Korona ei ole ollut kaikki kaikessa. Nyt sitä liioitellaan muodikkaasti. Olemme kuten formulakisojen ratissa istuen tai seuraten varikolla kolaria. Keulilla olleet autot menettävät etunsa turva-auton kootessa koko joukon takaisin odottamaan uutta starttia. Juuri nyt on kolaroitu, uhkia on koronasta alkaen ja deflaatioon päätyen mutta yksi oli medioissamme ylitse muiden. Se on nyt ohi ja kohta nopeat syövät hitaat uudessa startissamme.
Konsulttiyhtiö Inderesin pääanalyytikko Sauli Vilénin mukaan tämän kevään markkinapysähdys oli poikkeuksellisen voimakas ja brutaali.
– Sen takia niitä lyhyen tähtäimen voittajia, ketkä olisivat oikeasti hyötyneet liiketoiminnallisesti, on todella, todella vähän, Vilén sanoo.
Maailman taloudella ei tällä hetkellä mene hyvin, mutta Vilénin mukaan lama on onnistuttu välttämään. Tällä hetkellä olennaista on se, miten nopeasti tästä toivutaan. Siis kuinka startti onnistuu ja keneltä, kenen hermot pitävät uudessa startissa. Osa on vaihtanut uudet renkaatkin alleen.
– Keskeinen kysymys on se, millä kulmakertoimella lähdemme tästä nousemaan.
Vilén toivoo, että pahin syöksy on ohi ja lama olisi vältetty. Hän itse uskoo, että talous alkaa elpymään hitaasti, mutta tasaisesti.
Vilénin mukaan vasta jälkikäteen tullaan ymmärtämään, miten nykyistä talousjärjestelmää koeteltiin tänä keväänä. Vilénin mukaan huoli oli koko nykyisen rahajärjestelmän kaatumisesta. Nyt se on siis ohi ja varikolla käyneetkin on saatu mukaan takaisin kisaan.
– Kävimme yllättävän lähellä kuilun reunaa.
Vilénin mukaan tämä kuitenkin vältettiin keskuspankkien vakauttamisella ja viruksen onnistuneella torjumisella. Lisäksi valtiot ovat tehneet ennennäkemätöntä elvytystä.
– Kuvittelimme, että finanssikriisissä elvytettiin paljon, mutta se oli vasta piirinmestaruus tähän verrattuna. Nämä ovat olympialaiset, Vilén summaa. Tosin Tokiossa olympialaiset siirretiin mutta kyllä ne sieltä vielä tulevat mukaan ja koronasta on vain muisto jos sitäkään. Ebola sen sijaan jatkaa jossain meille vieraassa ympäristössä. So what?
Mediayhteiskunnan reaaliaikaisuus ja kyky nostaa esille pelkokertoimeksi kalpaavia aiheita, on oman aikamme tuotteista tyypillisin. Vuosi 2011 oli tämän aikakauden alun ensimmäinen vuosi. Se käynnistyi liki tyhjästä mutta olin siitä kirjoittanut jo 1970-luvulla kirjassani ”Kansalainen Klasomenesta” ja uudelleen vuonna 2005 kirjassani ”Arctic Babylon 2011”.
Klasomene viittasi tuolloin Anaxagoraan ja läntisen kulttuurin ja talouden alkulähteille. Se löytyy myös uusimman kirjani kannestakin kotisivuni avaten. Samaa kantta komistavat myös omien ministereittemme kasvot. He syntyivätkin vasta 1990-luvun puolella ja jälkeen. Mistä he kaikesta tästä olisivat voineet jotain tietää?
He syntyivät maailmaan, jossa lehmätkin käyttivät agronettia ”Agropolis strategiaa” lukien. Hämeessä lehmät oppivatkin tämän taidon ennen ihmisiä. Lama ravisteli nyt, jos oli ravistellut ennenkin alan tutkijoita ja heidän kohteitaan, suomalaista maaseutua ja luonnonvarojemme jalostajia.
Geeniteknologia ja DNA-rakenteet vaativat samaa teknologiaa kuin internet ja kykymme yhdistää määrätön määrä tietoa täsmälleen oikeaan aikaan ja paikkaan. Sen parempaa työnantajaa en voinut itselleni Suomesta löytää kuin Jokioinen ja sen laboratoriot 1990-luvun alussa. Ne olivat aivan muuta kuin yliopistojen vaatimattomat ja vanhat opetuslaboratoriomme. Matkat maailmalle olivat osa globaalia alan tiedettä ja siltä vaadittua tulosta.
Myöhemmin tulivat kirjat mediayhteiskunnan ilmiöistämme ja hybridiyhteiskunnan kouristelusta. Digiaika, internet, sosiaalinen media ja robotiikka mahdollistivat sellaisen tieteen, jonka kohdalla reaaliaikaisuus oli mahdollista myös innovaatioprosessien seurannassa, niiden synnyttäjien hakemisessa. Ja juuri heitä tieteemme ja sen soveltajat kaipasivat.
