeutua pohjoiseen luontoomme ja luonnon lakeihimme. Korona viruksena toimii sekin samoilla säännöillä. Eikä ole varmasti viimeinen virus globaalinakin meitä vaivaten. Opettajamme ja lääkärimme osaavat luonnon lait ja säännötkin. Samaa pätee poliittiseen päätöksentekoomme. SE paranee koko ajan ja on uskottavampaa kiitos tieteellisen maailmankuvamme.
Me noudatamme myös tiukkoja ohjeita pragmaattisen täsmällisesti. Tätä on nyt vahvistettava ja siirrettävä myös tukirakenteet maaseudullemme. Kiuruveden vanhainkodin kaltaiset tapahtumat eivät saa toistua. Oman sukuni kohdalla kirkkoveneen hukkuminen johti täydelliseen rakenteelliseen muutokseen, eikä se mikään vahinko ollut. Tuohon aikaa viikinkiveneitä hukkui tiheään ja kyllä siinä mukana oli kaksi venettä ja kaksi maakuntaakin.
Jäljelle jäi vain luostarilaitokselle veronsa maksaneen ja sitä purjekuntineen ylläpitäneen maatilan ja sen lampuoitien sukunimi ”Kloster”, Luostarinen. Sitäkin on vaalittava, juuriaan. Teen omalta kohdalta parhaani. Valamo oli ihan uskottavassa toiminnassa pääsiäisenäkin. Välillä se rapautui täysin. On rapautunut ja ryöstetty, poltettu moneen kertaan. Mutta nousee aina kuten Fenix lintu tuhkasta.