Kun alamme kiitellä Suomessa poliitikkoa, ketä tahansa, se herättää todennäköisesti tutun kansantautimme eli kateuden. Sitä taas ei korjata lisäämällä esiintymistaitoa vaan tekeytymällä kansan syvien rivien ja sen median suuntaan hölmöksi.
Hegeliä mukaillen elämä on arvokasta vain silloin, kun sillä on jokin arvokas kohde ja poliitikon kohdalla se on muutakin kuin kyvyt esiintyä. Politiikka on elämää ja elämä on sylkykuppi. Siinä ihminen julkimona ja poliitikkonamme syntyy ja samuu kuin valo yössä, eikä kukaan ole lyhyen elämme aikana kyllin sukkela ehtiäkseen nauttia elämästä.
Mitä pitempään kuitenkin elät, sitä kauniimmaksi elämä lopulta tulee. Ihan vain tiedoksi nuorille poliitikoille ja vähän vanhemmillekin ministereillemme.
Henry Millerin elämä oli yksi ainoa pitkä lykkäys tai sardiinipurkki, jonka avaajaa me kaikki etsimme, turhaan. Oscar Wilde tajusi kuinka on helppoa elää huonosti ja kuolla hyvin. Nykyihmisen elämään muutettuna se tarkoittaisi lähinnä elää ylihuomisen elämää eilisen hinnoilla näin ympäristöpäivää samalla juhlien.
Se on samalla yksilön hyökkäys maailmankaikkeuden ikuisesti toistavaa mekanismia vataan, jossa aika on ihmisen keksinnöistä se kehnoin. Siinä ihmiselämän turhuus on joen kaltainen, ikuisesti ohivirtaava, mutta kuitenkin ikuisesti virtaava.
Tervemenoa siinä johtajaoppiin, johdettavien oppiin ja opiskelkaa samalla myös esiintymäänkin. Tässä pelissä ja peiliin katsoen kaikki kuitenkin häviävät. Kun korjaamme maailmaa nyt liki kymmenen miljardin ihmisen voimin, maailman ympäristöpäivää juhlien, ajattelumme on parhaimmillaankin suurpiirteistä ja yleisluontoista, elämämme näpertelyä.
Siinä on aina varauduttava tappioon ja se on aina pahempi kuin kuolema, sillä juuri sen kanssa on opittava elämään oli puoluekin mikä tahansa. Jos alat moittia puoluettasi ja sen pysähtyneisyyttä väärään aikaan, moitit samalla äänestäjäsi ja heidän arvot.
Ei johtaja voi sen pahempaa virhettä konservatiivisessa maaseudun puolueessa tehdä siirtymättä samalla liberaalin puolueen johtoon, kuten Kulmuni Apu lehden kannessa.
Johtajana, puoluejohtajana, elät yksinäissellissä, jonka seinät ovat peilejä. Siinä huoneessa olet juuri niin suuri kuin ne asiat, joiden annat häiritä itseäsi. Jos alat opiskella sitä vasta johtajana, hallitset nämä elämisen oppimiseen tarkoitetut taidot juuri silloin, kun se on jo ohi.
Kun sinulle pyritään opettamaan elämän vierasta kieltä, kaikki äänestäjäsi ääntävät sitä varmasti väärin. Valtiovarainministerinä tänään Suomessa, maailman pohjoisimmassa kolkassa ja Venäjän luoteisnurkassa, varakkaan Ruotsin naapurissa, on vai uskottava, kuinka tuokin elämä on elämisen arvoista ja uskosi tekee sen todeksi.
Elämä Suomessa vartioiden valtiomme varoja ja ilman kyyneliä on kuin autiomaa ilman sadepisaroita. Siitä mediamme kyllä pitää huolen. Tämä on espanjalainen viisaus ja italialainen lisää siihen kärsimyksen, joka kirkastaa kaiken ja joka on myös opittava voidakseen elää.
Nyt on elettävä juuri näiden kansojen viisauksia ymmärtäen. Myöhemmin tulevat kreikkalaisten ja ranskalaisten viisaudet sekä puolalaisten ja unkarilaisten älylliset opit ministereittemme kuultaviksi.