Aiemmin se oli mahdollista vain seuraten innovaation leviämistä, sen diffuusiota. Askel siirtymisestä aikaan ennen uuden innovaation syntymää oli avattu ja samalla se kyettiin nyt myös ennakoimaan. Se voitiin näin myös pohjustaa ja liioitella sen merkitystä sekä torjua epätoivottavia ilmiöitämme. Ekologia ja ihminen olivat saman tieteen tärkeimmät välineet.
Innovaatiopolitiikka oli ekologisen klusterin välineenä toisen väitöskirjani aiheena. Aineistona olivat ihan oikeat ihmiset kuluttajina ja yrittäjinämme. Olimme pitkällä ja luennoimme siitä maailmalla. Kykenimme ennakoimaan innovaatioaallon kulkua ja syntyä. Suomi oli maailman huipulla ja Nokia tunnettiin maailmalla. Samoin luonnonvarojemme jalostajat, ekologinen klusterimme. Olimme jalostaneet japanilaisten mallista monin verroin paremman. Japani ei kyennyt tunnistamaan edes oman rannikkonsa seismisiä liikkeitä. Meistä pidettiin Euroopan Japanina. Japania oli varoitettu siinä missä arabi-islamilaista maailmaa.
Tällainen ilmiö vuonna 2011 oli Japaniin iskenyt tsunami, olkoonkin ettei siihen reagoitu odotetulla tavalla. Vielä näkyvämpi tapahtuma oli arabi-islamislaisten valtioiden kohdalla käynnistyneet vallankumoukset ja tämän aallon leviäminen sekä lopulta myös pakoliaisvirrat kohti Eurooppaa ja lopulta myös aina Suomeen saakka rantautuen Torniossa.
Kaikkeen tähän olisi voitu varautua, siinä missä norjalaisten surulliseen yhden miehen terroritekoonkin. Kaikki tämä tapahtui vuonna 2011. Se että virus yllätti Euroopan ja Yhdysvallat oli sekin omaa syytämme. Olimme kaikessa aina hieman jäljessä ja uskomme edelleenkin ilmiöiden diffuusiseen leviämiseen. Se on menneen maailman oppejamme.
Emme ole lukeneet uusia aika- ja paikkatieteiden saavutuksia ja asiantuntijoina esiintyvät kokonaan väärien koulukuntien edustajat sekä kohusta uutisensa hankkivat toimittajat. Sosiaalinen media kohujen käsittelijänä on luonnollisesti vihoviimeinen tapa hoitaa oman aikamme tiedottaminen. Yhdysvaltain presidentti Trump on tässä oman aikamme tuote.
Reaaliaikaisuus on edelleen käsitteenä vieras ja elämme hybridiyhteiskunnan laidalla Suomessa. Se juuri tekee meistä maailman onnellisimman kansakunnan.
Riittää kun seuraamme muita ja reagoimme sosiaalisen pääomamme kielellä odotellen hämäläisten tapaa tehdä jotain tai oikeammkin olla tekemättä yhtään mitään. Koronan kaltaisen viruksen kohdalla Hämeessä asuminen merkitsee samalla turvapaikkaa ja mahdollisuutta seurata ilmiöiden myös taloudellista kaaosta ja sen tuloksia turvallisesti odottaen.
Se, onko edessä deflaatio ja millaisessa muodossa, tai miten maailma makaa kuntataloudessa eurooppalaisen talousahdingon keskellä, on helpointa seurattavaa juuri Hämeessä. Peruskallio kun ei järky vaikka muualla poimuvuoret kuinka aiheuttaisivat kaaosta tai tsunami pyyhkisi altaan japanilaisten ydinvoimalat.
Häme ekopoliksen keskuksena on ainut uskottava ja sen kartanot maineen ja vuosisataisine rakenteineen oikea paikka tehdä uskottavaa, myös ajan hammasta kestävää tiedettäkin, yhteiskuntatieteiden näkökulmasta, mutta samalla luonnontieteisiin sen turvallisesti ja poikkitieteisesti kytkien. Varoen samalla mediayhteiskunnan otsikkoja ja tapaa hakea viihteellistä ja kohun synnyttävää pintailmiötämme. Tiede on liian vakava asia poliitikkojen käyttöön ja vaatii ehdottoman riippumattoman aseman yhteiskunnassamme.
Häme on siinä uskottavampi kuin pääkaupunkiseutumme ja sen metropolipolitiikan aiheuttamat taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset, ekologiset paineet. Suomi on harvaan asuttu maa ja kaipaa juuri sille sopivan ekologisen ympäristön myös hallinnolliseksi keskuksekseen. Esimerkiksi sopii Brasilia. Loimijokilaaksossa Wahren, Willebrand ja Web (WWW).