Kaikki ne kuitenkin peittyvät ranskalaisten ja saksalaisten viisauksilla. Kysy itseltäsi, haluatko oppia kaikki nämä viisaudet vai riittäkö suomalaiset ja eri heimojemme kehittämät, joissa savolaisten opit ovat rikkaan kielen siunaus ja ihminen itse oma päämääränsä.
Siinä ministerikin ehtii mitä tahansa, kunhan ei hosu. Riittää lopulta kun tulet toimeen puolisosi kanssa, vatsasi kanssa ja omatuntosi kanssa.
Kyynisyyttä ja pettymyksiä on vältelävä ministerinä. Äänestäjiään tavatessa on syytä muistaa tärkein politiikan opetus, kuinka idiootit ovat usein oikeassa. Kaikkien asiantuntijoiden ympäröimänä on syytä ministerinä muistaa myös, kuinka tietämättömyys huomisesta on aina tallella kun kaikki muu on jo kadotettu.
Kaikkea muuta voi kokeilla mutta ei Paavo Väyrysen tapaan kansantansseja. Näinä aikoina, pandemian ja taloudellisen konkurssin jälkeen, on syytä ministereiden muistaa, miten on oltava melkoinen optimisti avatakseen aamulla ministerinä silmänsä. Siinä on osattava nauttia Mauno Koiviston tapaan matkasta, lentopallosta ja virsien veisuusta, matkalla olosta, eikä koko ajan varrota perillepääsyä.
Elämän viisauksia on koottu tuhansiksi kirjoiksi ja niitä ei auta lukea muuten kuin herjoina ja huulina. Puheenpitäjät ja tyhjän puhujat osaavat niitä ulkoa ja muistetaankin juuri aforismeista, sananparsista, ministereille hyvää matkaa toivottelijoiden armeijasta.
Niinpä nuorten naisten ministereinä ei pidä suututtaa vanhoja naisia, heistä kun on juuri kiinni heidän maine. Lisäksi väsymys saa naiset myös ministereinä puhumaan enemmän kuin miehet.
Naiset ovat maratonpuhjiamme ja miehet pikamatkan taitajia. Niinpä kun nainen poliitikkona kirjoittaa tunnuksensa, hän ei voi olla silloin kauampana totuudesta. Tätä miehet eivät ymmärrä.
Kun naiset kertovet kuinka he eivät halua enää mainita nimiä, miesten nimiä, se ei ole enää tarpeen. Poliittisessa depatissa älä miehenä ikinä väittele naisen kanssa, jos hän on väsynyt, tai levännyt. Naisen lopullinen päätös ei ole se, minkä hän tekee vähän myöhemmin. Tämä auttaa etenkin Euroopassa suomalaisia ministereitämme.
Nainen antaa Euroopassa anteeksi vain ollessaan väärässä, ja sitä näkee siellä harvoin. Euroopassa naiset ovat äärimmäisiä: he ovat parempia tai pahempia kuin miehet, heille tehdään ja heille tapahtuu, heillä on uskomaton vaisto oikesta ja väärästä, mutta vain vähäinen oikeasta ja vasemmasta.
Suomalaiselle poliitikolle tämä on ollut vaikea paikka EU:n politiikassamme. Verojen kohdalla naiset ovat tunnetusti hyvin tasa-arvoisia ja tämä pätee myös jaettaessa velkojamme sekä tukirahoja.
Ernest Hemingwayn mukaan Amrikka on maa, jossa jokaisella miehellä on oikeus tehdä mitä hänen vaimonsa haluaa. Axel Munthen mukaan nainen ei ole vähemmän älykäs kuin mies. Hän on yleensä älykkäämpi. Mutta hänen älynsä on toista lajia.
Tämä pitää paikkansa kun älyllä tarkoitetaan kykyämme ajatella ja ajatus on sama kuin symboleiden käyttö aivoissamme. Niitä naisilla on enemmän kuin miehillä. Siksi naisille käy politiikassa johtajan ja diplomaatin tehtävät. Se on samalla tärkein tehtävä myös suomalaisessa monipuoluejärjestelmässämme.